Taloustieteen nobelisti Bengt Holmström painii paradoksien kanssa: “Asiat menevät usein päinvastoin kuin kuvittelemme”

Läpinäkyvyyden hinta voi olla, että poliitikot alkavat käyttäytyä vinoutuneesti, taloustieteilijä Bengt Holmström sanoo.

A-studio
Bengt Holmström
Stina Tuominen / Yle

Bengt Holmström työskenteli nuorena matemaatikkona 1970-luvulla puunjalostusyhtiö Ahlströmillä.

–Havaitsin jotain, mikä oli mielestäni silmiinpistävää käytöksessä Ahlströmillä, Holmström kertoo A-studion haastattelussa kesäkuussa 2018 toimistollaan Espoon Haukilahdessa. Hänet valittiin kärkeen Ylen Suuret ajattelijat -kyselyssä.

Ahlströmin nuoret työntekijät olivat hyvin varovaisia. He eivät uskaltaneet tehdä haluamiaan asioita, koska pelkäsivät maineensa ja uransa puolesta.

Holmströmin havainnot Ahlströmillä olivat alkusysäys hänen tutkimuksiinsa ja teoriaansa kannustimista.

Kannustimista tulee mieleen ensimmäisenä raha – bonukset ja optiot. Holmström puhuu kuitenkin syvemmästä ja vahvemmasta kannustimesta.

–Mietit koko ajan, mitä tietyt ihmiset ajattelevat sinusta. Se vaikuttaa voimakkaasti käyttäytymiseen – sekä hyvässä että pahassa.

Ahlströmiltä Bengt Holmström lähti opiskelemaan Yhdysvaltoihin. Siellä hänestä tuli taloustieteilijä.

40 vuotta myöhemmin MIT:n (Massachussets Insitute of Technology) taloustieteen professori palkittiin tutkimuksesta, joka oli alkanut Ahlströmillä. Holmström sai vuonna 2016 taloustieteen Nobelin yhdessä Oliver Hartin kanssa työstään sopimusteoriasta.

Bengt Holmström
Bengt Holmström on MIT:n taloustieteen professori Yhdysvalloissa.EPA

“Hyvistä kysymyksistä on pulaa”

Bengt Holmström on tehnyt komean uran Yhdysvaltain huippuyliopistoissa.

Millainen ajattelija Holmström on?

–Mä olen hirveän utelias luonteeltani. Mua ei hävetä kysyä, jos en tiedä. Ihminen on fantastisen kekseliäs. Meillä on valtavasti osaamista, ja se mua itsessään kiinnostaa.

Holmström laukoo mielellään paradokseja, näennäisesti järjenvastaisia väitteitä.

– Kysyjistä on puutetta. Vastaajia on riittävästi, hän toteaa.

Holmströmin ajatus on, että hyvistä kysymyksistä on pulaa. Vastauksia annetaan usein vääriin kysymyksiin. Ihmiset voivat luulla, että ne ovat vastauksia ongelmaan.

–Jos lääkärin diagnoosi on väärä, niin tautia on hankala hoitaa.

Nobelisti arvioi, että häntä arvostetaan erityisesti juuri hyvien, mielenkiintoisten kysymysten vuoksi.

– Hyvä kysymys johtaa uuteen näkökulmaan. Se viehättää minua eniten.

Holmströmin mielestä vaikeinta aloittelevalle tutkijalle on keksiä hyvä, tutkimisen arvoinen kysymys.

–Hyviä kysymyksiä ei tule paljon elämässä. Tosi hyviä kysymyksiä tulee tosi harvoin.

–Hyvä kysymys ei ole se, miten köyhyys poistetaan maailmasta, koska se ei kerro yhtään, miten ratkaisisit sen. Hyvä kysymys voisi olla, miten vettä saataisiin puhdistettua.

–Se on se heureka-hetki, kun tajuat että tämä on todennäköisesti ratkaistavissa.

Bengt Holmström
Nobelisti sanoo, että hyviä kysymyksiä ei tule elämässä paljon.Christian Vuojärvi / Yle

“Asiat eivät ole niin yksinkertaisia kuin ajattelemme”

Holmström kertoo taloustieteestä ja ajattelustaan maanläheisesti ja viihdyttävästi.

– Haluaisin, että ihmiset ymmärtäisivät asiat oikein tai uudella tavalla, koska asioita voi tulkita monella tavalla.

– Voin maata sohvalla ja mulla on paperi ja kynä, ja sitten luen mitä muut ajattelevat. Ei mulla ole mitään sen ihmeellisempiä työkaluja.

Kuulostaa mukavalta. Holmström kuitenkin korostaa, että asiat eivät ole usein niin yksinkertaisia kuin ajattelemme.

– Asiat menevät usein päinvastoin kuin kuvittelemme.

“Läpinäkyvyys voi vinouttaa ihmisten käyttäytymistä”

Suoraviivainen käsitys taloustieteen opeista on, että ihminen on itsekäs ja rationaalinen olento, ja kun hän toimii luontonsa mukaisesti, kaikki lopulta hyötyvät.

– On paljon esimerkkejä, joissa yksilön rationaalisuus kääntyy kollektiiviseksi epärationaalisuudeksi, Holmström huomauttaa.

Klassinen esimerkki on säästäminen. Ihminen toimii omalta kannaltaan järkevästi, kun hän säästää huonona aikana. Mutta kun muutkin toimivat niin, talous halvaantuu.

– Tavoittelemme jotakin, mutta tulos on jotain ihan muuta. Aiheutamme kollektiivisesti itsellemme haittaa, kun kaikki tekevät itsekeskeisesti jotain.

Holmströmin toinen esimerkki koskee läpinäkyvyyttä.

Lääkäriyhtiön asiakkaat haluavat tietää, kuinka monta potilasta kunkin kirurgin käsissä on kuollut arvioidakseen omaa riskiään. Kirurgit alkavat siksi vältellä riskitapauksia, koska ne voivat huonontaa heidän mainettaan.

Holmström korostaa, että läpinäkyvyys on kannustin, joka vaikuttaa voimakkaasti ihmisten käyttäytymiseen – hyvässä ja pahassa.

–Läpinäkyvyyden hinta voi olla, että ihmiset alkavat käyttäytyä – ei pelkästään ahkerammin tai rehellisemmin – vaan vinoutuneesti.

“Poliitikkoja syynätään jatkuvasti tarkemmin”

Holmström on soveltanut taloustieteessä tunnettua ilmiötä myös politiikan tulkintaan. Hänestä liiallinen läpinäkyvyys voi huonontaa politiikkaa.

–Sanotaan, että poliitikoista on tullut huonompia tai politiikka on tullut huonommaksi. Poliitikot valittavat, että heidän työnsä on käynyt mahdottomaksi.

–Minua tässä kiinnostaa, miksi.

Holmström tulkitsee ajan merkkejä niin, että äänestäjien luottamus edustukselliseen demokratiaan on murentunut länsimaissa. Kansa turvautuu voimakkaiksi koettuihin johtajiin, kuten Trumpiin Yhdysvalloissa ja Macroniin Ranskassa.

Poliittinen kenttä on esimerkiksi Yhdysvalloissa jakautunut ennennäkemättömästi. Se on halvaannuttanut politiikkaa. Sopimuksia ei tahdo enää syntyä yli puoluerajojen.

Muun muassa globalisaatio ja finanssikriisi ovat horjuttaneet ihmisten luottamusta.

– Se menee poliitikkojen tilille. Ihmiset katsovat, että poliittinen järjestelmä ei ole kyennyt vastaamaan kriiseihin.

Ratkaisuna luottamuspulaan vaaditaan entistä enemmän läpinäkyvyyttä politiikkaan. Holmströmin mielestä silloin tarjotaan lääkettä, joka voi olla itsessään luottamuspulan merkittävä syy.

–Olemme kierteessä, jossa syynätään poliitikkoja jatkuvasti tarkemmin.

–Ei ole enää mahdollista, että annettaisiin poliitikkojen tehdä rauhassa työtä ja katsoa sitten mitä tulee. Poliitikot joutuvat koko ajan miettimään, mitä tekevät ja sanovat.

–Se rikkoo sen, että poliitikot voisivat tehdä sopimuksia, tehdä jotain järkevää ja pitkäjänteistä yhdessä, koska he taistelevat koko ajan äänestyskentällä.

Jyrki Ojala / Yle
Bengt Holmströmin mielestä liiallinen läpinäkyvyys voi huonontaa politiikkaa.Jyrki Ojala / Yle

“Olemme kaikki näyttelijöitä”

Holmströmin ajatuksessa on pureskelemista. Läpinäkyvyyttä pidetään demokratiassa elintärkeänä asiana.

–Se ei tarkoita, että läpinäkyvyys on paha. Mutta se on hyvin voimakas vaikutuksiltaan, ja ne ovat joissain tilanteissa kielteisiä, Holmström sanoo.

Nykypolitiikan analyysi perustuu Holmströmin vuosikymmeniä jatkuneeseen tutkimukseen kannustimien vaikutuksista. Se on tavallaan teoria kaikesta sosiaalisesta toiminnasta.

Sen perusmekanismi on yksinkertainen.

–Me välitämme siitä, mitä muut meistä ajattelevat. Olemme näyttelijöitä – lainausmerkeissä.

–Käyttäydymme eri tavalla eri ihmisten seurassa. On kuvaavaa, kun ihmiset sanovat, että tapasin vanhoja ystäviä, joiden kanssa sai olla oma itsensä.

Toisten ajattelemisesta koituu paljon hyvää.

–Teemme ahkerasti töitä. Käyttäydymme sivistyneesti ensitapaamisella ja presidentinlinnassa.

Haittoja voivat olla esimerkiksi se, että esimiehelle ei kerrota huonoja uutisia tai pörssiyhtiön toimitusjohtaja kertoo sijoittajille vain hyviä uutisia – niin pitkälle kuin laki sallii.

Poliitikot välittävät erityisesti siitä, mitä äänestäjät heistä ajattelevat.

–Poliitikkoja kannustaa äänten saaminen. Ei pelkästään se. Heillä on tietysti myös sisäisiä vakaumuksia.

“Olet tuomittu heti, kun epäilys virheestä syntyy”

Läpinäkyvyyden lisääntyessä poliitikolle on entistä tärkeämpää, miten hän näyttäytyy äänestäjille.

– Tällöin poliitikko investoi siihen enemmän. Varovaisuus on hyvä esimerkki. Se voi olla halvaannuttavaa.

– Poliitikko toistaa kuin papukaija samaa vastausta eri versioina. Lopputulos voi olla se, että ei tule mitään informaatiota.

Vastaavassa tilanteessa yritysjohtaja ei enää investoi.

– Koska sijoittajien on helpompi nähdä, jos teet virheen, kuin että teet jotain hyvää.

Viestintäteknologia on luonut uutta läpinäkyvyyttä politiikkaan. Holmström ottaa esimerkiksi jostain kokouksesta tulevan twiitin, lyhyen viestin sosiaalisessa mediassa. Se kertoo jotain käydyistä keskusteluista.

– Ihmiset voivat luulla, että kun he saavat tietää jotain mitä kabineteissa on puhuttu, he silloin näkevät kaiken ja voivat päätellä, onko toimittu väärin vai oikein.

– Se vaikuttaa siihen, mitä poliitikot uskaltavat enää sanoa – jos se ilmestyy johonkin twiittiin.

“Jokaisen askeleen avaaminen horjuttaa edustuksellista demokratiaa”

Kabinettipolitiikka, asioiden sopiminen suljettujen ovien takana, tuomitaan usein salakähmäisenä, vanhanaikaisena poliittisena pelinä.

Holmströmin mukaan sen etu kuitenkin on, että ihmiset uskaltavat puhua ja tehdä poliittisia kompromisseja, jotka ovat pitkäjänteisiä ja rakentavia.

– Minä tuen sinua tuossa asiassa, jos sinä tuet minua tässä asiassa, koska se on järkevää kokonaisuuden kannalta.

Holmström epäilee, että päätöksentekoprosessin jokaisen askeleen avaaminen julkiseksi horjuttaa edustuksellista demokratiaa.

Holmströmin mielestä äänestäjien kuuluu edustuksellisessa demokratiassa ottaa ensisijaisesti kantaa arvokysymyksiin – mihin panostetaan ja missä järjestyksessä.

Nyt läpinäkyvyyden nimissä äänestäjiltä haetaan tavallaan jatkuvasti reaktioita myös siihen, miten joku poliittinen uudistus tulisi toteuttaa.

– Sote on siinä mielessä hyvä esimerkki. Se on hyvin monitahoinen ja vaikea kysymys analysoida taloudellisesti.

“En hirveästi mieti, onko tämä nyt sopivaa sanoa”

Holmströmin tarkoituksena ei ole sanoa, minkä informaation politiikassa tulisi olla läpinäkyvää ja minkä ei. Hän toivoo poliitikoille kuitenkin työrauhaa.

– Että sovittaisiin sellaisista säännöistä, että sitten kun ollaan päätetty jotain, niin voidaan selittää, miksi näin päätettiin – eikä niin että jokainen askel tässä prosessissa katsotaan.

Tiedemiehenä Holmström haluaisi, että ihmiset ymmärtävät, mistä ongelmat voivat johtua.

– Koska nyt ihmisten reaktio on, että kun politiikka on niin avutonta, niin pitää saada lisää läpinäkyvyyttä.

Entä miten muiden ihmisten ajatteleminen vaikuttaa Holmströmiin itseensä?

– Tietysti käyttäydyn eri tavalla, jos menen tapaamaan jotain tärkeää ihmistä kuin jos puhun pienessä porukassa.

– Mieluummin puhun niin, että voin sanoa mitä ajattelen. Olen sitä ihmistyyppiä, joka sanoo aika herkästi jotain, josta sitten syntyy jotain hälyä tai ihmiset ihmettelevät. En hirveästi mieti, onko tämä nyt sopivaa sanoa.