Vegaani-bisnesmies kauppaa luksusta eettisesti: “Fyrkan pitää liikkua, jos maailmaa haluaa parantaa liiketoiminnalla"

Herrainpukimon ja Vegekaupan perustanut Tuukka Simonen haluaa ihan oikeasti parantaa maailmaa. Hän ainakin yrittää. Ja ajaa isolla mersulla.

yrittäjyys
Tuukka Simonen
Kalle Mäkelä / Yle

– Sori, on vähän likainen auton takapenkin lattia, kun kaverit läikytti sinne samppanjaa ja tryffelisuklaata.

Tuukka Simosen erikoispitkä Mercedes S 500 L ei ole jokamiehen auto. Se on tehokas bisnesmiehen auto, jollaisesta hip hop -vaatteisiin nuorempana pukeutunut Turun Herrainpukimon toimitusjohtaja on haaveillut lukiolaisesta asti.

Ympäristötietoinen yrittäjä, Vegekauppojen perustaja ja vakaumuksellinen vegaani pitää kavereidensa ja tyttöystävänsä kyyditsemisestä mersullaan. Hänellä on tapana nousta itse ensin kuskin paikalta pikkutakki päällään avaamaan ovet takapenkkiläisille.

– Silloin ihmiset yleensä katsoo, kuka sieltä tulee. Jos olisi vielä venäläiset rekisterikilvet, niin siinä olisi semmoista mukavaa mafiameininkiä.

Oikeasti vuosimallin 2005 mersu oli Turun ja Helsingin väliä suhaavalle yrittäjälle myös järkiratkaisu eikä Saksasta haettuna tullut maksamaan edes erityisen paljon. Kuulemma puolet uuden Corollan hinnasta.

Tuukka Simonen ja erikoispitkä Mercedes S-500 L.
Kalle Mäkelä / Yle

Myöntääköhän Simonen pitävänsä siitä, että päät kääntyvät, kun hän kurvaa paikalle?

– Siinä mielessä kyllä, että tämä auto kuitenkin edustaa klassista eleganssia ja on jonkinlainen vallan symboli, mutta toisaalta tekee sen hyvin hienovaraisesti, toisin kuin vaikka punainen Ferrari, Simonen sanoo.

Hän sulkee mersunsa imuoven ja kohentaa hihansuutaan.

Kello näkyy. Se on 1950-luvulta peräisin oleva sveitsiläinen Lemania. Simonen ei haluaisi kultaista Rolexia, kuten ei sitä punaista Ferrariakaan.

Hän hehkuttaa mersunsa samppanjajääkaappia. Ei voi olla ihan varma, kuinka paljon mukana on ironiaa. Ja niin… onhan se nyt aika hiton hieno samppanjajääkaappi!

Toisaalta oikeasti rikkaiden rehvastelu Rolexeilla ei ole Simosen mielestä tyylikästä. Tyyliä hän haluaa.

Tuukka Simonen työskentelee Mersunsa takapenkillä.
Kalle Mäkelä / Yle

Stereotyypitön vegaani

Entinen Vegekaupan ja nykyinen Herrainpukimon herra Tuukka Simonen, 37, asetti auton hankinnassa viime syksynä kolme kriteeriä, joista mikään ei varsinaisesti liittynyt pieneen kulutukseen: autossa piti olla siististi kiinni menevät imuovet, sähkösäätöiset takapenkit sekä se hiton hieno samppanjajääkaappi, joka aukeaa takapenkin keskeltä.

Hän pitää myös ajatuksesta, että tekee takapenkillä töitä läppärillään jalopuisella pöydällä samalla, kun autonkuljettaja hoitaa ajamisen.

Mutta hän uskoo miesten klassisen pukeutumisen tulevan takaisin ja tuottavan Herrainpukimolle jatkossa voittoa. Miehet ovat 1960-luvun jälkeen pukeutuneet huonosti vain väliaikaisesti. Halpatuotantomaita ei hänen mukaansa enää kohta ole maailmassa olemassa.

Palkattua autonkuljettajaa hänellä ei kuitenkaan ole. Vielä.

– Tyttöystävä on kyllä kuskaillut ympäriinsä, kun teen töitä takapenkillä. Tämä on vähän tämmöistä luksuslarppausta, Simonen toteaa.

Vegaaniyrittäjä mittatilauspuvussa harrastaa vapaa-ajallaan break dancen opettamista nuorille, italialaista kulttuuria ja autojen hakemista Saksasta. Muillekin kuin itselleen.

Tämä on vähän tämmöistä luksuslarppausta.

Tuukka Simonen

Toisaalta hän vaikuttaa kaikki stereotypiat rikkovalta hahmolta, toisaalta taas samaan aikaan niin monella eri tavalla stereotyyppiseltä tyypiltä, että se on jotenkin epätyypillistä.

– Simosen eri roolit vaikuttavat ristiriitaisilta, mutta kuitenkin omalla, juuri sillä epätyypillisellä tavalla täysin loogisilta. Tätä on tutkittava lisää.

Tuukka Simonen
Kalle Mäkelä / Yle

Kolme firmaa alle kolmekymppisenä

Siirrymme Tuukka Simosen päätyömaalle. Turun Herrainpukimo löytyy Aurajoen rannasta olevasta kauniista puutalosta, italialaisen Sergio’s-ravintolan yläkerrasta. Taustalla soi 1950-luvun jazz. Myös tummanruskeaa hönkivä sisustus tuntuu olevan jostain menneisyydestä.

Silloin tällöin täällä tuoksuu mallasviski. Ei siksi, että yrittäjä joisi, vaan siksi, että hän huoltaa asiakkaidensa, suomalaisten miesten kenkiä. Kenkien kiillotus viskillä kuuluu myös Simosen vapaa-ajan harrastuksiin. Useamman tunnin vievä prosessi saa täydellisen spitshinen lisäksi myös ajatukset kirkastumaan.

Kenkien kiillotus viskillä ei ole suurten massojen hommaa, mutta yrittäjä Tuukka Simonen harrastaa tätä mindfulness-henkistä toimintaa. Prosessi voi kestää useamman tunnin, ja sen aikana saa täydellisen spitshinen lisäksi myös omat ajatukset koottua.

Jos nyt mietit, kiillottaako se vegaani siellä nahkakenkiä, niin kyllä kiillottaa. Laitetaan hänet vastaamaan myöhemmin tähän.

Stereotyyppisestä kuvastosta ammentava ihminen voisi nähdä ilmastonmuutoksesta huolissaan olevan vegaanin kasvattamassa omavaraislanttuja metsässä tai imemässä niitä kuuluisia kukkakaalipirtelöitä Helsingin Vaasankadun kasvisravintoloissa järjestötoiminta-aktivismin ohessa.

Itse 14 vuotta vegaanisesti syönyt Herrainpukimon toimitusjohtaja Simonen on päättänyt yrittää parantaa maailmaa hieman toista reittiä. Hän yrittää. On yrittänyt jo hyvin nuoresta. Ja nykyisin myös nauttii häpeilemättä elämästä siinä ohessa.

Vuonna 2010 silloinen kauppakorkeaopiskelija perusti Vegetukku–nimisen toiminimen, joka kasvoi myöhemmin osakeyhtiöksi. Kivijalka-vegekaupat toimivat edelleen Turussa, Helsingissä ja Tampereella.

Turun Herrainpukimon Tuukka Simonen pisti pystyy kahden kaverinsa kanssa 2011. Lisäksi hän perusti vuosikymmenen alussa vielä kolmannenkin yrityksen, LED-valoja maahantuovan Kiitämö Oy:n.

Tuukka Simosen kädet ja rannekello
Kalle Mäkelä / Yle

Kaikki firmat ovat saaneet alkunsa aatteelliselta pohjalta, mutta se ei ole este tehdä bisnestä, jossa raha liikkuu. Simosen mukaan juuri rahan liikkuminen on nimenomaan edellytys kaikelle hyvälle toiminnalle.

Mutta kuinka paljon rahaa liikkuu, kun myydään mittatilauspukuja, nahka- ja vegaanikenkiä, partasaippuaa, grenadiinisolmioita ja muuta ei-halpatavaraa suomalaisille herrasmiehille? Herrainpukimo on Simosen mukaan myynyt klassisia miesten vaatteita nyt parin miljoonan euron edestä.

– Myös Vegekauppa on edelleen kohtuullisen hyvä bisnes, vaikka en olekaan siinä enää mukana kuin pienosakkaana.

Simonen kertoo suorastaan suuttuneensa nuorena, kun perusmarketeissa ei ollut vegaaneille mitään tarjolla. Hän päätti aloittaa bisneksen itse ja pyörittää sitä niin kauan, että se tekee itsensä tarpeettomaksi.

– Nyt siinä on tavallaan jo käynyt niin. Nykyään isoissa kaupoissa on ihan erilaiset vegaanituotevalikoimat kuin Vegekaupan aloittaessa.

Vaan voiko vegaani myydä nahkakenkiä?

Nimenomaan bisneshenkisyyden ja liiketoiminnan eettisyyden yhdistäminen on näennäinen ristiriita, joka saattaa joitakin häiritä. Tuttua Simoselle on toki myös se, että jos yrittäjä – tai ihan ihminen vain – yrittää jollain elämänalueella toimia tiettyjen eettisten periaatteiden mukaan, ollaan tältä vaatimassa muissakin asioissa moraalisesti enemmän kuin muilta.

Pitäisi olla puritaani vähän joka asiassa, jos on kerran yrittänyt tehdä jossakin asiassa jotain omasta mielestään oikein.

Tyypillinen kysymys on, kuinka vegaanin johtama Herrainpukimo voi myydä nahkakenkiä ja -vöitä tuntematta huonoa omaatuntoa?

–Tietyistä asioista pitää tinkiä, kaikki tuotteet eivät ole meillä vegaanisia. Toisaalta me olemme kuitenkin Suomen ainoa vaatekauppa, joka pystyy tarjoamaan kaiken mahdollisen juhlapukeutumisen vegaanisena, Simonen vastaa.

Tinkiminen ei tässä asiassa ja Tuukka Simosen tapauksessa tarkoita maailmanparannuksen osalta tinkimistä. Se tarkoittaa pyrkimystä päästä mahdollisimman järkevästi kohti parempaa maailmaa, tämän kyseisen maailman ehdoilla. Kun tällaisessa maailmassa me nyt vain satumme elämään.

Joku voisi kai kutsua sitä realismiksi.

Jotta jokin ajatus voi lyödä itsensä läpi, sillä pitää olla kaupallinen aspekti.

Tuukka Simonen

Simonen sanoo tuntevansa Suomesta ehkä kolme vegaania, joilla ei ole mitään eläinperäisiä vaatteita. Hän arvostaa heitä, mutta isojen massojen muuttaminen suuressa mittakaavassa on kuitenkin tärkeämpää.

Ja kun pyrkii suureen mittakaavaan, firmankin pitäisi kasvaa. Kun firma kasvaa, voidaan pitää laajempaa valikoimaa ja markkinoida tuotteita. Silloin myös muut kuin vegaanit voivat ostaa vegaanisia tuotteita. Ei pelkästään siksi, että ne ovat vegaanisia, vaan koska niitä on tarjolla ja ne ovat kilpailukykyisiä.

– Toinen asia klassisessa pukeutumisessa on, että kun ihminen ostaa yhdet, ihan oikeasti tarpeeksi hyvät nahkakengät, hän voi käyttää niitä puoli vuosisataa.

Tuukka Simosen kengät
Kalle Mäkelä / Yle

Simosen mukaan minkä tahansa eettisen tekemisen lähtökohdan pitää olla kaupallisesti järkevää. Mikään ei voi yleensä toimia, jos se ei saa mistään rahoitusta tai resursseja.

– Muuten se jää aatetasolle ja kuihtuu kasaan. Jotta jokin ajatus voi lyödä itsensä läpi, sillä pitää olla kaupallinen aspekti. Oli maksaja sitten kuka tai mikä tahansa.

Yrittäjä tuntuu innostuvan ja puhuvan kokemuksesta. Hän katsoo tiukasti silmiin nahkaiselta vaikuttavassa vintage-tuolissaan.

– Eli jos haluaa saada oikeasti jotain aikaan ja parantaa maailmaa, niin mielestäsi…?

– Jos haluaa parantaa maailmaa, niin fyrkan pitää liikkua!

Maailmanparannusta isolla liidulla

Maailmanparannus voi tietysti tuntua haihattelulta, kun maailma on niin hemmetin iso ja ihminen pieni. Toisaalta pieni ihminen voi ajatella, että jokainen pienikin teko vaikuttaa ilmastonmuutokseen.

Vajaa nelikymppinen, ympäristötietoinen bisnesmies hörppää mustaa kahvia yhteistyökumppaninsa Porschen lahjoittamasta mukista. Hän myöntää olleensa nuorempana hieman fundamentalistisempi ja vihaisempi.

Nykyisin sillä, miltä omat teot näyttävät, on Simoselle vähemmän merkitystä. Tärkeämpää on se, mitkä ovat tekojen vaikutukset globaalilla tasolla. Koska kun puhumme ilmastonmuutoksesta, globaalilla tasolla on oikeasti merkitystä..

– Kun haluaa vaikuttaa isosti, pitää vaikuttaa joko lainsäädäntöön tai piirtää niin isolla liidulla, että sillä on jotain merkitystä. Pitää pystyä muuttamaan ihmisten ilmapiiriä ja toimintaympäristöä.

– Jos ei ole kauheasti rahallista resurssia, pitää saada vaikutettua niin, että on luomassa uusia ilmiöitä tai jonkinnäköisiä taloudellisia porkkanoita, linjaa vihreiden riveissä politiikkaankin tyrkyllä ollut bisnesmies.

Nyt hän sanoo, että ehkä hänestä ei oikein ole politiikkaan, koska hän ärsyttää liian monia ja sanoo asiat turhan suoraan. Taustalla vaikuttamisesta hän kuitenkin pitää.

Jos haluaa vaikuttaa massoihin, se kannattaa tehdä hyvällä fiiliksellä.

Tuukka Simonen

Mutta ne porkkanat! Kuinka siis miesten klassista pukeutumista, jopa jonkinnäköistä turhamaisenoloista dandyismia promotoiva vaateliike ja sen yrittäjä voivat parantaa maailmaa ilmiöillä tai porkkanoilla, kuten hän äsken linjasi?

Herrainpukimon kautta hän sanoo voivansa vaikuttaa, millaisiin asioihin ihmiset kiinnittävät huomiota ja millaisia arvoja heillä on. Tyrkyttämättä.

– Jos haluaa vaikuttaa massoihin, mitä tahansa tekeekin, se kannattaa tehdä hyvällä fiiliksellä. Fundamentalistinen paatos ei ole itselle kivaa, eikä se ole kauhean hyvää liiketoimintaa.

Ei se miltä asiat näyttävät, vaan se miten ne vaikuttavat

Aiemmin Simonen saattoi itsekin paasata enemmän. Kyllä hän nytkin niin tekee, tavallaan, mutta hyvin rauhallisella ja miellyttävällä tyylillä, mittatilauspuvussa lisäkuppia kouraan tarjoten. Asiakkaita varten jääkaapissa on myös lehmänmaitoa kahvin kanssa.

Ja puhuu tietysti tiukkaa asiaa lempiaiheestaan, ilmastonmuutoksesta. Hän myös kirjoitti pitkään ilmastonmuutosaiheista blogia, jolla oli paljon lukijoita.

– Siitä tuli yksi Suomen suosituimmista tiede- tai luontoaiheisista blogeista, Simonen kertoo yhdestä menneistä projekteistaan.

Nuori yrittäjä pyöritti aluksi yritystoimintaa, joka keskittyi nimenomaan siihen, että saadaan tehtyä asiat ekologisemmin ja kestävämmin. Totta kai esimerkkiä piti näyttää myös itse. Hän oli puritaanisempi itseään kohtaan ja välitti nykyistä enemmän siitä mitä muut hänestä ajattelivat.

Jossain kohtaa Simonen tajusi, ettei hänen tarvitse olla täydellinen itsensä eikä kenenkään muun takia. Eikä isossa kuvassa sillä, miten hän elää muuta elämäänsä, ole niin paljon merkitystä kuin hänen liiketoimillaan.

Suurin este nuoruuden haaveen toteutumiselle oli, etten kestäisi sitä nälvimisen määrää.

Tuukka Simonen

Niinpä hän päätti esimerkiksi ostaa sen röyhkeän ison, takapenkin samppanjajääkaapilla varustellun mustan S-mersunsa.

– No okei, aikaisemmin ei olisi ollut siihen rahaakaan. Mutta suurin este nuoruuden haaveen toteuttamiselle oli aina kuitenkin se, etten kestäisi sitä nälvimisen määrää. Nyt en ole kuullut yhtään poikkipuolista sanaa, Simonen vakuuttaa.

Hän jatkaa vielä sillä isommalla liidulla.

– Kun saadaan ympäristöasioista isompien massojen asioita ja se lumipallo pyörimään, minun kulutustottumukseni yksittäisenä ihmisenä eivät ole enää niin kauhean merkittäviä.

– Eikä mersuni muuten edes kuluta moottoritiellä juuri perusautoa enempää, vaikka näyttää siltä.

Bisneshenkisyyttä ja käytöstapoja

Herrainpukimon pitäisi kuulemma päästä pikkuhiljaa tekemään voittoa. Tältä vuodelta odotellaan ehkä nollatulosta tai jo hieman plussaa. Luksuslarppaus-termiä käyttäneeltä 37-vuotiaalta bisnesmieheltä ei malta olla vielä kysymättä: haluaako hän rikastua liiketoimillaan?

– Ei se mua kiinnosta. Mua kiinnostaa itseni, organisaation ja liiketoiminnan kehittäminen niin hyväksi, että mikä tahansa on mahdollista. Vauraus voi tulla siinä sivussa.

– Mutta jos joku näkee bisneshenkisyyden negatiivisuutena, se on minusta ajattelumalli, josta kannattaisi aktiivisesti pyrkiä eroon.

Simonen kertoo olevansa ammattikoulun käyneen isän ja kotiäidin duunariperheestä, jossa tehtiin kuitenkin yrittäjähenkisiä ratkaisuja, kuten suunnitelmallista rahankäyttöä. Sijoitettiin asioihin, jotka mahdollisesti tuottivat jotain tulevaisuudessa.

Kasvissyönti alkoi perheessä Tuukan siskojen aloitteesta heidän ollessaan ala-asteiässä. Nykyisin koko perhe, niin vanhemmat kuin siskotkin, ovat pitkälti vegaaneja.

Hyvien käytöstapojen ja kotikasvatuksen nimiin vannova liikemies ei usko, että bisneskään pyörii hyvin, jos toimii moraalittomasti – ainakaan hänen tapauksessaan.

Pahiten bisneksissä sukset ovat menneet ristiin yhteistyökumppanin kanssa, joka jo ensi tapaamisilla totesi sivulauseessa: ”I’m here to make money, not friends”.

– Ja se sitten kyllä toteutuikin. Hän on nykyään rikas ja menestyvä, toivottavasti myös onnellinen.

Mutta fyrkan pitää tosiaan liikkua, jos haluaa parantaa maailmaa. Se on tullut Tuukka Simosen kanssa jutellessa harvinaisen selväksi.

Ihan mihin hintaan tahansa ei bisneshenkisen miehen mielestä kuitenkaan fyrkankaan pidä liikkua. Raha on väline, itseisarvot ovat muualla.

– Suomi on pieni maa. Kannattaa tehdä kaikki asiat sillä lailla, että pystyy kävelemään kaupungilla ja moikkaamaan vastaantulijoita, Simonen lausuu mottonsa.

Sitten hän kiittää kohteliaasti ja kopistelee italialaisissa Meccariello-kengissään Herrainpukimon kahvinurkkaukseen tiskaamaan Porsche-kuppeja.