Tutkija: Amos Rex osoittaa, ettei Guggenheimia tarvita Helsingissä – nyt ulkomaita myöten hehkutettu suomalaismuseo avautuu yleisölle

Amos Rex nostaa käsityksen museosta uudelle tasolle. Yksityisen museon rakentaminen maksoi 50 miljoonaa euroa.

Amos Rex
Amos Rexin kattorakennelmia ulkopihalla.
Amos Rexin sisäpihasta tuli museon maamerkki.Antti Haanpää / Yle

Kaupunkitutkija Kaarin Taipale on riemuissaan uudesta Amos Rex -taidemuseosta.

Hän iloitsee brittilehti The Guardianin (siirryt toiseen palveluun) jutusta, jossa todetaan, ettei Helsinki tarvitse amerikkalaisen Guggenheimin kaltaisia franchising-museoita.

Taipale oli äänekäs Guggenheim Helsingin vastustaja. Taidemuseohanke kaatui Helsingin kaupunginvaltuustossa äänin 53–32 reilut puolitoista vuotta sitten.

– Amos Rex osoittaa, että meillä itsellämme on traditioita, joiden pohjalle voi rakentaa uuden taidemuseon, Taipale toteaa.

Hän vieraili Amos Rexissä maanantaina, jolloin uutta museotilaa esiteltiin muun muassa lehdistölle. Kokemus oli Taipaleen mukaan kokonaisvaltainen ja riemastuttava.

– Museosta vaistoaa, että se on tehty suurella kunnianhimolla, ja nimenomaan sisältö edellä.

Vau-tunne tulee Taipaleen mukaan kokonaisuuden jälkeen, eikä sitä ennen, kuten esimerkiksi Guggenheim Bilbaossa.

Amos Rex on rakennettu maan alle keskelle kaupunkia. Sen päältä lähtivät aikoinaan bussit Helsingin lähikuntiin.

Nyt samaiselle aukiolle on noussut pyöreitä, “yksisilmäisiä” kupoleja, joiden ikkunoista lankeaa luonnonvaloa maanalaiseen museotilaan.

Ikkunat toimivat myös toisinpäin. Niistä voi tarkkailla kaupunkia museon sisältä.

– Amos Rex on piilotettu yllätys keskellä kaupungin hulinaa, Taipale toteaa.

Hän muistuttaa, ettei se ole jalustalle nostettu paikka, kuten esimerkiksi Berliinin museosaaren instituutiot tai Tukholman modernin taiteen museo, joka sijaitsee niin ikään saaressa.

Kaarin Taipale
Kaarin Taipaleen mielestä Helsinkiin ei tarvita ulkomaisia franchising-museoita. Amos Rex osoittaa sen.Antti Haanpää / Yle

“Ensin sisältö, sitten vau”

Museoilla menee nyt kovaa ja niillä on merkittävä rooli kaupunkien profiloinnissa. Amos Rex lisää Taipaleen mukaan Helsingin uskottavuutta kulttuurikaupunkina. Sen lisäksi se tukee ajatusta siitä, että kaupungilla on oma museokortteli. Vain kivenheiton päässä ovat Kiasma, HAM ja Taidehalli.

Uusi tila kiinnostaa Suomen ulkopuolella.

– Kyllä museot saavat näkyvyyttä ulkomailla silloin, kun ne ovat näin korkeatasoisia, Taipale hehkuttaa.

Hän toivoo, että Amos Rex toimisi tienraivaajana. Hän viittaa parhaillaan suunnitteilla olevaan uuteen museokokonaisuuteen, joka yhdistäisi suomalaisen arkkitehtuurin ja muotoilun saman katon alle.

– Juuri sisällön näkökulmasta pitää nyt lähteä liikkeelle. Kyllä se vau tulee sitten perässä, Taipale sanoo.

Taipale kehuu Amos Rexin arkkitehtejä. Rakennuksen suunnitteli helsinkiläistoimisto JKMM.

– Asialla on ollut todella taitava arkkitehti. Ratkaisut ovat löytyneet pohtimalla, miten alas museotilaan saadaan valoa, Taipale toteaa.

Hän kiittää myös Lasipalatsin ja sitä vastapäätä olevan entisen talousrakennuksen välisen tilan ratkaisuja. Ennen Amos Rexin rakentamista paikalle suunniteltiin jopa luistinrataa.

Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, sillä aukion korkeusero on kaksi metriä.

– Museon kattoratkaisu ja kupolit ovat äärimmäisen kekseliäs tapa ratkaista myös tasoero, Taipale kiittää.

“Magritte ei ehkä vedä teinejä”

Amos Rex yrittää houkuttaa puoleensa teinejä ja nuoria aikuisia. Se on vaikein mahdollinen kohderyhmä, jonka huomiosta kisaavat myös some, YouTube, Spotify, Netflix ja esimerkiksi pelifirmat.

Galleristi, kuraattori ja taidekriitikko Veikko Halmetoja uskoo, että temppu onnistuu japanilaisen teamLab-ryhmän digitaalisella avajaisnäyttelyllä, mutta sen jälkeen kohderyhmän tavoittaminen voi olla museolle haastavaa.
Amos Rexiin on tulossa muun muassa belgialaisen surrealistin René Magritten sekä modernin taiteen suomalaisen edelläkävijän Birger Carlstedtin näyttelyt. Näihin voi Halmetojan mukaan olla hieman haastavaa saada teinejä.

Veikko Halmetoja
Veikko Halmetoja ei usko, että kaikki Amos Rexin tulevat näyttelyt houkuttavat puoleensa teinejä.Antti Haanpää / Yle

Hän uskoo, että Amos Rex tuo tervettä kilpailua museokentälle.

– Julkisin varoin toimivien museoiden on pakko skarpata, että ne pystyvät vastaamaan yksityisen museon huutoon. Amos on heittänyt hyvän haasteen, Halmetoja toteaa.

Amos Rexin edeltäjä, Amos Anderssonin museo, piti esillä myös kotimaista nykytaidetta, ja Amos Rex aikoo jatkaa perinnettä.

– Meillä ei ole varaa menettää yhtään suomalaisen nykytaiteen areenaa Helsingissä, Halmetoja parahtaa.

“Kuin Lasipalatsi jatkuisi maan alle”

Amos Rexin sisäänkäynti on 1930-luvulla rakennetussa Lasipalatsissa, josta piti alun perin tulla väliaikainen rakennus.

Museoon laskeudutaan portaita. Halmetoja kävi tutustumassa paikkaan ennakolta.

– Kun portaita laskeutuu alas tuntuu siltä, kuin Lasipalatsi jatkuisi maan alle, Halmetoja sanoo.

Hänestä Amos Rex kunnioittaa hienosti kohteen alkuperäistä funkkisarkkitehtuuria.

TeamLabin pimeään tehty näyttely tosin hankaloittaa itse näyttelytilan hahmottamista ja ymmärtämistä.

– On tietysti aika hassua, että museon ensimmäisessä näyttelyssä ei tajua museon arkkitehtuuria, Halmetoja toteaa.

Amos Rexiä markkinoidaan tulevaisuuden museona, ja puitteet ovat sen mukaiset. Itse näyttelytila muuntuu näyttelyjen mukaan.

Museonjohtaja Kai Kartio on todennut moneen otteeseen, ettei kukaan vielä tiedä, millaista nykytaidetta kymmenen vuoden päästä tehdään ja miten sitä esitetään.

– Muunneltavuus on tietysti tosi tärkeää nykyajan museoarkkitehtuurille, Halmetoja sanoo.

Avajaisnäyttelyn perusteella Amos Rex näyttää Halmetojan mukaan onnistuneen siinä.

Itse museon Halmetoja näkee Amos Andersonin taidemuseon jatkumona. Nyt pystytään Halmetojan mukaan tekemään paljon paremmin se, mitä yritettiin tehdä vanhoissa tiloissa Yrjönkadulla: tuottaa kokonaisvaltaisia elämyksiä.

Hän viittaa esimerkiksi Susanne Gottbergin ja Markus Kåhren spektaakkelimaiseen teokseen, jossa kuljettiin kerrostalomiljöön läpi.

– Siinä mielessä teamLabin avajaisnäyttely on selvä jatkumo Amosin taiteelliseen linjaan, Halmetoja sanoo.

Mika Savela
Mika Savelan mielestä Amos Rex on eurooppalaisittain uniikki taidemuseo.Antti Haanpää / Yle

“Sisäpihasta tuli museokokemus”

Arkkitehti-lehden päätoimittaja Mika Savela kävi tutustumassa Amos Rexiin maanantaina.

Hän ei heti muista, missä muualla maailmassa olisi tehty uusi taidemuseo osaksi modernistista liikerakennusta kaupungin ydinkeskustassa.
Mieleen tulevat entisiin teollisuusrakennuksiin toteutetut taidemuseot, kuten Tate Modern Lontoossa. Ne sijaitsevat yleensä kaupungin laidoilla.

Siksi Amos Rex on Savelan mukaan erityinen koko Euroopassa.

– Tämä urbaani konteksti on varmasti aika uniikki, Savela sanoo.

Amos Rexillä ei ole ulospäin näkyvää uudisrakennusta, mutta museon sisäpihasta on tullut sen maamerkki.

Pyöreät kupolit ovat houkutelleet puoleensa loppukesän hengailijoita, ja moni ohikulkija on ottanut itsestään selfien niiden edessä.

– Tässä vaiheessa juuri sisäpihasta on tullut tavallaan museon pääkokemus, Savela sanoo.

Hänestä se on poikkeuksellista suomalaisessa nykyarkkitehtuurissa.
Amos Rex ei ole ainoa uusi museorakennus, joka herättää Suomessa kiinnostusta.

Muutama vuosi sitten katseet kääntyivät Mänttään, jossa Serlachius-museot avasi huikean, barcelonalaisen arkkitehtitoimiston suunnitteleman näyttelypaviljongin.

Tampereelle nousee lähitulevaisuudessa uusi taidemuseo Siilo, ja Kansallismuseo järjestää todennäköisesti piakkoin suunnittelukilpailun museon lisärakennuksesta.

Oma lukunsa ovat suunnitteilla oleva arkkitehtuurin ja muotoilun museohanke sekä Helsingin kaupunginmuseon menestyksekäs kasvojenkohotus.

– Suomen kokoisessa maassa on tekeillä tai valmistunut niin monta uutta museokokonaisuutta, että se luo väistämättä museoasioiden ympärille keskustelua ja nostetta, Savela sanoo.

Korjattu 30.8. klo 14.50 Amos Rexin museonjohtaja on Kai Kartio, ei Kartimo, kuten jutussa ensin luki.