1. yle.fi
  2. Uutiset

Veistoksen sisältä paljastui salainen aarre Riihimäen taidemuseossa: kultakätkön arvo 30 000 euroa

Riihimäen taidemuseon kokoelmiin kuuluvan pronssiveistoksen sisältä putkahti ulos käärö, jolle ei yli vuosikymmeneen tehty mitään.

Taidekeräilijät
Kultasormus jossa teksti California
Pronssiveistoksen sisältä löytyneessä yhdessä kultasormuksessa on koristeena viinirypäleitä ja lehtiä sekä teksti California.Miki Wallenius / Yle

Pronssinen tytön pää sisälsi yllätyksen, joka paljastui, kun Riihimäen taidemuseossa (siirryt toiseen palveluun) ryhdyttiin tutkimaan veistosta tarkemmin.

Onton veistoksen sisältä putkahti ulos likaiseen paperiin pakattu käärö.

– Se oli tiukasti solmittu haperolla pyykkinarulla. Se oli painava mötikkä. Siinä oli paljon kultaa, naurahtaa Riihimäen taidemuseon amanuenssi Tanja Pääskynen.

Kyseessä oli Carl Wilhelmsin (siirryt toiseen palveluun) (Turun Sanomat) pronssinen tytön pää vuodelta 1943. Teos tunnetaan nimellä Torpan tyttö.

Sormuksista tuli osa mittavaa taidekokoelmaa

Veistoksen sisuksista tuli ulos 147 kultasormusta, joista vanhimmat ovat 1800-luvun lopulta ja nuorimmat 1980-luvun alusta.

Naisella on veistos kädessään joka on sisältä ontto.
Amanuenssi Tanja Pääskynen näyttää mistä kultakätkö löytyi.Miki Wallenius / Yle

Kultasormuksien paino on yhteensä 800 grammaa. Niiden arvo rahaksi muutettuna olisi tänä päivänä noin 30 000 euroa.

Sormuksia ei voi myydä, vaan ne ovat nyt osa taidemuseon kokoelmaa, jonka Tatjana ja Pentti Wähäjärvi lahjoittivat Riihimäen kaupungille vuonna 1993. Kokoelmassa on noin 2 100 teosta. Pentti Wähäjärvi (siirryt toiseen palveluun) (1912–1999) oli helsinkiläinen taide- ja antiikkikauppias.

– Arvelemme, että keräilijä-taidekauppias Pentti Wähäjärvi itse on piilottanut sormukset veistoksen sisälle, esimerkiksi piiloon mahdollisilta varkailta, ja sitten unohtanut ne sinne, Pääskynen tuumii.

Sormuskätkö löytyi alun perin jo vuonna 2004 taidelahjoituksen kuntotarkastuksessa. Museolla ei ollut silloin resursseja eikä tietotaitoa tutkia löytöä tarkemmin. Nyt kätkön arvo on alkanut hahmottua.

– Löytö oli kyllä kiinnostava, mutta kuriositeetti. Se jätettiin syrjään odottamaan.

Naima ja Emil halusivat laadukkaat vihkisormukset

Erään toisen näyttelyn yhteydessä museon väki tutustui Riihimäellä asuvaan Vuokko Kohoon, joka osasi heti sanoa mistä oli kyse: romukullasta.

– Suurin osa löydöstä on sileitä sormuksia, siis kihla- ja vihkisormuksia, mutta erikoisuutena oli kantasormuksia.

Koho kävi sormuspinon läpi, puhdisti ne ultraäänellä ja tulkitsi valmistajista ja laadusta kertovat merkinnät.

Naisella on valkoiset hansikkaat kädessä ja ison pino kultasormuksia edessään.
Vuokko Koho puhdisti Riihimäen taidemuseon kultasormusaarteen ja selvitti sormusten merkinnät.Miki Wallenius / Yle

Taustalla vaikutti pelko, että sormukset olisivat voineet olla esimerkiksi natsi-Saksan takavarikoimaa kultasaalista, joka olisi päätynyt mutkien kautta Suomeen. Näin ei kuitenkaan ollut.

Kihla- ja vihkisormusten nimikaiverrukset viittaavat suomalaisiin henkilöihin ja muutamat venäläisiin.

Mitä tarinoita sormukset kertoivat?

– Noh, romaaninhan niistä saisi. Esimerkiksi eräästä sormuksesta kävi ilmi, että Naima ja Emil ovat menneet 1895 kihloihin, vihitty 1897, mutta sormukset oli ostettu vasta viisi vuotta häiden jälkeen, sormusasiantuntija Vuokko Koho kertoo.

Sitten pariskunta ei ollutkaan säästellyt. He ostivat sileät, puolipyöreät sormukset, jotka olivat 23 karaatin kultaa. Sormukset valmisti Gustav Lindell Tampereelta.

Erityisesti Koho mainitsee suuren kantasormuksen, jonka mustassa onyx-jalokivikilvessä on monogrammi. Koristeellisen ja vaikeasti valmistettavan sormuksen teki Reino Olavi Virtanen vuonna 1969.

Tärkeintä on lopulta tarina

Mihin taidekauppias sitten käytti isoa kultasormuskätköään? Ehkäpä sormukset olivat vaihdantavälineitä rahan sijaan. Sodan jälkeisinä vuosina omaisuutta myytiin yleisesti.

– Nyt kun on saatu selville, että sormukset ovat tavallisten ihmisten sormuksia, niin ilmeisesti ne ovat olleet käteistä ja niitä on vaihdettu käteiseen tai ehkä tavaraan, Tanja Pääskynen pyörittelee. Hän lisää, että Wähäjärvellä tiedetään olleen useampiakin kultakätköjä.

Pieni pahivlaatikko, pätkä narua ja likainen paperitukko.
Paperikääre ja naru, johon kultasormukset oli pakattu. Laatikossa on päivämäärä, jolloin konservaattori kätkön löysi.Miki Wallenius / Yle

Museolle sormuspinon löytymisen arvo on lähinnä tarinassa.

– Siinä, että ne todellakin olivat kätkettyinä tytön pään sisälle, ja että ne tulivat sitä kautta tänne Riihimäelle. Löytö kertoo myös siitä, millaista Pentti Wähäjärven elämä on ollut kauppiaana ja keräilijänä ja millainen asiakaskunta hänellä on ollut.

Kaikki löytyneet sormukset asetetaan taidemuseolla yleisön nähtäväksi sunnuntaina 9. syyskuuta, jolloin Riihimäellä vietetään Rakas Riksu -päivää.

Lue seuraavaksi