Mannerheim tykästyi aikanaan nimikko-omenansa makuun – vuosikymmeniä kadoksissa ollut lajike on nyt saatu pelastettua onnekkaan sattuman ansiosta

Mannerheimin nimikko-omena on keltakylkinen ja hapokas, mutta vain harva on päässyt sitä maistamaan. Jatkossa voi olla toisin.

puutarhanhoito
Omena.
Mannerheimin Omenan jaloverosta kasvatettu taimi istutettiin Asikkalan Vääksyyn Danielsson Kalmarin huvilan puutarhaan. Huvila on kunnan omistuksessa.Tuija Veirto / Yle

Oletko tiennyt, että Mannerheimilla on oma omena? Omenan tarina sai onnellisen lopun, kun pitkään etsitystä omenapuusta kasvatettu taimi istutettiin Asikkalan Vääksyyn.

Harvinaisuuden jäljille päästiin onnekkaiden sattumien, tutkijoiden sinnikkyyden ja kotiseutuharrastajien innostuksen ansiosta vuonna 2016.

Tutkijat saivat vinkin vanhasta omenapuusta yksityispihassa Asikkalan Kalkkisissa. Lajike osoittautui oikeaksi.

Luonnonvarakeskus on jäljittänyt vanhoja paikallislajikkeita useana vuonna.

Halutuimpien listalla oli alun perin satakunta lajiketta. Mannerheimin Omena osoittautui niistä tutkija Maarit Heinosen mukaan yhdeksi hankalimmista löytää.

– Tiesimme sen olemassaolosta kahden 1920- ja 1930-luvuilla Puutarha-lehdessä julkaistun artikkelin perusteella.

Nimilupa Mannerheimilta

Omenan nimi juontaa juurensa Carl Gustaf Mannerheimin kenraaliaikaiseen vierailuun Kalkkisissa. Vuonna 1921 Mannerheim oli kalastusmatkalla Päijänteellä.

Matkan aikana vieraalle tarjoiltiin virkistykseksi erilaisia omenoita, ja tämä ihastui erityisesti yhteen, keltakuoriseen lajikkeeseen.Vielä samana vuonna Mannerheimilta pyydettiin ja saatiin virallinen lupa omenan nimelle.

Vaikka emopuun oli siemenestä kasvattanut Salonsaaren konemestari Thuren, kunnia omenan nimestä lankeaa muille.

Mannerheimin seurueeseen kuulunut Kalkkisten kanavan kasööri Albert Tötterman oli innokas omenaharrastaja ja -viljelijä.

– Töttermanin virka-asuntonsa puutarhassa kasvoi useita omenapuita ja lajikkeita. Oli todennäköisesti hänen ideansa tarjoilla omenoita Mannerheimille. Tavoitteena oli saada kenraalille oma nimikkopuu, Maarit Heinonen kertoo.

Hapokas maku

Tietoja ja tarinoita päästiin keräämään aivan viime hetkellä. Puutarhan omistajat ovat sittemmin kuolleet.

– Omenan taimi oli istutettu pihaan joskus 1940-luvulla. Puuta kutsuttiin yleisesti Mannerheimiksi. Eräänkin kerran, kun myrsky oli oikein riepotellut puuta, perheessä oli vitsailtu, että ”Nyt se Mannerheim kaatuu”, Maarit Heinonen kertoo.

Tutkija ei ole itse vielä päässyt maistamaan kypsää omenaa, mutta ihmisten tarinoista voi päätellä, että omenan maku jakaa mielipiteitä.

– Omena on kookas ja keltainen. Se sopii hyvin talousomenaksi. Kertomusten mukaan maku on varsin hapan.

Omena.
Asikkalalalaisen Mikkolan kartanon emännän Mirja Eskolan omenatarhassa kasvoi Mannerheimin Omenaa. Kun tarha jäi 1980-luvulla tielinjauksen alle, emäntä värjäsi puun kaarnasta ja lehdistä villalangat ja kutoi shaalin.Tuija Veirto / Yle

Kansallisesti arvokas omenalajike

Mannerheimin Omenasta on otettu jaloversoja ja lajike on valittu kansalliseen kasvigeenivaraohjelmaan pitkäaikaissäilytykseen.

Se kasvaa myös geenivaraomenapuiden varmuuskokoelmassa hedelmälajipuistossa Fruticetumissa Lohjalla muiden
vanhojen ulkomaisten ja kotimaisten omenalajikkeiden kanssa.

– Mannerheimin Omenan tavoin paikallisomenat ovat siemenestä syntyneet ja levinneet paikalliseen viljelyyn. Ne ovat kansan kotipuutarhoissa testaamia ja talvenkestäviä, Maarit Heinonen tietää.

Fruticetumin hedelmälajipuiston ohella taimia istutetaan Kansallismuseon ylläpitämän Mannerheimin syntymäkartanon Louhisaaren puutarhaan.

Mannerheimin Omenan tarina jatkuu

Maarit Heinosen mukaan oli heti selvää, että Mannerheimin omenapuu istutetaan myös johonkin julkiseen paikkaan Asikkalassa.

Kunnan omistuksessa nykyisin oleva Danielsson-Kalmarin huvila valikoitui istutuspaikaksi monesta syystä.

– Ihmiset pääsevät helposti tutustumaan harvinaiseen puuhun ja seuraamaan sen kasvua. Omenapuulle se on hyvä kasvupaikka.

Plussaa on, että Mannerheim tunsi Johan Richard Danielsson-Kalmarin, jonka huvilla kenraalin tiedetään vierailleen 1930-luvulla.

Maarit Heinonen uskoo, että Mannerheimin Omenaa saadaan jossain vaiheessa myyntiin taimitarhoillekin.

– Muutamilta taimistoilta on jo tullut yhteydenottoja.

Tutkija arvelee, että kaiken kansan omenaksi lajikkeesta ei happamuutensa vuoksi ehkä kuitenkaan ole.

– Siitä ei välttämättä tule mitään suuren yleisön omenaa, mutta omenaharrastajia se kiinnostaa varmasti.

Omena.
Pontevan taimen toivotaan kasvavan edeltäjiensä tavoin suureksi puuksi. Kansan kotipuutarhoissa testatut paikallislajikkeet tiedetään sinnikkäksi ja satoisiksi.Tuija Veirto / Yle