Pelkkä maku ei riitä, vaan oluista janotaan nyt tarinoita – Suomalaisilla pienpanimoilla on mahdollisuus nousta ilmiöiksi maailmalla

Yhä useampi suomalainen valitsee oluekseen perinteisen lagerin sijaan erikoisemman pienpanimo-oluen. Kilpailu on kovaa, joten panimojen pitää tuoda markkinoille entistä persoonallisempia huurteisia.

oluenvalmistus
Craig Tylerilla on keskittynyt ilme.
Brittiläistä Craig Tyleria kiinnostavat suomalaiset maut kuten terva.Lucas Holm / Yle

KajaaniKone metelöi kun Craig Tyler kaataa mallasta koneeseen jauhettavaksi. Jauhettu mallas valuu märkänä tynnyriin, jonka äärellä Juho Korhonen seisoo sekoittaen sisältöä pitkällä kepillä.

Pian huoneen täyttää paahtuneen ohran tuoksu. Mistään taikajuomasta ei kuitenkaan ole kyse. Kaksikko on valmistamassa Haapalan tilalla rukiilla maustettua India pale alea.

Haapalan tila juhlii tänä vuonna 150-vuotisjuhlia. Jokainen sukupolvi on jättänyt tilaan oman kädenjälkensä. Nyt navetassa eivät ammu lehmät, vaan tila toimii ravintolana, ja kromi kiiltää uutuuttaan ravintolan viereen rakennettussa panimossa. Kyseessä on Kainuun ensimmäinen pienpanimo.

Pienpanimoiden määrä Suomessa on kaksinkertaistunut viidessä vuodessa ja toukokuussa määrä ylitti jo sadan. Olutbuumista puhuttiin jo muutamia vuosia sitten, eikä erikoisoluiden suosiolle näy loppua.

Paikallisuus on hyvä tarina

Haapalan panimoa ei kilpailu pelota. Lähimpiin pienpanimoihin on matkaa muutama sata kilometriä.

Tilan on tarkoitus myydä oluitaan omassa ravintolassa, mutta haaveena on saada niitä laajempaankin levitykseen. Ensimmäisinä askeleina ovat lähikaupat ja Kainuun Alkot. Tilan yhteyteen avataan myös oma panimomyymälä.

Craig Tyler ja Juho Korhonen kaatavat mallasta jauhettavaksi.
Olut syntyy neljästä ainesosasta: vedestä, hiivasta, maltaasta ja humalasta.Lucas Holm / Yle

Moni suomalainen pienpanimo toimii Haapalan tilan tavoin ravintolan yhteydessä. Matkailu- ja ravintolapalvelu MaRan varatoimitusjohtaja Veli-Matti Aittoniemi sanoo, että laajentuminen vaatii kovaa työtä ja taitoa. Seuraavat askeleet Suomen valloituksessa voivat olla olutmessuilla kiertäminen ja juuri paikalliset kaupat. Aittoniemen mukaan kaikki pienpanimot eivät kuitenkaan edes hae rajatonta kasvua verotuksen takia.

– Ne hakevat optimikokoa. Ei ole tarkoitus tulla uudeksi Koffiksi, vaan ottaa haltuun joku markkina-alue ja pärjätä siellä.

Aittoniemen mukaan paikallisuus ja paikalliset raaka-aineet ovat pienpanimoiden myyntivaltti, mutta vaikka mallas olisi tullut vieressä olevasta pellosta, on tarina se, millä erotutaan. Vaikka tuote olisi hyvä, siinä täytyy olla tarina.

Nyt ollaan kiinnostuttu muustakin, kuin sangollisesta lageria perjantaina.

Veli-Matti Aittoniemi

Esimerkiksi kuopiolainen RPS Brewing -panimo valmisti erikoiserän olutta Yhdysvaltojen ja Venäjän huippukokouksen kunniaksi (siirryt toiseen palveluun). Valmistetut kymmenentuhatta pulloa myytiin loppuun silmän räpäyksessä.

Hyvä kertomus ei kuitenkaan pelasta, jos tuotteen maku ei miellytä.

Kun Juho Korhonen luettelee huippuoluen ominaisuuksia, maku on melkein viimeinen, jonka hän mainitsee. Se kertoo jotain siitä, mikä olutvalinnoissa ratkaisee.

– Kun avaat pullon: Mikä on ensivaikutelma, millainen tuoksu tulee? Myös ulkonäkö, maku ja suutuntuma vaikuttavat. Hyvässä oluessa on heti kaikki kohdallaan.

Pienpanimoiden kulta-aika

Pienpanimoliiton hallituksen jäsenen Jussi Tammisen mukaan käsityöläisoluiden buumi lähti liikkeelle Amerikasta 1990-luvulla. Suomen sanotaan usein olevan jäljessä maailman trendeissä, ja nytkin melkein kolme vuosikymmentä on tehnyt tehtävänsä. Yhä useampi suomalaisen kurkkuun valuva olutpullollinen on pienpanimosta peräisin.

Pienpanimoala näyttää Tammisen mukaan kasvavan edelleen Amerikassa ja naapurimaissa. Se on hyvä merkki Suomen pienpanimoille.

Olutsammio, jossa mäskätään mallasta.
Olut täytyy mäskätä. Mäskäyksessä maltaita liotetaan lämpimässä vedessä, jotta tärkkelys liukenee sokereiksi käymistä varten.Lucas Holm / Yle

MaRan varatoimitusjohtaja Veli-Matti Aittoniemi on huomannut muutoksen kuluttajissa. Ihmiset haluavat määrän sijaan laatua ja ovat valmiita maksamaan siitä enemmän.

– Me ollaan olutmaa. Viinan merkitys vähenee. Nyt ollaan kiinnostuttu muustakin kuin sangollisesta lageria perjantaina.

Myös Juho Korhonen Haapalan tilalta on huomannut, että olut ei ole asiakkaille ainoastaan janon sammuttaja. Monet kysyvät ravintolassa tietynlaista olutta ja haluavat saada lasiinsa juomaa, joka erottuu muista. Oluttieto ei ole enää vain oluenharrastajien knoppeja, vaan monet tietävät, mitä ovat bitteri ja portteri.

Alkoholin juominen ei ole paha asia. Ruoka ja olut on loistava yhdistelmä.

Craig Tyler

Pienpanimoiden suosion seurauksena myös suuret panimot ovat alkaneet tehdä käsityöläistyyppisiä oluita. Jussi Tamminen uskoo, että suurien panimoiden erikoisemmat oluet ovat hyödyksi myös pienemmille oluenvalmistajille: Asiakkaiden voi olla helpompi kokeilla erikoisempaa olutta, jos valmistaja on entuudestaan tuttu. Näin asiakkaiden mieltymys muuttuu, ja monet ennen erikoisemmiksi mielletyt oluet alkavat olla jo valtavirtaa.

Kuusenkerkkää ja tervaa oluessa

Craig Tyler on brittiläinen, vaikka Juho Korhosen mukaan hänellä on skandinaavinen sielu. Haapalan tilalle hän tuli rakkauden perässä. Suomalainen ja varsinkin kainuulainen juomakulttuuri ovat kovin erilaisia kuin pubien luvatussa maassa.

– Britanniassa on valtavasti pubeja. Meillä on hyväksyttävämpää mennä sinne lounasaikaan ja sitten takaisin töihin. Maanantaina, tiistaina, keskiviikkona, torstaina – melkein joka päivä.

Tyler ei kuitenkaan muuttaisi suomalaista juomakulttuuria, mutta haluaisi rohkaista kokeilemaan oluen juomista ruuan kanssa.

– Alkoholin juominen ei ole paha asia. Ruoka ja olut ovat loistava yhdistelmä. Kuten juusto ja viini, samalla tavalla olut ja juusto toimivat hyvin.

Mäskäyksessä mallas valuu kasteltuna sammioon.
Panimotyössä yhdistyvät kemistin tarkkuus ja taiteilijan luovuus.Lucas Holm / Yle

Tyler sanoo, että hänen vahvuutensa on nähdä kiinnostavina asioita, joita suomalaiset itse eivät osaa arvostaa tai eivät tajua hyödyntää. Hän on innoissaan esimerkiksi tervaoluesta.

Haapalan panimossa Tylerin ja Korhosen yhteinen tavoite on tehdä oluita, joiden maussa hyödynnetään suomalaista luontoa. Siksi oluen sekaan heitetään tervan lisäksi esimerkiksi kuusenkerkkää.

Haapalan panimo, kuten muutkin pienpanimot, tutkii kansainvälisiä trendejä. Vaikutteita otetaan panimoista maailmalta, mutta Korhonen muistuttaa, että suomalainen tapa tehdä olutta on kuitenkin omanlainen.

Esimerkiksi Saksassa oluissa ei käytetä ollenkaan mausteita, sillä heidän mielestään olut syntyy neljästä ainesosasta: vedestä, hiivasta, maltaasta ja humalasta. Tämä perustuu yhteen maailman vanhimmista ruoan turvallisuutta määrittävistä laeista, joka tunnetaan nimellä das Reinheitsgebot (siirryt toiseen palveluun).

Pienpanimoliiton hallituksen jäsenen Jussi Tammisen mukaan panimot voivat olla ylpeitä suomalaisista raaka-aineista. Suomalainen vesi ja vilja ovat Tammisen mielestä todella laadukkaita, ja panimoilla olisi hänestä mahdollisuuksia viedä erikoisoluita ulkomaillekin. Hänen mukaansa suomalaisella pienpanimo-oluella olisi mahdollisuuksia nousta samanlaiseksi ilmiöksi kuin skandinaavinen ruoka ja muotoilu.

Oluenpanija on kemisti ja taiteilija

Tyler ja Korhonen valmistavat ensimmäistä erää pullotettavaksi menevää rukiista India pale ale -olutta. Korhosen mukaan oluen tekeminen on melko konservatiivista, jos haluaa myydä sitä isommalle yleisölle. Pieni panimo tarjoaa kuitenkin kokeilukentän uusille ideoille.

Miehet kehittelevät reseptit yhdessä. Tylerillä on panimokokemusta, ja Haapala on kiertänyt maailmaa kokemusten perässä. Erilaisista lähtökohdista syntyy erilaisia ajatuksia. Tylerin mukaan juuri ristiriidat ovat osa luomis- ja oppimisprosessia.

Juha korhone sekoittaa mallasta pitkällä kepillä.
Oluttaiteilija Juho Korhonen työssään. Lopputuloksen maistamista saa mäskäyksen jälkeen odottaa noin kuukauden.Lucas Holm / yle

Mäskäystynnyrissä oleva mallas alkaa turvota. Ruismallas turpoaakin tavallista mallasta enemmän, mikä yllättää kaksikon. Oluen tekeminen on kokeilua ja erehdyksiä ennen kuin täydellinen tapa löytyy. Panimotyössä yhdistyvät kemistin tarkka työ määrissä ja lämpötiloissa sekä taiteilijan luovuus, jolla syntyy tuotteen kiinnostavuus.

Panimoala ei ole hoppuilijan hommaa. Maltaan mäskäykseen ja keittämiseen menee kokonainen päivä, jonka jälkeen seoksen pitää käydä kahdesta viikosta kuukauteen.

Kuukauden päästä saa nauttia omaa huurteista kädenjälkeä.