Leena Lehtolainen ällistytti tv-lähetyksessä: Kirjoitti muutamassa minuutissa kiehtovan dekkaritarinan

Palkitun kirjailijan mukaan väkivalta on kiehtonut ihmisiä aina. Enää ei uskota tarinoita Saatanasta, mutta sarjamurhaajiin kyllä uskotaan. Välillä omatkin tarinat menevät ihon alle.

Leena Lehtolainen
Leena Lehtolainen loi dekkarin ainekset muutamassa minuutissa
Leena Lehtolainen loi dekkarin ainekset muutamassa minuutissa

Kirjailija Leena Lehtolainen aloitti kirjailija uran hämmentävän aikaisin. Kun ensimmäinen romaani “Ja äkkiä onkin toukokuu” julkaisiin, hän oli 12-vuotias. Tosin varsinainen kirjailijan ura alkoi vasta aikuisena 90-luvulla.

Vaikka Lehtolainen on kirjoittanut muutakin, parhaiten hänet tunnetaan dekkareistaan.

– Dekkari tarjoaa tapoja käsitellä monenlaisia asioita. Olen kirjoittanut paljon muutakin ja tulevina vuosina voi tulla yllätyksiä, Lehtolainen hymyilee.

Kirjoittamisen lisäksi Lehtolainen lukee myös itse paljon, noin 150 kirjaa vuodessa. Voiko kirjailija lukea romaania kuin kuka tahansa meistä?

– Minulla on kolmijakoinen tapa lukea: tavallisena lukijana, kollegana ja vielä kirjallisuuden tutkijana. Kyllä hyvä tarina tempaa mukaansa kuin kenet tahansa, Lehtolainen sanoo.

Kollegojaan hän kertoo arvostavansa hyvin paljon ja iloitsee aina, kun huomaa tarinaa lukiessaan tulleensa vedätetyksi.

Sarjamurhaaja on vienyt paikan Saatanalta

Miksi väkivalta kiehtoo lukijoita? Tähän Lehtolaisella on tähän oma teoria.

– Kukaan ei selviä täältä kuolematta, mutta silti kuolema on nykyään mysteeri, joka on lakaistu sairaaloihin ja ruumishuoneelle.

– Silti meitä kiinnostaa, miten kuolemaan päätyy, ja erityisesti miten päätyy murhatuksi.

Hän vertaakin nykyisten raakojen dekkareiden pahoinpideltyjä ja kidutetuja ihmisiä vanhoihin pyhimyskuviin tai kärsivän Kristuksen kuviin.

– Ehkä meillä on tietyllä tavalla tarve katsella kärsivää ihmistä kauempaa. Miten toimisin ettei minulle kävisi noin, Lehtolainen miettii.

– Ja tietyllä tavalla nämä pahimmat sarjamurhaajat rinnastuvat Saatanaan. Kun elämme maallistunutta aikaa, kukaan ei usko Saatanaan, mutta sarjamurhaajiin kyllä uskotaan.

Lehtolaisen mukaan tarinat ovat pohjimmiltaan olleet samankaltaisia aina. Hän uskoo, että ihminen etsii vastauksia edelleen samoihin kysymyksiin kuin tuhat vuotta sitten. Miten pitäisi elää, jotta saisi hyvän elämän? Kuka on paha ja kuka hyvä, ja miten ne erottaa toisistaan?

– Minua kiinnostaa erityisesti ne harmaat alueet hyvän ja pahan välillä.

Omatkin tarinat pelottavat

Jos ihminen luo mielessään päivästä toiseen pelottavia tarinoita, herää kysymys, tulevatko omat tarinat uniin.

– Kyllä ne menevät ihon alle ja kyllä minä elän ne tunteet kirjoittaessani, joita minä kuvaan. Eli aika rankkoja asioita, Lehtolainen kertoo.

– Minähän ole paljon yksin kotona niiden fiktiivisten hahmojen kanssa ja puhun niistä kuin ne olisivat ihan todellisia ihmisiä. Mies ja kaverit saattavat välillä hämmästyä, että kenestä sinä puhut, Lehtolainen nauraa.

Kirjailijan mukaan jännityksen ja juonen punominen on mukavaa, mutta ihmisten tappaminen tarinoissa ei ole mieluista. Välillä hän kirjoittaa muista aiheista, koska se pitää innostuksen yllä.

– Jos olisin kirjoittanut vain Maria Kalliosta, olisin varmaan kyllästynyt koko ämmään, Lehtolainen kertoo tunnetuimmasta romaanihahmostaan.

Katso koko lähetys Yle Areenasta.