Roope Mokan kolumni: Uudet teknologiat luovat ensin tuhoa ja eriarvoisuutta – tarvitaan uusi Maailmanpankki, YK ja EU

Vasta uusien instituutioiden syntymisen jälkeen uudet teknologiat alkavat hyödyttää muitakin kuin niiden harvalukuisia omistajia, kirjoittaa tulevaisuudentutkija Roope Mokka.

kolumnit
Roope Mokka
Roope MokkaTiina Jutila / Yle

Elämme ristiriitaista aikaa.

Samaan aikaan kun teknologinen kehitys on päätä huimaavaa, yhä suurempaa osaa maailmasta hallitsevat demokratian syrjäyttämiseen pyrkivät hirviöt.

Samaan aikaan kun keinoälyn odotetaan ratkaisevan ongelmamme, maa toisensa jälkeen liukuu kohti diktatuuria.

Samaan aikaan kun informaatio virtaa esteittä, usko tieteeseen ja perinteiseen mediaan vähenee.

Samaan aikaan kun maailmassa on ensi kertaa yli biljoonan dollarin arvoinen yritys, talouden kasvuennusteet tuleville vuosikymmenille ovat erittäin vaatimattomia.

Samaan aikaan kun yli miljardi ihmistä käyttää ilmaisia ja erittäin kehittyneitä laitteita, varallisuus on keskittynyt harvempiin käsiin kuin satoihin vuosiin.

Samaan aikaan kun internet tekee kaikesta läpinäkyvää, valehtelusta on tullut politiikan uusi normaali.

Samaan aikaan kun lähes kaikilla länsimaissa alkaa olla varaa älypuhelimeen, niiden tuotanto ei enää työllistä juuri ketään.

Elämme siis aikaa, jolloin käsissämme on käänteentekeviä uusia teknologioita, joiden hyödyt keskittyvät yhä harvemmille.

Näin ei käy ensimmäistä kertaa. Elämme samanlaista aikaa kuin 1800-1900 luvun vaihteessa. Silloinkin teknologinen kehitys mursi vanhoja rakenteita. Teollinen massatuotanto – aikansa huipputeknologia – nosti tuottavuutta dramaattisesti. Yksi uusi tehdas saattoi tuottaa kuluttajatuotteita satoja kertoja nopeammin ja halvemmalla, kuin aiemmat tehtaat.

Tuolloin syntyi satumaisen rikas teollinen eliitti, Rockefellerit, Fordit, Hearstit ja Vanderbildtit, aikansa Zuckerbergit, Bezokset ja Muskit. Työntekijöiden asema oli käsittämättömän surkea. Uusi uljas teollinen maailma oli äärimmäisen pelottava paikka tehdastyöläisille ilman työsopimuksia, työttömyysturvaa, eläkettä, työturvallisuutta ja sairaslomaa.

Kun lisääntyneen valtavan tuotantokapasiteetin voima murjoi jälkeänsä maailman historiaan, sitä hillitsemään syntyi kolme radikaalia ajatusta. Totalitaariset kommunismi ja fasismi, sekä maltisempi ajatus liberaalista hyvinvointivaltiosta. Lopullisesti kasvanut tuottavuus saatiin hallintaan vasta toisen maailmansodan jälkeen ja alkoi ennennäkemätön kultakausi, 1950-70-luvun jatkunut kaikkien loputtomalta tuntunut rikastuminen ja vapautuminen.

Kakku kasvoi, sitä jaettiin, vapauksia ja oikeuksia syntyi kivutta.

London School of Economicsin professori Carlota Perez on tutkinut tätä markkinatalouden kaksijakoisuutta. Sitä miten uudet teknologiat luovat ensin tuhoa ja eriarvoisuutta. Vasta syvän kriisin ja uusien yhteiskunnallisten instituutioiden jälkeen, ne alkavat hyödyttää muitakin kuin teknologioiden harvalukuisia omistajia.

Kulta-aika alkaa syvästä ja pitkästä kriisistä.

Perezillä on siis teoria kultakausien syntymekanismista. Perez osoittaa, että talous kasvaa 30-60 vuoden aikajaksoissa, joita erottaa toisistaan uusi räjähdysmäisesti lähes kaiken tuottavuutta nostava teknologia.

Perezin mukaan kaikki merkittävät teknologiat ovat aiheuttaneet ensin suurta epätasa-arvoa ja vasta kuplan puhkeamisen jälkeen hyvää laajemmalle porukalle.

Näin markkinatalous luo nahkansa. Perezin teoria selittää myös, miksi markkinatalous on sekä hyvä että paha. Se sekä luo eriarvoisuutta, että levittää uusien teknologioiden tuomia hyötyjä laajalle.

Kulta-aika, jolloin uuden teknologian tuomat hyödyt saadaan otettua laajasti koko yhteiskunnan käyttöön, alkaa syvästä ja pitkästä kriisistä. Ja kriisistä selvitään vain luomalla uusia instituutioita, ei vain säätämällä vanhoja.

Olemme tuossa kriisissä nyt.

Tästä syystä aikaamme on hyvin vaikea ymmärtää. Emme ole vielä keksineet kuinka hallita digitaalisia teknologioita. Emmekä ole vielä keksineet kuinka jakaa niistä syntyvää hyötyä laajalle porukalle. Nyt uudet teknologiat hyödyttävät eliittejä, ja tilanne nostaa valtaan hirviöitä.

Kaikki tämänkaltaiset suuret teknologistaloudelliset vallankumoukset ovat seuranneet samaa kaavaa.

Perezin teoriassa kaikki lähtee liikkeelle teknologis-taloudellisesta purkauksesta. Purkaus on keksintö, jolla on ennen kaikkea suuri symbolinen arvo. Purkauksen ajoitus on oleellinen – edellisen teknologisen purkauksen hyötyjen pitää olla loppumassa, jotta sijoittajat etsisivät tuottavampaa kohdetta rahoilleen.

Purkauksissa on kuitenkin kyse vielä esimerkiksi facebookia suuremmista teknologista hypyistä. Siitä, kun englantilainen Richard Arkwright avasi vesivoimalla toimivan tehtaan vuonna 1772 ja antoi lähtölaukauksen mekaanisen puuvillan valmistukselle. Siitä, kun niin ikään englantilaisen George Stephensonin ”Raketti” niminen veturi, matkasi 45 kilometrin tuntivauhtia Liverpoolista-Manchesteriin vuonna 1829 ja pani alulle samaan aikaan sekä hyöryvoiman ja rautateiden aikakauden. Siitä kun Andrew Carnegie avasi ensimmäisen maailman ensimmäisen terästehtaan, joka sylki ulos valtavaa tahtia rakenteita rautateihin, pilvenpiirtäjiin ja siltoihin ja näin käynnisti raskaan teollisuuden aikakauden vuonna 1875. Siitä kun Henry Ford sai markkinoille T-mallin auton, joka sai aikaa massatuotannon aikakauden vuonna vuonna 1909. Tai siitä, kun Intel toi markkinoille yhteen piiriin mahtuneen 4004 mikroprosessorin vuonna 1971.

Kaikki tämänkaltaiset suuret teknologistaloudelliset vallankumoukset ovat seuranneet täsmälleen samaa kaavaa. Alkupurkauksen jälkeen yrittäjien ja sijoittajien kiinnostus kohdistuu uuteen teknologiaan ja samaan aikaan usko sen kyvyistä nousee kohtuuttomaksi.

Uuden teknologian uskotaan muuttavan kaiken, heti nyt ja nopeasti. Siitä seuraa kupla ja talouden pysyvä ja erityislaatuisen laaja lamaantuminen.

Kuulostaako tutulta?

Perezin mukaan radikaaleinkaan teknologia ei muuta kaikkea heti. Se kyllä muuttaa kaiken, mutta vasta merkittävien ja hitaiden yhteiskunnallisten reaktioiden jälkeen. 1900-luvun massatuotannon ongelmaa syntyi ratkomaan paitsi liberaali hyvinvointivaltio, myös kansainväliset kauppa ja valuuttaliitot, maailman pankki, YK ja EU. Ja juuri nyt näiden kaikkien perusteita ravistellaan. Taustalla on Perezin mukaan talouden pitkä sykli, eli digitaaliteknologioiden tuomat hyödyt, joita ei saada käännettyä kaikkien hyödyksi.

Perezin viesti on radikaali. Sen sijaan, että vain kynsin hampain puolustaisimme hyvinvointivaltiota, YK:ta tai valuuttaliittoja, tulee meidän luoda uusia rakenteita, jolla uusien teknologioiden hyödyt voidaan saada laajan käyttöön. Ja politiikan hirviöt ajettua takaisin luoliinsa.

Roope Mokka

Kirjoittaja on tulevaisuudentutkija, joka uskoo, että elämme juuri nyt ihmiskunnan historian parasta ja epävarminta aikaa. Mokka työskentelee ajatushautomo Demos Helsingissä ja on toinen sen perustajista.

Intelin mikroprosessoria koskevaa lausetta korjattu 6.9. klo 16:08. Piirilevy-sana muutettu piiriksi ja vuosi, jolloin mikroprosessori tuotiin markkinoille korjattu vuodesta 1970 vuodeksi 1971.