Naapurilta paloi pinna, kun ihmelapsi harjoitteli aamusta iltaan – pianon supertähden Jevgeni Kisinin perfektionismi alkoi silti vasta täysi-ikäisenä

Taiteilija löysi juurilleen, kun hän tapasi New York Times -lehden Pulitzer-palkitun kriitikon.

Kosketinsoittajat
Jevgeni Kisin, RSO
Tapio Rissanen / Yle

Pianosta irtoaa kauhea melu. Sen sai huomata myös moskovalainen tykistökapteeni 1980-luvulla. Yläkerran asunnossa soitettiin – kapteenin mielestä hakattiin – pianoa kuin viimeistä päivää.

Asialla oli Jevgeni Kisin, pianonopettajaäidin poika, joka oli tapaillut ensimmäiset melodiansa koskettimilla jo kaksivuotiaana. Teini-ikäisenä harjoiteltavat kappaleet olivat jo isoja konserttoja, mikä ei silti tehnyt naapureiden elämästä helppoa.

Kun kapteeni sai taakseen muitakin talon asukkaita, riita yltyi naapurisodaksi, jonka ratkaisemiseksi tarvittiin virkavaltaa. Sinä päivänä, kun poliisi tuli tutkimaan asiaa, Kisin oli kommunistisen puolueen kunniaksi järjestettävän gaalakonsertin harjoituksissa.

– Isä selitti poissaoloni syyn. Poliisi oli ymmärtäväinen ja totesi, ettei harjoitteluni olisi siitä eteenpäin kenellekään ongelma, Kisin kertoo The Guardian -lehden vanhassa haastattelussa (siirryt toiseen palveluun).

Jevgeni Kisin, RSO
Suomessa hiljattain esiintynyt Jevgeni Kisin saattaisi nakutella maailmanennätyksen, jos yrittäisi. Konserttipianistit silti harvoin lähtevät Guinnessin ennätystehtaille yrittämään.Tapio Rissanen / Yle

Tapaaminen kriitikon kanssa herätti ajatuksia

Kisinin soitolle leimaavia piirteitä ovat tekninen virheettömyys, virtuoosisuus ja tarkka kosketus.

Kuusitoistavuotiaana Kisin oli solistina Herbert von Karajanin johtamassa konsertissa. Hän tapasi legendaarisen kapellimestarin etukäteen ja soitti tälle Chopinia. Karajan pyyhki silmäkulmiaan ja kutsui Kisiniä neroksi.

Konserttimatkat maailmalle kasvattivat pianistista musiikillisia rajoja rikkovan kosmopoliitin. Nykyään Prahassa asuvalla venäläispianistilla on myös Britannian ja Israelin kansalaisuudet.

Käännekohdan taiteilijana Kisin koki ensimmäisellä konserttimatkallaan Yhdysvaltoihin. Pianisti vietti 19-vuotissyntymäpäiviään The New York Timesin Pulitzer-palkitun musiikkikriitikon Harold Schonbergin haastattelussa.

– Hän oli ensimmäinen toimittaja, joka kysyi minulta venäläisestä pianokoulusta, siis venäläisestä tavasta soittaa pianoa. Olin yllättynyt.

Schonberg kirjoitti juttuunsa, että vaikka Kisin on epäileväinen venäläisen tradition suhteen, hän on osa sitä. Kisin alkoi pohtia musiikillisia juuriaan.

– Olin kasvanut venäläisen pianokoulun oppilaana, mutten ollut koskaan ajatellut asiaa tarkemmin. Ymmärsin, että sen täytyy olla, kuten Schonberg kirjoitti.

On selvää, että Kisin koki keskustelun Schonbergin kanssa vapauttavana. Ihmelapsi oli vihdoin täysi-ikäinen taiteilija, jolla oli taiteilijaidentiteetti.

Jevgeni Kisin, RSO, Hannu Lintu
Säveltäjä Zoltán Kodály sanoi, että maailmankansalaisella on ensin oltava kansallinen identiteetti, toteaa Jevgeni Kisin.Tapio Rissanen / Yle

Kohti täydellisyyttä

Maailman arvostetuimpiin lukeutuva pianisti laajentaa ohjelmistoaan kaiken aikaa. Tunteja pianon äärellä kertyy yhä päivittäin, mutta äkäiset naapurit ovat sentään historiaa.

– Nykyiseen kotiini on rakennettu äänieristetty huone, hän hymähtää.

Suomessa, Helsingin Musiikkitalossa, vuorossa on tällä kertaa Franz Lisztin Pianokonsertto nro 1. Kisin esittää teoksen ensimmäistä kertaa.

– Mielestäni pianistisuuruus Svjatoslav Richter oli oikeassa. Hänelle teos herätti mielikuvia antiikin Roomasta. Rooma oli sankarillinen, julma, majesteettinen ja suuri, taiteilija kuvaa esitettävää teosta.

Teoksia päätyy osaksi taiteilijan repertuaaria pitkin matkaa.

– Ihmiselämä tuskin on kyllin pitkä kaikkien pianolle kirjoitettujen mestariteosten soittamiseen, Kisin toteaa.

Jevgeni Kisin, RSO
Usein Suomessa vieraillut Jevgeni Kisin soittaa Radion sinfoniaorkesterin säestyksellä ensimmäistä kertaa Franz Lisztin Pianokonserton nro 1.Tapio Rissanen / Yle

Harjoittelumääristä kertoo se, että Kisin saapui Suomeen maanantaina iltapäivällä. Aikaa ei jäänyt kaupungilla kiertelyyn, vaan tunnit kuluivat harjoitellessa iltamyöhään saakka Musiikkitalossa.

Tinkimätön harjoittelu on luonteva osa Kisinin taiteilijuutta. Perfektionismi puski pintaan pianistin aikuistuttua.

– Se on osa luontoani. Pyrin kohti täydellisyyttä, vaikken aina saavuta sitä. Urani alussa en tuntenut siihen samanlaista tarvetta, vaan tunne tuli myöhemmin. Mitä vanhemmaksi olen elänyt, sitä enemmän olen alkanut vaatia itseltäni, nyt 46-vuotias maailmantähti sanoo.

Aforismikirja antaa vastauksia

Maailmantähti on tottunut siihen, että konserteissa analysoidaan soiton jokaista äänenpainoa, kosketusta, tempovalintoja, tulkintaa.

– Ja jos joku löytää sieltä jotain venäläistä, niin olkoon niin. Se tulee minulta luonnostaan.

Kisin säilyttää kotona pianonsa päällä venäläisen pianopedagogin Natan Perelmanin aforismikirjaa. Kirjallisuus on pohdiskelevalle Kisinille poiju, johon tarpeen tullen tukeutua.

Perelmanin lauseista on löytynyt vastauksia kysymyksiin, joita tapaaminen Schonbergin kanssa herätti. Musiikki on säveltäjän taidetta, jossa myös esiintyjillä on persoonansa pelissä.

Yksi aforismeista kuuluu näin: "Musiikin tulkinnalla ei ole muita rajoja kuin uskollisuus säveltäjän työtä kohtaan."

– Se on mielestäni juuri niin, Kisin toteaa.

Torstaina kuultava Radion sinfoniaorkesterin konsertti, jossa Kisin soittaa Lisztiä, lähetetään suorana Yle Areenassa klo 19.