Metsähallitus on löytänyt kanalintujen metsästäjistä neljä arkkityyppiä – yhdelle tärkeintä saalisvarmuus ja toiselle se, ettei alueella ole susia

Metsähallitus on tehnyt kyselytutkimuksen, johon vastasi 6 000 metsästäjää. Kyselyyn vastanneista löytyi neljä erilaista kanalintujen metsästäjätyyppiä.

metsästys
Metsästyskoira tulilla.
Erämaisuus on tärkeintä haukkuvalla koiralla pyytävälle ja koiralle sopiva alue kanakoiralla metsästävälle. Koirattomille kävelijöille ja eri metsästysmuotoja yhdisteleville generalisteille tärkeintä on alueen saalisvarmuus.Jouni Aikio / Yle

Kanalintujen metsästäjien arkkityypit ovat löytyneet.

Metsähallituksen kanalintulupametsästäjien kyselytutkimukseen vastanneet on tulosten analysoinnissa jaettu neljään ryhmään. Kanalintulupametsästäjä on valtion mailla kanalintuja metsähallitukselta ostamallaan luvalla metsästävä henkilö.

Kanalintujen jäljillä on koirattomia kävelijöitä, eri metsästystapoja yhdistäviä kanalintumetsästäjiä eli generalisteja, kanakoirametsästäjiä ja haukkuvalla koiralla metsästäviä.

Internetissä tehtyyn kyselytutkimukseen vastasi sähköisellä lomakkeella lähes 6 000 metsästäjää. Ilman koiraa metsästäviä oli 38 prosenttia, generalisteja 27 prosenttia, kanakoirametsästäjiä 18 prosenttia ja haukkuvalla koiralla metsästäjiä 17 prosenttia.

Kanakoirametsästäjän löytää todennäköisimmin Ylä-Lapista ja haukkuvalla koiralla metsästäjän Itä-Lapista. Muualla Suomessa, hieman yllättäen myös suhteellisen erämaisessa Kainuussa koirattomat kävelijät muodostavat lupametsästäjien ylivoimaisen enemmistön.

Haukkuvalla koiralla pyytävälle tärkeintä on erämaisuus ja kanakoiralla metsästävällä sopiva alue. Varsinkin Itä-Suomesta kotoisin oleville metsästäjille tärkeä piirre on se, ettei alueella ole riskiä susista. Osa on myös paossa kotikulmiensa hirvikärpäsiä.

Koirattomille kävelijöille ja generalisteille tärkeintä on alueen saalisvarmuus.

Suurin osa jättää alueelle rahaa

Ero metsästäjätyypeissä näkyy myös saaliin määrässä. Koirattomat kävelijät ja generalistit kertovat saaneensa saalista selvästi enemmän kuin haukkuvalla koiralla metsästävät. Eniten saalista kertovat saaneensa kanakoirametsästäjät.

Vähiten saalista saavat haukkuvalla koiralla pyytäjät, mutta heillä oli kuitenkin muita metsästäjätyyppejä todennäköisemmin pidempi metsästyskokemus.

Yhteistä lähes kaikille on se, että maastossa ei haluttaisi kohdata muita metsästäjiä, eikä merkittyjä reittejä, opasteita tai opastuspalveluja kaivata.

Ennen riistakolmiolaskentoja alkavaan kesäkuun myyntiin kohdistuu suurin paine. Sitä on tarkoitus jotenkin kehittää.

Ylitarkastaja Ahti Putaala, Metsähallitus

Sen sijaan moni haluaisi majoituspaikkoja, jätehuoltoa ja varsinkin autiotupia tai leirintäpaikkoja, joissa on käymälä ja polttopuuta.

Kaksi kolmasosaa haastatelluista käytti rahaa alueelta saataviin kauppa- ravitsemus- ja majoituspalveluihin. Ylä-Lapissa paikallisten palveluiden käyttö oli suurinta ja Länsi-Suomessa vähäisintä.

Metsähallitus teki kyselyn lupametsästäjille, jotta he voisivat palvella paremmin asiakkaitaan.

Kyselyn pohjalta tehty ryhmittely auttaa Metsähallituksen Eräpalveluiden ylitarkastaja Ahti Putaalan mukaan profiloimaan alueita paremmin metsästäjien tarpeisiin sopiviksi. Ryhmittelyllä pyritään luomaan esimerkiksi hakukonetoimintoja lupia hakeville metsästäjille, jotta he voisivat paremmin löytää etsimänsä olosuhteet.

Hakkuut ja myyntijärjestelmä puhuttavat

Kaikki eivät tutkimuksen mukaan ole tyytyväisiä luvanmyyntijärjestelmään. Tämä riippuu ratkaisevasti siitä, oliko haetut luvat saatu vai ei. Eniten tyytymättömiä olivat kanakoirametsästäjät.

Moni moittii kyselyssä lupamyynnin järjestämistä. Se onkin Metsähallituksen Eräpalveluiden kehittämislistalla, vaikka palautteessa on paljon sellaisia ehdotuksia, joita lainsäädäntö estää tekemästä.

Laki ei taivu esimerkiksi jollakin lupa-alueella mökin omistavien suosimiseen lupamyynnissä.

– Ennen riistakolmiolaskentoja alkavaan kesäkuun myyntiin kohdistuu suurin paine. Sitä meillä on tarkoitus jotenkin kehittää, Putaala kertoo.

Valtion maita hyödyntää vuosittain yli 20 000 lupametsästäjää.

Metsästyslain 8 pykälän mukaisella Pohjois-Suomen valtion maiden vapaan metsästysoikeuden alueella metsästää kanalintuja lähes kaksinkertainen määrä paikallisia pyytäjiä.

Risto Ylitalo ja suomenpystykorvanarttu Mette
Tänä vuonna metson metsästys jatkuu osassa maata pitkälle lumikauteen, pisimmillään joulukuun 10. päivään saakka. Se on monelle metsästäjälle kuin ennenaikainen joululahja.Timo Sipola / Yle

Valtion mailla kanalintuja on pyytämässä vuosittain yhteensä siis noin 60 000 ihmistä.

Eniten lupia halutaan ostaa Itä- ja Ylä-Lappiin. Näille alueille lupametsästäjiä tulee yleensä kaukaa, keskimäärin 650–800 kilometrin päästä.

Moni kyselyyn vastaajista oli myös huolissaan hakkuiden kestävyydestä kanalintujen suhteen. Putaala uskoo, että Metsähallituksen metsätalouspuolella riistan elinympäristöasiat huomioidaan jatkossa entistä paremmin.

Vuonna 2014 voimaan tullut uusi metsälaki sallii myös jatkuvan k#asvatuksen. Se on kasvatusmenetelmä, jossa metsää ei koskaan hakata täysin paljaaksi, kuten avohakkuussa, vaan osa puustosta jätetään kasvamaan.

Ajatuksena on Putaalan mukaan kehittää kyselyn pohjalta myös Eräluvat-nettisivustoa ja Eräpalveluiden viestintää. Esimerkiksi metsästäjiä ärsyttävistä avohakkuista voisi tulevaisuudessa kertoa metsästäjille suoraan.

Lue lisää:

Metsästys ei ole suurin uhka metsäkanalinnuille, muu ihmisen toiminta on – luonnon muuttaminen ja ilmastonmuutos koituu yhä useamman linnun kohtaloksi