Parjattua sinilevää on kiittäminen siitä, että elämämme ylipäätään on mahdollista – Nyt kerromme, mitä tämä uimareiden kauhu tekee, kun se ei kuki eikä rettelöi vesissä

Sinilevälle mennyt kesä oli vuosikymmenen paras: sitä näkyi laajoina lauttoina Suomenlahdella enemmän kuin aikoihin.

Itämeri
sinilevä
Sirpa Lehtinen

Kesällä se näyttäytyy meille kukkivana levälauttana, kasvustona, löllyvänä massana. Mutta mitä se tekee kukkimisen jälkeen? Paras vastaaja tähän on työkseen kasviplanktonleviä tutkiva Sirpa Lehtinen. Hän on töissä Suomen ympäristökeskuksen eli Syken Merikeskuksessa, joka sijaitsee Helsingin Viikissä.

Suomen ympäristökeskuksen merikeskuksen tutkija Sirpa Lehtinen.
Suomen ympäristökeskuksen Merikeskuksen tutkija Sirpa Lehtinen.Kari Ahotupa / Yle

Ensin kuitenkin muutama fakta tästä sinileväksi kutsutusta kasviplanktonlevästä, eli sinibakteerista.

Sinibakteereilla on harvinainen kyky sitoa ilmakehän typpeä. Ne myös tuottavat ja vapauttavat happea yhteyttämisen sivutuotteena. Kasviplanktonia ja etenkin juuri sinileviä onkin kiittäminen siitä, että maapallolla on happea, joka on mahdollistanut korkeamman elämän.

Kasviplanktonlevä myös tuottaa syötävää eläinplanktonille, kuten äyriäisille ja vesikirpuille. Eli kuten maan päällä lehmä laiduntaa ja syö heinää, pistelee vesikirppu levää poskeensa vedessä. Vesikirppuja syövät puolestaan kalat.

Sinilevän syksy

Maan pinnalla syksy riipii kasvillisuutta, puut muuttuvat lehdettömiksi ja pensaat paljaiksi. Samantyyppinen ilmiö on olemassa meressä.

Syksyllä valon määrä alkaa vähentyä, vedet viilentyä ja sinilevien kasvunopeus hidastua. Osa sinilevälajeista suojautuu muodostamalla leposoluja. Niitä ei paljaalla silmällä erota, ne näkee vain mikroskoopilla.

Nämä alle 10 mikrometrin kokoiset pikkiriikkistäkin pienemmät leposolut vajoavat meren pohjaan ja odottavat siellä uutta kevättä. Valon määrän jälleen lisääntyessä ja veden lämmetessä leposolut nousevat pintaan ja voivat muodostaa uuden niin kutsutun kukinnan.

– Sinilevien kukinnalla ei itse asiassa ole mitään tekemistä sellaisen kukkien tuottamisen kanssa, joka kasveilla liittyy lisääntymiseen. Pintaan nousevat sinileväsolut ovat yleensä jo huonokuntoisia ja kuolemassa. Siksi ne eivät pysty säätelemään tehokkaasti sijaintiaan vesipatsaassa, vaan kohoavat pintaan, tarkentaa kasviplanktonlevien tutkija Lehtinen.

sinilevä
Tässä mikroskoopin luupin alla on Dolichospermum-sinilevän soluja ketjumaisessa rihmassa. Kuin helminauhaa, luonnehtii tutkija Sirpa Lehtinen: "Sellaisia helmipallukoita liittyneinä toisiinsa".Sirpa Lehtinen

Sinilevän talvi

Kevään ja syksyn välissä on kuitenkin talvi. Viime vuosista muistissa on se, etteivät vuodet todellakaan ole veljeksiä. Yhtenä talvena saattaa vihmoa vettä vaakatasossa, toisina maassa on ollut paksu lumivaippa. Myös vesien jääpeitteen paksuus on vaihdellut paljon.

Miten talvinen säiden vaihtelu vaikuttaa sinileviin? Jos leposolulta kysytään, ei mitenkään. Ne kun vain odottelevat meren pohjassa kevättä. Jotkin sinileväkannoista kuitenkin pystyvät muodostamaan kukintoja myös talvella jääkannen alla. Niille keleillä on väliä.

– Niille voi olla hyötyä siitä, ettei ole jääkantta varjostamassa ja on enemmän valoa saatavilla, pohtii Lehtinen.

Valo, lämpö ja ravinteet ovat olennaiset tekijät sinilevän menestymiselle.

sinilevä
Nodularia-lajin sinilevässä solut ovat tynnyrimäiset ja jonomuodostelmassa. Mikroskoopin alla Nodularia näyttäytyy suorina ja käyrinä rihmoina.Sirpa Lehtinen

Sinilevän kevät

Voi elämän kevät! Valon määrä lisääntyy, aurinko alkaa lämmittää, lumi ja jää sulavat. Maan pinnalla ravinteet alkavat jälleen virrata juuristojen varastoista kohti korkeuksia, lehtiaihiot turpoavat ja elämä voittaa. Niin myös syksyllä lepäämään langenneet sinilevien leposolut aktivoituvat.

Sinilevän solut ovat bakteerisoluja ja lisääntyvät jakautumalla. Solut toisintavat itsensä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, ja muodostavat jälleen pitkiä ketjuja, nousevat tuottavaan pintakerrokseen ja alkavat yhteyttää. Ravinteiden, lämmön ja valon ansiosta syntyy jälleen biomassaa eläinplanktonin syötäväksi.

– Sinilevät tosin eivät ole lainkaan parasta ravintoa eläinplanktonille, kuten muut kasviplanktonlajit ovat, tarkentaa Syken Lehtinen.

sinilevä
Tässä kuvassa on Aphanizomenon- ja Dolichospermum-levien solujen muodostamia ketjuja. "Aphanizomenon on kapea, noin viiden mikrometrin levyinen rihma. Niitä voi erottaa joskus paljain silminkin, näyttää kuin vedessä olisi ihan pieniä tikkusia" Sirpa Lehtinen kertoo.Sirpa Lehtinen

Sinilevän kesä

Kulunut kesä 2018 oli Suomenlahdella sinilevän supersuvi, tämän vuosikymmenen hurjin sinileväkesä. Yksi sinilevän menestystekijöistä on, kuten muistamme, lämpö.

Ilmatieteen laitoksen mukaan (siirryt toiseen palveluun)hellettä mitattiin maan eteläosassa noin 40 päivänä ja Lapin asemilla noin 20 päivän molemmin puolin. Hellepäiviä oli paikkakunnasta riippuen 10‒30 tavanomaista enemmän.

Ennusteiden mukaan ilmastonmuutos lisää tämänkaltaisia kesiä. Todennäköistä siis on, että myös laajat sinileväkukintojen lautat ovat yhä pysyvämpi osa Suomen kesiä.

sinilevä
Tässä kuvassa on myös helminauhamainen Dolichospermum.Sirpa Lehtinen

Lue myös:

Kulunut kesä oli Suomenlahdella sinilevän supersuvi, pahempi kuin koskaan tällä vuosikymmenellä – "Tuulet ja merivirtaukset pakkasivat levämassat Suomen rannikolle"

Testiviljelyn tulokset: Kierrätyslannoite on tehokas vaihtoehto kemialliselle, ja se on hyvä uutinen myös Itämerelle

Sinilevä kukki Itämeressä jo tuhansia vuosia sitten