Entiset "etelän vetelät" neuvovat Lappiin muuttavaa: Lopeta hoppuilu ja osta toppahousut

Lapin yliopiston uusista opiskelijoista lähes 80 prosenttia tulee Lapin ulkopuolelta. Pian he ostavat opintotukirahoillaan toppahousut.

muutto
Aksana Kurola
Aksana Kurola oppi toimittajan töitä tehdessään, ettei lappilainen useinkaan aloita vastausta ennen kuin toimittaja on laskenut mielessään kymmeneen.Annu Passoja / Yle

Espoolainen Eevi Pulli aloitti kasvatustieteiden ja hallintotieteiden opiskelun Lapin yliopistossa vuosi sitten. Hän ei ollut koskaan aiemmin käynyt Rovaniemellä. Ensimmäinen talvi opetti satsaamaan ulkovaatteisiin.

– Olihan etelässäkin kylmä, mutta siellä en olisi ikinä laittanut toppahousuja kun menen yliopistolle, mutta täällä se kuuluu normiin. Enää en ajattele, että asun pitää olla tyylikäs vaan sen pitää olla lämmin ja toimiva.

"Rovaniemen muodikkain asu on Fjällrävenin retkihousut."

Katumuoti on toista kuin Espoossa.

– Rovaniemen muodikkain asuhan on Fjällrävenin retkihousut, Pulli naurahtaa.

Marjojen poiminta ei ole vain mummojen harrastus

Pääkaupunkiseudulta Rovaniemelle aikoinaan muutti myös Aksana Kurola, joka suostui miehensä kotiseudulle sellaisella sopimuksella, että pois lähdetään heti kun sääsket tulevat. Kahteen vuoteen niitä ei tullut ja kun ne viimein tulivat, eivät ne osoittaneet sanottavaa kiinnostusta Kurolaan.

Lapissa onkin kulunut jo 17 vuotta.

– Muistan alkuajoilta tilanteen, kun joukko nuoria miehiä tuli kahvittelemaan ja he alkoivat jutella, että oletko käynyt hillassa. Ajattelin, että ei voi olla totta, täällä tosiaan nuoret miehetkin käyvät hillassa, Kurola hämmästelee nauraen.

Lapin vuodet ovat opettaneet, että hilla-aikaa seuraa mustikanpoiminta ja sen jälkeen tulee metsästyskausi. Sydäntalvi tuo Aasian turistit, ja kun he maaliskuussa lähtevät, on lappilaisten aika hiihtää keväthangilla.

– Kyllä täällä on selvää, että vuoden kierto määrää ihmisten tekemistä. Että mun on joogaopettajana ihan turha lähteä huhtikuun parhailla auringonpaisteilla järjestämään joogakurssia.

Matka on Lapissa lyhyt aina, kun se on alle 300 kilometriä ja henkilö joka sanoo tulevansa kohta, voi tulla kahden minuutin tai kahden päivän kuluttua, neuvoo Kurola.

Sole mikhän, eläkä hättäile

Pohjanmaalta muuttanut Esa-Pekka Tuppi opiskelee Lapin yliopistossa kolmatta vuotta graafista suunnittelua, ja jos hän jotain on oppinut, niin sen ettei sää ole lappilaisten mielestä koskaan liian kylmä. Takki sen sijaan voi olla liian ohut.

– Huppu päähän, vetoketjut kiinni ja kaikki napit kiinni. Tumput käteen ja karvalakki päähän. Ja sitten semmoinen, mikä se on nyt, kasvosuojus. Sellaisen menin ostamaan ja sillä kyllä pärjää kovilla pakkasilla, Tuppi neuvoo ja esittelee muhkeaa toppatakkiaan.

Esa-Pekka Tuppi
Jurvasta Etelä-Pohjanmaalta kotoisin oleva Esa-Pekka Tuppi opiskelee kolmatta vuotta Lapin yliopistossa Rovaniemellä. Lapissa ovat yllättäneet muiden muassa talviset turistimassat. Rovaniemen ruokakaupoissa kuulee kymmeniä maailman kieliä.Annu Passoja / Yle

Toppatakki on Lappiin muuttajan tärkein tavara ja hyödyllisimpiä taitoja uuslappilaiselle ovat Tupin mukaan auttavat erätaidot. Lappilaiset puhuvat usein tulistelusta, sitä suunnitellaan tai muistellaan.

– Kavereiden kanssa on käyty paistamassa makkaraa, pyydystämässä revontulia, otettu pari kuvaa ja juotu minttukaakaot päälle. Minulla kun on partiotaustaa, niin olen saanut tulet syttymään sinne laavulle.

"Sää on kylmä, eikä siitä saa valittaa."

Säästä ei saa Tupin mukaan valittaa, eikä mistään muustakaan ettei leimaudu etelän veteläksi. "Solekko tehä" kuuluu lappilaisten motto ja Lapissa kummastellaankin ihmistä, joka kiirehtii, stressaa tai varmistelee.

Pääkaupunkiseudulta tulevia pidetään lähtökohtaisesti ylimielisinä.

– Ei sitä kukaan ole päin naamaa sanonut, mutta jotenkin sen aistii että suhtaudutaan eri lailla kun sanoo mistä on kotoisin, sanoo Eevi Pulli, joka on siis kotoisin Espoosta, vaikka ei sitä enää mielellään ääneen sanokaan.

Paras vuodenaika on melkein aina

Lappiin muuttajaa Pulli neuvoo olemaan luottamasta julkiseen liikenteeseen ja Kurola taas neuvoo ostamaan untuvatakin.

– Mun mielestä mihinkään ei kannata lähteä heinäkuussakaan ilman untuvatakkia. Lunta saattaa tulla, Kurola tietää.

Luonto on kuitenkin parasta ja neljä toisistaan poikkeavaa vuodenaikaa.

– Aina kun vuodenaika vaihtuu, niin sitä ajattelee että oi ei, tämä on se paras vuodenaika, tästä mä todella tykkään. Ja sitten kun tulee muutos, niin tulee taas se ihan sama tuntemus, Kurola kertoo. Tästä kuukausi toisensa jälkeen seuraavasta onnentunteesta on vain kaksi poikkeusta, usein kolea toukokuun loppu ja pimeä lokakuun jälkipuolisko.

"Huhtikuun auringonpaisteilla on ihan turha lähteä järjestämään joogakurssia."

Paljon kehuja kolmelta kokemusasiantuntijalta saavat myös avoimet ihmiset, jotka eivät esitä mitään. Kurola kokee sopeutuneensa Lappiin täysin eikä haikaile muualle.

– Oikeastaan se on ihan kauhukuva, että pitäisi lähteä. Tai ehkä pohjoisemmaksi voisin lähteä.