50 kertaa Ruotsi-ottelussa – Matti Mikkolan, 73, uskomaton putki saattaa päättyä Tampereella: "Ehkä siinä itku tulee"

Hauholainen Matti Mikkola on elänyt mukana Ruotsi-otteluissa jo vuodesta 1969. Entisaikojen villinkosteaan menoon verrattuna maaottelumatkat ovat nykyään "marttareissuja".

Yleisurheilun Suomi–Ruotsi-maaottelu
Matti Mikkola pitelee pöytästandaaria, jossa teksti Matin Matkaajat 20 v.
Matti Mikkola pitelee pöytästandaaria, joka muistuttaa maaottelumatkasta numero 20. Perjantaina vuorossa on reissu numero 50.Nina Keski-Korpela / Yle

Yhdestä asiasta Matti Mikkola on ylpeä: maaottelumatkoilla on päädytty putkaan vain kahdesti. Kerran joku yritti salakuljettaa viinaa housunkauluksessa stadionille, toisella kertaa taas matkalainen pani painiksi kuljettajan kanssa. Mikkola pitää onnistumisena, ettei putkareissuja ole tullut sen enempää.

– Ne olivat aika rajuja reissuja alussa. Tukholman järjestyspoliisikin peruutti kaikki vapaapäivät silloin. Satamassa oli poliisi vastassa, ja joka autossa puhutettiin huonolla suomen kielellä: "Jos te olette kännissä eli humalajassa, te vetä viisisata kruunu sakkoo." Joku siinä autosta huusi, että maksetaanko heti!

Nykyään matkat ovat "ihan marttareissuja", mies myhäilee.

Kannustusta jo vuodesta 1969

Mikkola on iso mies, kahta senttiä vaille kahden metrin mittainen. Kun hän 24-vuotiaana järjesti ensimmäistä Suomi-Ruotsi-maaottelumatkaansa, kukaan ei varmaankaan osannut aavistaa, että siitä alkaisi 50 matkan katkeamaton maaotteluputki.

Ensimmäinen reissu tehtiin kolmella henkilöautolla 12 hengen voimin Turkuun ja sieltä Tukholmaan vuonna 1969. Mukana oli entinen suurjuoksija Väinö Sipilä, "Pälkäneen orhi", jonka urheilujuttuja oli matkalaisten mukava kuunnella.

– Hän todisti sen, että yleisön kannustus auttoi hirveästi. Hänellä oli kilpakumppanina Lauri Virtanen, joka sai kaksi pronssia 1932 olympialaisissa. Väinö sanoi, että aina, kun juostiin Turussa, hän hävisi, sillä Lauri oli turkulainen ja katsomo kannusti aina häntä. Muualla Suomessa oli Väinön vuoro.

Rakkaudesta lajiin

Toiminta laajeni. Mikkolan isän bussifirmalle piti järjestää reissuja, ja vuonna 1975 matkaan lähdettiin jo kahdella bussilla. Hulluina vuosina 1985–1989 elettiin huippuaikoja, matkaan lähti jopa kolme bussillista väkeä.

Linja-automatkalaisia, teksti Matin Matkaajat 40 v
Kymmenen vuotta sitten juhlamatkan kunniaksi kilisteltiin konjakilla. Ei ratissa kuitenkaan.Matti Mikkolan arkisto

Mikkola on järjestänyt matkoja rakkaudesta lajiin: hän ei itse ole ottanut eikä ota matkanjärjestelyistä palkkaa. Hänelle on riittänyt ilmainen reissu maaotteluun – ja matkojen tuomat ystävyyssuhteet.

– Porukka on ystäviä, se yhteisöllisyys on minusta siinä kauhean tärkeää. Yksi kaveri kävi vain Ruotsissa pidetyissä otteluissa. Hän olisi voinut lentää suoraan Tukholmaan tai Göteborgiin, mutta hän halusi ajella Hauholle ja päästä bussiin alusta asti mukaan.

– Itsehän en ole koskaan urheillut, lentopalloa alasarjoissa tuli lyötyä. Isä vei ensimmäisiin Salpausselän kisoihin. Siitä se mulla, tämä on niin kuin huumetta.

Verokarhu ja Virén

Elämäntyönsä Mikkola on tehnyt verottajana. Sille vastapainona hän on mielellään ajanut bussia viikonloppuisin – mutta tosin kyydinnyt mieluummin muita kuin hauholaisia. Ainakin pikkujouluaikaan.

– Kyllä siinä sai kuulla, mitä työtä tekee, hän kertoo rauhalliseen tapaansa.

Matti Mikkola katselee valokuvia
Muistojen kuvat ovat Matin matkalaisiltaan saamia. Kuvia on kertynyt niin matkoilta kuin kisakatsomoistakin. Vielä olisi albumissa tilaa uusillekin.Nina Keski-Korpela / Yle

Valokuva-albumista löytyy lukuisia kuvia maaottelureissuista. Bussimatkoilla on pelattu korttia ja pidetty tietokilpailuja. Eräässä kuvassa on tuttu hahmo: Lasse Virén.

– Hänelle tuli erimielisyyksiä Orimattilan verottajan kanssa. Hänet oli neuvottu puheilleni ja tein hänelle valituksen. Mutta virkamies siellä käänsi päänsä eikä valitusta lopulta tarvittu. Mutta Lasse vietti puoli päivää täällä Hauholla ja oli kauhean mukava päivä, Mikkola muistelee.

Mikkola kiittelee muutenkin urheilijoissa tapahtunutta muutosta kohti avoimuutta ja helpompaa lähestyttävyyttä.

– Nykyajan urheilijoista semmoinen sepporätymäisyys on pois, niille uskaltaa mennä juttelemaan ja kyselemään, suuri kehitys on tapahtunut siinä.

Kestävyysjuoksun unohtumattomia hetkiä

Matti Mikkolan mieleen on jäänyt ikimuistoisesti kisa, jossa olivat mukana Virén, Vasala ja Väätäinen. Kestävyysjuoksu oli voimissaan.

– Lassen kansainvälisen uran ensimmäinen voitto tuli 1969 maaottelussa. Viittätonnia juoksivat Pekka Vasala ja Juha Väätäinen. Kolmen tonnin jälkeen ne löivät jarrut lukkoon ja sanoivat Lasselle, että lähde meneen. Ne pitelivät Bengt Nåjdea takanaan, että Lasse sai 20 metriä rakoa. Lasse voitti.

Henkilökohtainen kohokohta osui matkalle numero 40. Göteborgin suomenkielinen kenttäkuuluttaja kertoi, että täällä on paikalla sellainen ryhmä kuin Matin Matkaajat, joka on käynyt jo 40 vuotta maaotteluissa. Sitten kiiteltiin kovasti, ja Mattia kannustettiin jatkamaan.

– Kaksi kertaa olen itkenyt urheilukilpailuissa. Ensimmäinen kerta oli olympialaisissa, kun Lasse voitti Münchenissa kymppitonnin ja olin paikalla. Toinen oli sitten tämä. Nämä ovat sellaisia, joita minä en unohda koskaan.

Kolmas kerta toden sanoo

Aika ajoin joku vakiojäsen siirtyy taivaallisiin kannustusjoukkoihin, ja matkalaiset pitävät pienen hiljaisen hetken ystävänsä muistolle. Sellainen on tulossa tänäänkin.

Matti lopettaa matkanjärjestämisen terveyssyistä. Moni ei vieläkään ole ihan varma, lopettaako hän oikeasti.

– Lopetin ensimmäisen kerran, kun tuli 30 reissua täyteen, ja sitten toisen kerran, kun tuli 40. Mutta nyt tämä pitää, tämä 50.

Hienoa on ollut ja kyllä haikealta tuntuu.

Matti Mikkola

Ihan varmaa ei ole vielä se, osallistuuko hän maaottelureissuille vielä matkustajana.

– Olin ollut kahdeksissa olympialaisissa paikalla ja havahduin vuonna 2008 siihen, kun katsoin kisoja sohvalla, että miksi mä olen täällä enkä Pekingissä. Tässä käy varmaan samalla tavalla. Vuoden päästä en tiedä osallistunko, riippuu sen päivän kunnostani.

Kolmannen kerran itku saattaa tulla Ratinan stadionilla Tampereella tänä viikonloppuna. Kun loppusuora häämöttää.

– Hienoa on ollut ja kyllä haikealta tuntuu. Saa nähdä. Ehkä siinä itku tulee.

Ihan kuin ison miehen silmäkulmassa kiiltelisi jo nyt.