Media rakastaa Sixten Korkmania – “Elämän sisältö on fundeeraaminen, siksi herään hyvällä tuulella”

Taloustieteilijöiden pitäisi tunnustaa tietämättömyytensä ja arvosidonnaisuutensa, taloustieteilijä Sixten Korkman sanoo.

yhteiskunta
Sixten Korkman
Stina Tuominen / Yle

Taloustieteilijä Sixten Korkman lienee tunnetuimpia suomalaisia.

– On toimittajien laiskuutta, että soitetaan henkilölle, joka tunnetaan. Minulle on sanottu, että kun laitetaan mikrofoni suun eteen, tiedetään että sieltä tulee 20 sekuntia ymmärrettävää tekstiä, Korkman sanoo.

Julkiseen keskusteluun osallistuminen on Korkmanille luonteva rooli. Hän omaksui sen valtiovarainministeriön kansantalousosaston ylijohtajana vuosina 1989–1996.

– Jonkun täytyi olla valmis kertomaan, miten asia nähdään.

Korkmanin puhelahjat juontavat jo kouluajoista.

–Olin koulupoikana turistioppaana Vaasassa. Se on aika hyvää koulutusta. Täytyy puhua niin, että ihmiset ymmärtävät ja jaksavat olla kiinnostuneita.

Korkmanin kommentoinnillakin on rajansa. Sosiaalisessa mediassa hän ei päivystä.

–En ole Twitterissä enkä Facebookissa. Minusta kolumni on riittävän lyhyt.

“Minne humanistit ovat häipyneet?”

Taloustieteilijät ovat aikamme viisaita. He nousivat kärkisijoille myös A-studion kyselyssä maan merkittävimmistä ajattelijoista. Korkmanin ohella kärjessä oli Bengt Holmström.

–Se johtuu varmasti osittain siitä, että markkinatalous tunkee kaikkialle, liikenteeseen, terveydenhuoltoon tai mihin tahansa. Halutaan valinnanvapautta, kilpailua, Korkman selittää taloustieteilijöiden menestystä.

– Taloustiede on mennyt myös hirveästi eteenpäin. Ei voi moittia ekonomisteja siitä, että he ovat paljon framilla. Voi ehkä kysyä, minne humanistit ovat häipyneet.

Humanistit ovat ahtaalla.

Muutama vuosi sitten Ruotsin elinkeinoelämän keskusjärjestöstä esitettiin, että humanistiopiskelijoille pitäisi maksaa muita pienempää opintorahaa, koska he ovat hyödyttömiä.

– Minusta pitää puolustaa humanismia, vaikka emme tänä päivänä ymmärtäisi, miksi on tärkeätä tutkia vaikka sanskritia tai klassista arkkitehtuuria, Korkman sanoo.

Hän vetoaa “sankariinsa”, taloustieteilijä John Maynard Keynesiin. Tämän ihanneyhteiskunnassa niukkuus on voitettu, ihmiset tekevät töitä vain muutaman päivän viikossa ja käyttävät muun ajan kulttuuriharrastuksiin ja syvälliseen ajatteluun.

–Siihen pitäisi pyrkiä eikä siihen, että ihmisen pitää koko ajan kilpailla eri tavoin.

Sixten Korkman
Sixten Korkman on ollut mm. virkamies, toimitusjohtaja ja professori.Sasha Silvala / Yle

“Yritän vilkuilla sekä oikealle että vasemmalle”

Korkmania kehutaan niin oikealta, vasemmalta kuin keskeltäkin. Onko hän samaa mieltä kaikkien kanssa?

–Ehkä mä olen jonkinlainen hoiperteleva keskitien kulkija. Yritän vilkuilla sekä oikealle että vasemmalle.

–Minua kiinnostavat nimenomaan ristiriidat, se että asiat voidaan nähdä niin eri valossa.

Kansalaiset saattavatkin hämmentyä taloustieteilijöitä kuunnellessaan. Nämä voivat olla kovin erimielisiä esimerkiksi jonkin hallituksen uudistuksen vaikutuksista, vaikkapa työttömien aktiivimallista.

Milloin taloustieteilijöihin voi luottaa?

–Ekonomistit voivat arvioida eri toimenpiteiden vaikutuksia ja kertoa, mitkä ovat mahdolliset tavoitteiden väliset ristiriidat.

–Emme ehkä tiedä vastauksia vaikeisiin kysymyksiin, mutta voimme usein tunnistaa sen, mikä on täyttä huuhaata, Korkman vastaa.

“Jos on 20 sekuntia tv-ruudussa, ei voi ruveta paljon jossittelemaan”

Korkman muistuttaa, että makrotaloustieteessä on ideologisesti värittyneitä koulukuntia.

–Ei ole helppoa kertoa, kuka on oikeassa.

Makrotaloustiede tutkii isoja taloudellisia ilmiöitä kuten talouskasvua, suhdannevaihteluita, tulonjakoa ja työttömyyttä.

–Siksi on hyvä, että erilaiset ihmiset esiintyvät julkisessa keskustelussa. Se jää sitten kuulijan vastuulle, mitä pitää uskottavana.

Rutinoitunut kommentaattori myöntää, että taloustieteilijöiden kommentteihin vaikuttavat myös median vaatimukset. Saatetaan antaa liian varmoja vastauksia.

–Kirjoitan paljon kolumneja. Silloin ei voi ruveta sanomaan “toisaalta ja toisaalta” hirveän pitkään. Ja jos on 20 sekuntia tv-ruudussa, ei voi ruveta paljon jossittelemaan.

Korkmanin mielestä taloustieteilijöiden pitäisi olla silti valmiita tunnustamaan tietämättömyytensä ja arvosidonnaisuutensa.

–Jokainen talouspoliittinen suositus on väistämättä myös arvosidonnainen, ei siitä mihinkään pääse.

“Hyvinvointivaltio on markkinatalouden eettinen perusta”

Taloustieteilijät tarkastelevat myös hyvinvointivaltiota eri vinkkeleistä. Joidenkin mielestä se passivoi ja murentaa yksilöiden vastuuta. Toisten mielestä se pitää yhteiskunnan koossa.

Mitkään yksittäiset taloustieteelliset tutkimukset eivät Korkmanin mielestä kerro totuutta hyvinvointivaltiosta.

–Empiirinen todistusaineisto on epäselvä, mutta korkeiden verojen haittavaikutukset näyttävät olevan rajallisia. Paljon riippuu siitä, miten menot kohdennetaan.

Sixten Korkman
Taloustieteilijä Sixten Korkman.Sasha Silvala / Yle

Korkmanin oma kanta on selvä – ja arvosidonnainen, hän lisää.

–Pohjoismainen malli on minun silmissäni ilman muuta maailman paras. En halua vain markkinataloutta. Minun tasapainossani hyvinvointivaltio on aika laaja.

Hyvinvointivaltio on Korkmanin mielestä markkinatalouden eettinen perusta.

Kyse on siitä, että kaikki tuntevat olevansa samassa veneessä. Silloin ihmisten luottamus järjestelmään säilyy – ja luottamus on kaikki kaikessa.

– Suomessa ei haluta räikeää eriarvoisuutta. Markkinatalouteen on sisäänrakennettuja mekanismeja, jotka ovat omiaan lisäämään koko ajan eriarvoisuutta.

“Ei kaksikymppisenä ole valmis varautumaan eläkepäiviin”

Hyvinvointivaltiota voidaan Korkmanin mukaan perustella myös tehokkuudella, koska se parantaa järjestelmän toimivuutta.

Markkinatalous ei piittaa riittävästi monista yhteiskunnan elintärkeistä edellytyksistä. Siksi se esimerkiksi pilaa ympäristöä eikä kouluta ihmisiä, Korkman sanoo.

Ekonomistikin voi olla sitä mieltä, että valinnanvapaus ei ole ihmiselle aina hyväksi, koska emme osaa kaikissa tilanteissa tehdä järkeviä valintoja.

–Ei kaksikymppisenä ole valmis varautumaan eläkepäiviin. Siksi on hyvä, että meillä on järjestelmä, joka tekee sen nuoren puolesta.

Korkman myöntää, että maailman paras malli ei ole välttämättä vientituote.

–Jokaisella maalla on oma historiansa ja omat edellytyksensä. Se vaatii juuri sellaista luottamusta, jota Suomessa on.

–Se antaa mahdollisuuden, että maksamme veroja, useimmat meistä kohtuullisen säyseästi. Tiedämme, että saamme kuitenkin paljon vastinetta ja että yhteiskunnan toimivuus on siksi parempi.

Sixten Korkman
Korkmanin mielestä Britannian iltapäivälehdistö johti kansaa harhaan.Sasha Silvala / Yle

“Ajattelin herättyäni, että globaalisaatio on ajanut karille”

Korkman kutsutaan televisioon, kun asiat ovat suuria ja monimutkaisia, kuten pankkikriisi tai Brexit.

–Elämän sisältö on tämä fundeeraaminen, että ihmettelee maailman menoa. Siksi mä herään hyvällä tuulella.

Kun Britannian Brexit-kansanäänestys tulos uutisoitiin 24. kesäkuuta 2016, Korkman päätti saman tien kirjoittaa siitä kirjan.

– Koska tämä ei ole mikään triviaali tapahtuma. Nyt globalisaatio on ikään kuin ajanut karille, Korkman ajatteli herättyään.

Myöhemmin samana vuonna Donald Trump valittiin Yhdysvaltain presidentiksi.

Korkman on hienostunut keskustelija. Hän ei hae otsikoita haukkumalla karkeasti milloin mitäkin. Brexit saa hänet käyttämään kuitenkin kovaa kieltä. Tulilinjalla ovat Britannian iltapäivälehdistö ja poliitikot.

–Nimenomaan tämä tabloidi on sylkenyt suustaan valheita vuosikymmeniä. Ja tätä ovat tarjonneet aivan liian monet Britannian poliitikotkin.

–Brexit on minusta esimerkki siitä, mikä vastuu medialla ja poliittisella järjestelmällä on siitä, että yhteiskunnallisessa keskustelussa olisi jotain tolkkua.

“Populismin tragedia: Köyhien ongelmat eivät ratkea EU-erolla”

Brexitissä, Trumpissa ja pakolaiskriisissä tulee Korkmanin mukaan esiin ilmiö, jota hän kutsuu populismin tragediaksi.

Kansallismielisen populismin syyt ovat ymmärrettäviä, mutta sen keinot eivät tepsi.

–Globaali kilpailu tuhoaa työpaikkoja, pakolaisten tulo maksaa. Monet kokevat, että kukaan ei ole kiinnostunut heidän kohtalostaan, mutta pankit kyllä pelastetaan. Tämä on aika voimakas tunne Yhdysvalloissa, Englannissa ja myös Ranskassa.

–Mutta Britannian köyhien ongelmat eivät helpotu EU:sta eroamalla. Protektionismi ei ole Yhdysvaltain työläisten etu. Pakolaisvirrat Afrikasta eivät Eurooppaan lopu, jos äärimmäinen köyhyys siellä jatkuu.

Tähänkin Korkmanin vastaus on pohjoismainen malli.

– Pitää kantaa huolta niistä, jotka ovat häviäjien osassa. Tarvitaan sosiaaliturvaa ja uudelleenkoulutusta. Näin ei ole niissä maissa, joissa hyvinvointivaltio on kapea tai lähes olematon.