Onko kansanedustajista tullut tyhmiä vai mistä jatkuva väärinymmärtäminen kertoo? Eduskunnan ensikertalaiset vastaavat

Konkarien kritiikissä tahallisesta väärinymmärtämisestä on perää, sanovat kansanedustajat Hanna Kosonen, Wille Rydman, Hanna Sarkkinen ja Ville Tavio. He kehottavat satunnaiseen somepaastoon.

kansanedustajat
Ville Tavio, Hanna Sarkkinen, Wille Rydman ja Hanna Kosonen.
Ville Tavio, Hanna Sarkkinen, Wille Rydman ja Hanna Kosonen.Yle, AOP

Aggressiivista. Lyhytjänteistä. Pinnallista. Vaientamisyrityksiä.

Näin liuta kokeneita kansanedustajia on perustellut ratkaisuaan jättää eduskunnan.

Vuosi sitten eduskuntapuolueet tuomitsivat vihapuheen ja vetosivat tosiasioihin perustuvan keskustelun puolesta. Vetoomuksen sisällöstäkin tuli heti kiistaa.

Kysyimme neljältä ensimmäisen kauden kansanedustajalta, allekirjoittavatko he väitteet politiikan muuttumisesta raadolliseksi huutamiseksi ja toisten loukkaamiseksi.

1) Eivätkö kansanedustajat ymmärrä enää puhetta?

Keskustan kansanedustaja Hanna Kosonen ei usko kansanedustajien olevan sen tyhmempiä kuin ennenkään, mutta sosiaalisen median logiikka on muuttanut menoa Arkadianmäellä.

– Se on tuonut velvoitteen lentää mukaan jokaiseen päivittäin nousevaan kohuun. Provosoidaan ja provosoidutaan ja väärinymmärretään hanakasti. Se on valitettavaa, Kosonen sanoo.

Vasemmistoliiton Hanna Sarkkinen on huomannut, että etenkin torstain kyselytunnit houkuttavat jotkut vääntelemään kollegan sanojen merkityksiä. Houkutusta lisää se, että istunnot näytetään televisiossa, ja puheenvuorojen maksimikesto on minuutin.

– Pyritään saamaan toinen kiinni huolimattomasta lauseesta pikemminkin kuin rakennetaan yhteisymmärrystä. Maailma monimutkaistuu, ja sekin on omiaan luomaan keskustelusta pinnallista, jos asiat pitää tiivistää yhden minuutin kommenttiin.

Kokoomuksen Wille Rydmanin mielestä tyhmäksi heittäytyminen voi toimia, jos kaipaa irtopisteitä, mutta omien poliittisten tavoitteiden edistämiseen se on kehno keino.

– Ehkä joillakin kansanedustajilla on hämärtynyt käsitys siitä, miten asioihin oikeasti vaikutetaan. Eli se, joka kovimmin mediassa, istuntosalissa tai sosiaalisessa mediassa huutaa, ei tosiasiassa vaikuta parhaiten konkreettisiin päätöksiin.

Perussuomalaisten Ville Tavion mukaan uusi piirre on se, että asiaperustelut pyritään tukahduttamaan niiden herättämien tunteiden alle, esimerkiksi loukkaantumalla tai esittämällä loukkaantunutta.

Hänen mukaansa perussuomalaisten puheita on pyritty väärinymmärtämään mediassa.

– Toivoisin, että keskustelu olisi tiiviin asiapitoista. Tunteisiin vetoaminen on noussut argumentaatiomuodoksi. Sen sijaan, että puhutaan asioista, nostetaan tunteita herättäviä teemoja asian ympärille. Käydään henkilöön kiinni, vaikka pitäisi keskittyä siihen, mitä henkilö sanoo.

2) Oppositio muistuttaa: Haukku voi kuulua asiaan

Tavio määrittelee itsensä sananvapausfundamentalistiksi. Hän allekirjoittaa konkareiden kritiikin osittain, mutta lisää, että poliittisen puheen ehtona ei voi olla se, ettei kukaan loukkaantuisi.

– Täytyy muistaa, että sananvapaus on tärkeää, ja jos joku loukkaantuu, niin sekin usein kuuluu sananvapauden piiriin, Tavio sanoo.

Opposition tehtävä demokratiassa on osoittaa hallituksen työn epäkohdat. Kun porvalliset puolueet istuvat hallituksessa ja vasemmisto oppositiossa, työtä on riittänyt, Hanna Sarkkinen arvioi.

– Hallitus on istunut jo useamman vuoden ja tehnyt kovaa politiikkaa, leikannut sosiaalietuuksia. Se on kärjistänyt poliittista ilmapiiriä ja keskustelua.

Politiikka luo joskus kummia pareja. Kosonen ja Rydman ovat huomanneet, että puoluekannan pitää olla sivuseikka, jos asioita haluaa saada läpi.

– Maailmaa pystyy muuttamaan paremmin, jos nauttii omien ja muiden arvostusta, Rydman sanoo.

– Heti alussa huomasi, että vaikka keskustalla on 49 edustajaa, se ei ole mikään enemmistö, vaan on pakko tehdä yhteistyötä. Asiat yhdistävät, ja tätä yhteistyötä tapahtuu päivittäin, vaikka siitä ei uutisoida, Kosonen kertoo.

3) Keltamekkoinen nainen ja klikkiuutiset

Kohu nousi heinäkuussa 2017. Kahden vuoden eduskuntatyön jälkeen, Hanna Kosonen määriteltiin julkisuudessa "keltamekkoiseksi naiseksi". Hän toivotti kaupunginhallituksen puheenjohtajana Venäjän presidentin Vladimir Putinin tervetulleeksi Savonlinnaan.

Kohu kääntyi Kososen kannalta parhain päin, mutta sai miettimään.

– Olen aika monta tiedotetta laittanut, ja minut muistetaan keltamekkoisena naisena. Toivottavasti jossain kohtaa asioiden takia, Kosonen naurahtaa.

Ville Tavio sai maaliskuussa läpi aloitteen siitä, että lapsivaikutusarvio ulotetaan lähtökohtaisesti lakivalmisteluun. Se sai tuekseen 118 kansanedustajaa.

– Siitä ei kirjoittanut yksikään media, Tavio kuittaa.

Kansanedustajat ovat riippuvaisia mediasta ja media tarvitsee klikkejä. Tulos on helposti pinnallinen.

– Kansanedustajat hakevat julkisuutta one-linereilla ja kärjistetyillä heitoilla. Tuntuu että on vaikea saada asiallisia puheenvuoroja läpi mediassa, Sarkkinen sanoo.

Pinnalliset otsikot eivät silti pakota poliitikkoa tekemään työtään pinnallisesti. Rydman huomauttaa, että päinvastoin, kansanedustajien saatavilla on avustajat, ja enemmän tietoa kuin koskaan. Sitä pitää osata hyödyntää.

– Poliittinen vaikuttaminen on oma ammattitaitonsa, Rydman sanoo.

4) Somepaasto puhdistaa

Poliitikon on vaikea pärjätä kokonaan sosiaalisen median ulkopuolella. Jos ei näy, eikä kommentoi, se voidaan Ville Tavion mukaan tulkita poliittiseksi heikkoudeksi.

Välillä kannattaa pitää somepaasto, ja huomata miten virkistävältä esimerkiksi valiokuntatyö kameroilta suljettujen ovien takana tuntuu, kun omaa arvomaailmaa ei tarvitse julistaa.

– Tekee hyvää pitää viikon tauko Facebookista tai Twitteristä. Sen joutuu myöntämään, että viestit on kärjekkäämpiä lyhyessä formaatissa ja niin ne myös tulkitaan. Sitä ei toivoisi oikeassa elämässä näkevän, Tavio sanoo.

Wille Rydmanin some-selviytymiskeino on harkinta ennen räväkän twiitin julkaisemista – vaikka se sillä hetkellä tuntuisi neronleimaukselta.

– Nopein kommentointi ja räväkin pöyristyjä ei välttämättä ole voittava strategia.

Twitter on hyvä renki mutta huono emäntä. Kun tunnelma kuumentuu ja provosointi alkaa tuoksahtaa, Kosonen jättää keskustelun.

– Valitsen aika tarkkaan, mihin energiani käytän. Twitterissä taisteluun en käytä energiaani.

Hanna Sarkkinen ei usko muodollisiin kurinpalautuksiin eduskuntakeskusteluiden tason nostossa.

– En usko että tämä on ensisijaisesti sääntökysymys vaan keskustelukulttuuri- ja toimintatapakysymys. Meidän jokaisen pitää mennä itseemme ja pystyä kuuntelemaan, vaikka viesti tulisi salin toiselta laidalta.

Lisää aiheesta:

Politiikasta on tullut pinnallista, sanoo eduskunnan jättävä Seppo Kääriäinen: "Haetaan hyviä otsikoita"

Entinen ministeri Lenita Toivakka kypsyi politiikan aggressiivisuuteen ja lyhytnäköisyyteen: ”Pitäisi huutaa kovaa ja klikata paljon”

Kansanedustaja Susanna Huovinen jättää valtakunnanpolitiikan 19 vuoden jälkeen – "Politiikkaan on tullut piirteitä, joista en pidä"

HS:n maksumuurin takana oleva juttu Tapani Töllin luopumisilmoituksesta: Siitä on lähdettävä, että tähän tultu (siirryt toiseen palveluun)

Moni konkari empii ehdokkuuttaan eduskuntavaaleissa – Myller ja Uotila tuoreimmat luopujat