Heli Vaarasen kolumni: Oletko parisuhteessa hiljaisen kanssa, tässä kymmenen kullanarvoista neuvoa

Sellaista vuorovaikutuksen tapaa, joka ei toimi, ei kannata jatkaa. Pyri muutokseen, ja aloita itsestäsi, kirjoittaa psykoterapeutti Heli Vaaranen.

kolumnit
Heli Vaaranen.
Leila Oksa / Yle

Suomalainen puhuu kun tarvitaan, mutta onko puhuttava silloinkin, kun ei tarvitse? Kelpo introvertti saa suunsa auki kun on pakko, mutta muulloin mielellään ei.

Jokaisen hiljaisen takana on pitkä kehityspolku yritystä ja erehdystä, ja monta oppimisen paikkaa sen suhteen, että ellet puhu, hyvät asiat lipuvat sinusta ohi. Ei ole kiva katsoa vierestä, kun puheliaat kuorivat kermat päältä joka paikassa. Mutta ihminen ei voi pakottaa itselleen ominaisuutta, jota hänellä ei ole. Sitä ominaisuutta voi kylläkin kehittää, mutta se vaatii paljon rohkeutta ja lujaa uskoa, vähän kuin vuoren siirtäminen.

Hiljaiset erottuvat jo pieninä perheissä tai leikki-ikäisinä päiväkodeissa. Kouluissa he vasta erottuvatkin. Koulujen pihoilla äänekkäät tarvitsevat hiljaisia yleisökseen ja hiljaiset äänekkäitä tuekseen. Mutta joskus hiljaisen ja toitottajan välinen ihmissuhde pakottaa hiljaisen tekemään tekoja, jotka eivät ole hänelle ominaisia. Nielemään asioita, jotka tökkivät. Kovaäänisen seura ei tule ilmaiseksi. Joskus sama asetelma seuraa hiljaista koulujen pihoilta opiskeluun, työhön ja aikuisiin ihmissuhteisiin.

Hiljaisuutta ei yhdistetä ominaisuutena kovaan tahdonvoimaan saati vahvoihin pyrkimyksiin. Hiljainen ihminen ei kysy kysymyksiä. Hän ei tee jatkokysymyksiä. Hän on kiltti.

Moni hiljainen on saanut joskus köniinsä; on joutunut naurunalaiseksi toisten edessä. Julkisesti nolattu ei ainakaan uskalla puhua, vaan jää vahvempien jyräämäksi. Joskus hiljainen kehittää itselleen keinoja, joilla pärjää, että saa edes jotakin sanotuksi. Joillekin se on alkoholinkäyttö, toisille joukkuelajit. Joillekin hiljaisille siunaantuu ammatti, jossa on pakko puhua, ja niin siitä hiljaisuudesta sitten päästiin, ainakin työpäivän ajaksi. Näille pakkopuhujille illan hiljaisuus on kuin lempeä, lämmin peitto jonka vetää ylleen. Ja mitään ei tarvitse tehdä, ei mitään sanoa.

Parisuhteessa hiljaisen kanssa hiljaisuus tarttuu.

Oletko naimisissa hiljaisen kanssa? Oletko menettämäisilläsi hermosi hiljaiseen? Sitä on liikkeellä. Kun hiljainen ei puhu, puoliso alkaa ihmetellä, mitä tuo oikein hautoo mielessään.

Jos hiljaisuuteen vielä yhdistyy selittämättömiä ilmeitä, puoliso joutuu jatkuvaan arvailuleikkiin. Oletko pahalla päällä? Suuttunut minulle? Vihainen lapsille? Haluat erota? Rakastunut toiseen? Loukkaantunut minuun? Petät minua? Mutta parisuhteessa hiljaisen kanssa hiljaisuus tarttuu, ja niinpä se puhelias ei kysy näitä kysymyksiä puolisoltaan vaan miettii niitä itsekseen.

Ja niin yhden hiljaisuudesta tulee tuplahiljaisuus, kunnes se räjähtää huutomereksi:

– Minä loukkaannun, kun olet noin hiljaa!

– Mutta minä loukkaannun, kun et anna olla rauhassa!

– Sukulaisillekaan et sanonut mitään!

– Anna kun selitän. Katsos kun…

– Puhu nopeammin!

– Olet aivan kuin äitisi! Suuna päänä niin ettei täällä pysty ajattelemaan!

Ja näin alkaa syytösten ja loukkausten kierre, mutta puhumista se ei auta millään tavalla. Sitä vuorovaikutuksen tapaa, joka ei toimi, ei kannata jatkaa. Sen sijaan pyri muutokseen, ja aloita itsestäsi.

Tässä muutama kullanarvoinen neuvo sinulle, joka olet parisuhteessa hiljaisen kanssa:

1. Hiljaisuudesta selviää, muttei huudolla, vaan viisaudella.

2. Mieti, mitkä ovat teillä otollisia, hyviä hetkiä puhumiselle. Iltatee vai viikonloppuaamu? Vaali niitä hetkiä!

3. Viestinnässä on aina kaksi osapuolta: se, joka viestii ja se, joka ottaa viestin vastaan.

4. Ole hyvä kuuntelija. Katso silmiin, älä sano mitään.

5. Jos kysyt, ole valmis kuulemaan vastaus.

6. Älä tuomitse.

7. Älä ole se, jota täytyy miellyttää oikeilla vastauksilla.

8. Älä ala neuvoa, vaan sano lopuksi: ”Minä kuulen, mitä sanot”.

9. Vahvista hänessä uskallusta olla oma itsensä.

10. Jos rakastat häntä, suojele häntä itseltään. Kiltti ja hiljainen ei aina tunnista omia rajojaan eikä omanarvontuntoaan.

Heli Vaaranen

Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori, sosiaalitieteilijä ja psykoterapeutti. Hän johtaa Väestöliitossa parisuhdepalveluita. Vaarasen intohimona on saada eronneet parit rauhanneuvotteluun ja rakentaa uusia alkuja pareille parisuhdekriisien jälkeen.