Mökkijärven rannalla laiduntavat lehmät ovat ihania, mutta kakkivat veteen – Nyt tutkitaan, pilaako rantalaidunnus vesiä

Tämän tästä keskustellaan, onko rantalaiduntaminen sallittua vai ei. Nykykäsityksen mukaan lehmien laiduntaminen rannalla on ympäristölle hyväksi.

lehmät
lehmä
Ismo Pekkarinen / AOP

Kymmenen lehmää seisoo polven korkuisessa heinikossa. Ympärillä on pajukkoa ja lepikkoa, sellaista mikä puskee niityn tilalle heti, kun hampaat eivät ole kaluamassa kasvillisuutta.

Lehmälauman tehtävänä on syödä pusikko matalaksi. Niin, että tieltä näkisi taas järvelle ja rannassa olisi nilkkoja myöten asti ulottuvan mudan sijasta hiekkapohja. Niin kuin oli ennen.

– Tämä on vanhaa hakamaata. Maanomistaja kysyi, että söisivätkö lehmät järvikaislaa, niin saataisiin vanhaa maisemaa aukeamaan, joroislainen maanviljelijä Jussi Rahikainen sanoo.

Maanomistajan yhteydenoton jälkeen Rahikainen mietti tovin, mahtaako eläinten pito vesirajassa aiheuttaa seuraamuksia ympäristöviranomaisen kanssa. Koska esimerkiksi pellon lannoittaminen rantaan saakka on kiellettyä, arvelee moni, ettei laiduntaminenkaan ole suotavaa.

Jussi Rahikainen syöttää lehmiä rantalaitumella
Esa Huuhko/Yle

Rantalaiduntamisesta ei saa aiheutua vesistöjen pilaantumista eikä haittaa virkistyskäytölle.

erityisasiantuntija Sonja Pyykkönen, Ympäristöministeriö

Rantalaiduntamisen laillisuus nousee keskusteluun joka kesä. Ympäristöviranomaiset saavat huolestuneita yhteydenottoja esimerkiksi mökkiläisiltä siitä, pilaavatko naapuritilan lehmät vedessä laiduntaessaan mökkijärven veden. Rahikainen kertoo kuullensa, että joissakin paikoissa ei enää haluta mennä järveen uimaan kun lehmä on käynyt siellä ensin.

Rantalaiduntamista koskeva lainsäädäntö on selvä. Lain mukaan rantalaiduntaminen on sallittua. Kinkkisen asiasta tekee se, että rantalaiduntaminen voidaan silti kieltää tapauskohtaisesti.

– Siitä ei saa aiheutua vesistöjen pilaantumista eikä haittaa virkistyskäytölle. Laiduntamista voidaan rajoittaa myös hygienia- ja terveyssyistä, Ympäristöministeriön erityisasiantuntija Sonja Pyykkönen sanoo.

Tänä kesänä esimerkiksi ministeriöön tulleille kansalaisten yhteydenotoille on antanut pontta suuret sinilevämäärät, jotka ovat saaneet ihmiset huolestumaan rantalaidunnuksen vaikutuksista vesistöjen ravinnekuormiin. Moni uskoo, että lehmien lanta ja virtsa valuvat veteen ja rehevöittävät sitä.

Tämän hetken käsitys kuitenkin on, että vesistöt ja rantojen luonto pikemminkin hyötyvät lehmien läsnäolosta.

– Tätä on tutkittu vielä melko vähän, mutta kaikki tähänastiset tutkimustulokset ovat sen suuntaisia, että rantalaidunnuksesta on enemmän hyötyä kuin haittaa, Pro Agria Etelä-Savon Maa- ja kotitalousnaisten maisema- ja ympäristöasiantuntija Saara Ryhänen sanoo.

Kymmeniä kiloja kasvimassaa siirtyy rannasta lehmän vatsaan

Ryhäsen mukaan yksi emolehmä syö keskimäärin 75 kilogrammaa kasvibiomassaa laitumelta vuorokaudessa. Se käyttää siitä kasvuunsa, elintoimintoihinsa ja mahdollisesti vatsassaan olevan vasikan kasvuun suuren osan, eikä ulos tulevan lannan määrä ole lähelläkään 75 kiloa. Ainakin kasvillisuus rannassa vähenee.

– Kasvillisuushan jäisi muuten luonnontilaisena lahoamaan ja ravinteet vapautuisivat maahan ja veteen. Kun eläimet syövät sen, niin se siirtyy täältä pois päin, Ryhänen sanoo.

Lehmät eivät muutenkaan tee liukumiinojaan veteen, kertoo viljelijä Jussi Rahikainen kokemukseensa perustuen. Lehmät sontivat yleensä kun ne nousevat makuulta, ja ne makoilevat mieluummin kuivemmilla alueilla ylhäällä laitumella kuin kosteassa rannassa.

Kaislikkoa Joroisselän rannassa
Lehmien lyhyeksi kaluama rantakaislikko.
Oikeanpuoleisessa kuvan ranta on vielä laiduntamatta. Vasemmanpuoleisen kuvan rannasta lehmät ovat syöneet kaislikon kesän kuluessa.

Pro Agria ja Luonnonvarakeskus tutkivat Joroisselän rannalla olevalla Rahikaisen lehmälaitumella, millaisia vaikutuksia lehmien laidunnuksella on rannan kasvillisuuteen ja kuinka paljon laiduntaminen poistaa kasvibiomassaa ja ravinteita. Tutkimus on osa laajempaa Peltohavainto-hanketta, jossa tuotetaan viljelijöille tietoa biotaloudesta ja kiertotaloudesta.

– Koska edelleen on sellaisia käsityksiä, että rantalaidunnus haittaa vesistöjä, niin haluamme saada vahvistusta, että tämä on hyvä juttu, Ryhänen sanoo.

Meidän elukat tykkää lähteä uimaan, niin pitää vetää naru veteenkin.

maanviljelijä Jussi Rahikainen, Joroinen

Jotta rannassa laiduntamisen oletetut hyödyt toteutuvat, täytyy laidunnuksen olla suunniteltua. Maaseutuviranomaiset kertovat, että yksi keskustelua herättävistä asioista on rannan ylilaidunnus. Ihmiset ovat huolissaan siitä, että liian suuri lehmälauma yrittää saada ravintonsa liian pieneltä laitumelta.

Jos laitumella on liikaa eläimiä, paitsi, että ruoka ei riitä, kasvaa myös ravinnevalumien riski. Paljaaksi poljetuilla, kasvipeitteettömillä, tiiviillä alueilla fosforipitoisuus voi nousta korkeaksi ja pintavalunnan riskit kasvavat.

– Vuosien myötä tulee kokemus, jolla oppii arvioimaan, millainen lauma mahtuu minkäkinlaiselle alalle, Rahikainen sanoo.

Rahikaisen naapurin tapaan moni toivoo rannalleen lehmiä. Vanhat hakamaat ovat viisaasti laidunnettuna nykyään harvinaisia ja arvostettuja ympäristöjä, sillä niissä viihtyvät useat uhanalaiset lajit. Tästä syystä lehmiä on vuosien tauon jälkeen alkanut jälleen näkyä rannoilla.

Perinnemaisemien hoitamisesta voi saada myös korvausta. Ilman korvausta ei Rahikainenkaan ehkä olisi lähtenyt lehmiään siirtämään.

Luonnonlaidun työllistää enemmän kuin viljelty pelto pihapiirissä, sillä metsäneläimet särkevät aitoja. Aitojen aluset on vaikeampi pitää puhtaana kun maaperä on vaihtelevaa.

Lisäksi aidan voi joutua tekemään veneestä käsin.

– Nämä meidän elukat on semmosia, että ne tykkää lähteä uimaan, niin pitää vetää naru veteenkin. Pari vuotta sitten ne uida polskutti jokea pitkin mantereelle aitauksena ulkopuolelle, vaikka ruokaa oli ihan yhtä paljon toisellakin puolella.