Kaupunkien puistot ovat yhä monipuolisempia – sadan puiston mies haaveili puistoluisteluradasta, mutta sai paljon enemmän

Kokkolan uusimmassa on kännykällä toimiva dj-pöytä, luistinrata joka näyttää F1-radalta ja Pohjois-Euroopan suurin frisbeen mallinen kiipeilyteline.

puistot
Yleiskuva Brita-Marian puistosta

Harmaassa puvussa sulavasti liikkuvaa miestä ei ole tunnistaa syyskuisessa illassa. Kokkolan kaupungin puisto- ja liikuntapaikkojen työpäällikölle Terho Lindbergille upouuden puiston vihkiäiset ovat työuran huipennus, jolloin työvaatteet vaihtuvat pukuun. Viimeinen suuri projekti ennen eläkepäiviä. Ei siis ihme, että silmät kostuvat.

– Tämä on upea paikka, mies huokaa.

Kokkolan sydämessä, kaupunginsalmen rannalla, oleva puisto on rakennettu pääosin Brita Maria Renlundin muistosäätiön rahoilla. Lähes 375 000 euron lahjoituksen ehtona oli se, että kaupunki tekee lapsille ja nuorille aktiviteettipuiston, joka valmistuu säätiön 100-vuotisjuhlavuonna 2018.

Brita Marian puistossa voi kiipeillä, rullaluistella ja pelata elektronista liikuntapeliä. Puistossa on 90 puu- ja pensaslajin arboretum, amfiteatteri, grillipaikka ja jäälauttoja muistuttava taideteos.

Puiston perällä on Hollyhaka, kaupungin rahoilla lähiliikuntapaikkana toteutettu skeittiparkki ja pumptrack-rata. Sen ylpeys on betoninen dj-pöytä, josta voi laittaa kännykästä oman lempikappaleensa soimaan.

Äiti ja lapsia DJ-pöydän ääressä.
Natalia Peiponen tutustui dj-pöytään Urho ja Armas Hietaharjun ja Ada ja Peppi Salmisen kanssa.Kalle Niskala / Yle

Kokkolan uusi puisto on hyvä esimerkki tämän hetken suomalaisesta puistorakentamista.

– Aikaisemmin tehtiin esteettisiä puistoja, joissa kuljettiin käytäviä pitkin, istuttiin penkillä ja vietettiin aikaa. Nyt rakennetaan puistoja ja viheralueita, joissa oleskeluun voi yhdistää liikuntaa ja virkistymistä, kertoo pääsihteeri Seppo Närhi Viherympäristöliitosta.

Kokkolan puisto- ja liikuntapaikkojen työpäällikkö Terho Lindberg on sadan puiston ja parinkymmenen lähiliikuntapaikan mies. Lähes 50 työvuoden aikana hän on nähnyt puistorakentamisen monet muutokset.

– Ennen istutettiin paljon puita ja pensaita ja valmistettiin leikkivälineet lähes kaikkiin paikkoihin. Nyt ne ostetaan valmiina ja pystytetään. EU-direktiivit ovat tiukentuneet, joten leikkivälineitä ei ehkä kannatakaan tehdä itse. Eikä aika yksinkertaisesti riitä rikkaruohojen perkaamiseen. Kuorikkeilla ja kankailla varjellaan paikat, joissa on pensaita.

Terho Lindberg ja takana suuri kiipeilyteline
Terho Lindberg aloitti työuransa samassa paikassa.Petra Haavisto / Yle

Toinen mahdollisuus helpottaa puiston hoitamista määritellä viheralueiden hoitoluokitukset uudelleen.

– Monessa puistossa osa nurmikosta voidaan muuttaa niityksi, jolloin riittää, että sen leikkaa pari kertaa vuodessa. Jos niittyalueet ovat laajempia, niihin pitää tehdä käytäviä, joita pitkin voi liikkua. Onnistunut niitty on paljon monimuotoisempi ja kauniimpi kuin nurmikko, Viherympäristöliiton Närhi toteaa.

Idea syntyi poreammeessa

Kokkola oli ensimmäisten mukana pilotoimassa, kun lähiliikuntapaikka-ajattelu levisi Norjasta Suomeen 1990-luvulla. Kokkolassa haluttiin alusta alkaen tehdä paikoista erilaisia. Ensimmäinen lähiliikuntapaikka rakennettiin Halkokarin koulun yhteyteen. Leikkitelineet, kuularinki ja peliareena eivät vakuuttaneet lääninhallitusta ja muita pilotissa mukana olleita.

– Palautetilaisuudessa kritisoitiin, että se on kuin suoraan leikkivälinekuvastosta otettu. Sanoin, että jos annatte meille valtionavun toiseen hankkeeseen, niin siitä ei takuuvarmasti tule leikkipuisto, muistelee Lindberg.

Vanhan laskettelurinteen yhteyteen tuli skeittipaikka, alamäkiajorata ja myöhemmin 250 askeleen juoksuportaat, mutta ei ainoatakaan leikkivälinettä. Sen jälkitulilla, poreammeessa, syntyi myös idea uudesta Brita Marian puistosta.

– Minulta kysyttiin, mikä olisi seuraava uutuus. Vastasin: puistoluistelurata. Vähän niin kuin Dubain formularata, jossa vain rata on valaistu ja muualla on pimeää. Se oli semmoinen köyhän miehen versio.

Rullalautailijoita ja pyöräilijöitä.
Skeitatessa voi kuunnella mielimusiikkiaan dj-pöydästä.Kalle Niskala / Yle

Kaupungistumisen seurauksena Suomeen rakennetaan yhä enemmän puistoja. Niiden koot vaihtelevat pienistä taskupuistoista laajempiin kokonaisuuksiin. Olennaista on se, että puistot eivät ole erillisiä saarekkeita, vaan niiden välillä on yhteys.

– Järkevä kehityssuunta on, että tehdään korttelipihoja sen sijaan että jokainen taloyhtiö tekee oman. Silloin saa paremman kokonaisuuden, monipuolisemman ympäristön ja enemmän välineitä, Viherympäristöliiton pääsihteeri Seppo Närhi painottaa.

Kokkolassa on viime vuosina karsittu 15 pientä leikkipuistoa, koska kaikkia ei ole varaa hoitaa. Puistoina ne toki jatkavat edelleen.

– Pienet puistot ovat aina jollekin tärkeitä, mutta pyritään siihen, että olisi isompia kokonaisuuksia, sillä ne keräävät enemmän porukkaa, Lindberg uskoo.

Tutkimusten mukaan lähipuistoon saisi olla enintään 300 metrin matka omasta asunnosta, muuten puiston käyttö vähenee. Närhi arvioi, että tulevaisuudessa asukkaat halutaan enemmän mukaan suunnitteluun.

– Esimerkiksi Reykjavikissa on käytössä kaupunginosahallinto, jossa ihmiset päättävät oman alueensa kehittämisestä ja saavat siihen rahaa kaupungin budjetista. Se varmaan yleistyy meilläkin.

Ihmisiä Hollihaan puistossa.
Elektroniikka on puistorakentamisen hitti. Nappia painamalla tehtävät vaihtuvat tanssista laskemiseen tai riimittelyyn.Kalle Niskala / Yle

Terho Lindberg istuu Kokkolassa Brita Marian puiston nuotiopaikalla. Kaupunginsalmen vastarannalla on urheilupuisto, laaja hiekkakenttäalue, joka päättyy jäähalliin ja uimahalliin. Sinne on jo suunnitteilla tapahtuma-aukio tivolille ja sirkukselle sekä monitoimipuisto.

– Lapsille ja aikuisille ehkä fitnesstä ja leikkivälineitä. Se olisi oiva paikka myös seikkailuradalle tukemaan tätä Brita Marian puistoa, Lindberg luettelee.

Toteutumisaikataulu riippuu monesta asiasta.

– Se on sellaista priorisoinnin priorisointia. Mietitään, tarvitaanko uutta. Koska kunnossapitorahat eivät lisäänny, mielellään saneerataan ja vähän jarrutellaan uusien puistojen tulemista. Mutta kun ympyrä sulkeutuu, se ei ole minun murheeni enää.

Suljetaan ympyrä. 16-vuotias Terho Lindberg aloitti työuransa nykyisessä Brita Marian puistossa.

Silloin alue oli ankeaa pusikkoa ja siellä nuori Lindberg otti vastaan täytemaakuormia. Puskutraktori täytti pieniä lampia ja suon silmäkkeitäpaikalla, missä on nyt moderni puisto.

Olo on haikea.

– Puistoasioissa sain kaiken, mitä halusin. Jäähallin ja jalkapallostadionin olisin halunnut vielä rakentaa – tai olla mukana niissä, mutta ne jäävät nyt tekemättä.