Yksi viiltelee itseään, toinen tärisee pulpettinsa alla – yläkoulun opettaja: "Ennen suurin huoli oli, että onko läksyt tehty, mutta nyt päivät ovat selviytymistä"

Jyväskyläläisessä yläkoulussa sattuneet tapaukset ovat ääriesimerkkejä siitä, kuinka oppilaiden pahoinvointi näkyy.

peruskoulu
Ekaluokkalaisen pulpetti.
Matleena Ylikoski / Yle

Muutama viikko sitten oppitunti keskeytyi jyväskyläläisessä yläkoulussa, kun yksi oppilas alkoi viillellä itseään luokassa. Säikähtänyt opettaja riensi auttamaan oppilasta ja lähti kiidättämään häntä terveydenhoitajalle.

– Totta kai hätäännyin ja huomioni opettajana meni ihan oikeutetustikin tähän itseään satuttaneeseen nuoreen. Osa muista oppilaista meni aivan paniikkiin, kertoo nimettömänä pysyttelevä opettaja.

Opetusalan Ammattijärjestön (OAJ) mukaan opettajat eivät uskalla julkisesti kertoa koulujen ahdingosta. He pelkäävät, että ongelmat yhdistetään heidän omiin oppilaisiinsa ja vanhemmat pahoittavat mielensä. Osa on huolissaan myös oman työpaikkansa puolesta.

Seuraavana päivänä saman opettajan aikaa vei pulpetin alla vapisevana maannut oppilas, joka myöhemmin kätkeytyi kaappiin.

Opettajien mukaan koulurauha järkkyy liian usein.
Opettajien mukaan koulurauha järkkyy liian usein.Simo Pitkänen / Yle

Tapaukset ovat ääriesimerkkejä siitä, miten peruskoulussa oppilaiden pahoinvointi näkyy yhä räikeämmin. Muutamat yksittäiset oppilaat vaativat yhä enemmän opettajan huomiota tunneilla.Tuntien pitäminen on enemmän järjestyksen ylläpitämistä kuin oman aineen opettamista.

– Ennen suurin huoli oli, että onko läksyt tehty, mutta nyt päivät ovat selviytymistä, yläkoulun opettaja sanoo.

Opettajan omat voimat ovat loppumassa: hän on surullinen pahoinvoivan nuoren puolesta, koska nuori ei saa tarpeeksi apua ja stressaantunut muun luokan puolesta.

Luokassa on myös lahjakkaita oppilaita, jotka eivät saa riittävästi opetusta.

– Siellä on myös oppilaita, joita ihan oikeasti kiinnostaisi opiskelu. Se on aika syövyttävä tunne, kun usein työpäivän jälkeen on olo, että en tänäänkään pystynyt antamaan kenellekään mitään.

Koululaitos kuilun partaalla?

Oppilaiden pahoinvointiin voi olla monia eri syitä, mutta yksi syyttävä sormi osoittaa peruskoulun rahoitukseen. Opetusalan Ammattijärjestön (OAJ) pitää Suomen peruskoulun tilaa hälyttävänä. Alamäen taustalla ovat OAJ:n mukaan juuri valtion perusopetuksen säästöt.

Kuntaliiton mukaan vuonna 2012 alkaneita kuntien valtionosuuksien leikkauksia on laskennallisesti kohdistunut esi- ja perusopetuksen perusrahoitukseen 520 miljoonaa vuodessa. Aikaisemmin valtion osuus opetusten kustannuksista oli 58 prosenttia ja nykyisin ainoastaan 25–26 prosenttia.

OAJ on vaatinut miljardia, jotta Suomi saavuttaisi pohjoismaisen opetuksen keskitason.

– Lisäämällä rahoitusta 520 miljoonaa euroa vuodessa, palauttaisimme vasta 2012 tason, sanoo OAJ:n erityisasiantuntija Jaakko Salo.

Valtion tuen vähetessä kuntien paine ottaa vastuuta perusopetuksen tuottamisesta on kasvanut. Suurin osa kunnista ei ole taakastaan selvinnyt, vaan opetukseen suunnatut varat ovat laskeneet viime vuosina eri puolilla maata.

Infografiikka
Muutamien kuntien käyttämiä summia opetukseen per oppilas.Yle Uutisgrafiikka

Erot koulujen välillä ovat isot, sillä kunnat antavat koululaisille erilaiset lähtökohdat. Esimerkiksi Lahdessa opetukseen kohdistunut vähennys on lähes 450 euroa oppilasta kohden (siirryt toiseen palveluun) (Kouluikkuna).

Puolestaan Kuopion kaupunginvaltuusto päätti antaa muutama vuosi sitten miljoona euroa lisärahaa ryhmäkokojen pienentämiseen. Oppilasmäärien kasvaessa siellä haluttiin edelleen turvata laadukas opetus.

– Valtion erityisavustusten lakkauttaminen olisi muuten aiheuttanut ison loven ryhmäkokojen pitämisessä kohtuullisen kokoisena, sanoo Kuopion opetusjohtaja Leena Auvinen.

Kuntaliiton erityisasiantuntija Mari Sjöström vahvistaa, että valtionosuuksien vähentyminen väistämättä näkyy jollain tavalla kuntien tasolla.

– Kunnat joutuvat enemmän panostamaan perusopetukseen, ja toiset ovat lisänneet resursseja enemmän kuin toiset.

Tilastografiikka
Yle Uutisgrafiikka

Rahan niukkuuden vuoksi ryhmäkoot paisuvat ja erityistukea tarvitsevia oppilaita on tavallisissa, isoissa luokissa.

– Yhä useammin kuuluu opettajilta viestiä, että lapsi lähtee psykiatriseen hoitoon. Siellä todetaan, että asia ei siellä korjaannu ja lapsi palaa takaisin tavalliseen luokkaan. Opettajat kertovat, että heillä ei ole eväitä pärjätä näiden lasten kanssa, sanoo OAJ:n Jyväskylän pääluottamusmies Petri Kääriäinen.

Ainakin Jyväskylässä ensimmäisellä luokalla saattaa olla 25–27 oppilasta, eikä yhtään avustajaa.

Laissa ei määritellä enimmäisoppilasmäärää luokalle. Perusopetuslaissa todetaan ainoastaan, että ryhmäkoot pitää määritellä sellaisiksi, että opetussuunnitelman tavoitteet voidaan saavuttaa.

– Tässä painottuu opetussektorin johtavien viranhaltijoiden vastuu, koska heidän tulisi kertoa poliittisille päättäjille, mikä on mahdollista koulussa ja mikä ei, toteaa Kääriäinen.

OAJ on pitkään ajanut lakimuutosta, joka määrittäisi tarkasti maksimiryhmäkoot. Kääriäinen pelkää, että Suomessa tehdään samat virheet opetuksesta leikkaamalla kuin naapurimaassa.

– Ruotsissa on päädytty siihen pisteeseen, että opettajat ovat kyllästyneet ja vaihtaneet alaa. Siellä on tällä hetkellä 50 000 opettajan paikkaa auki ja kuukausipalkkaa on jouduttu nostamaan tuhannella eurolla, eikä silti saada paikkoja täytetyksi, kertoo Kääriäinen.

Erityisopettajia tarvittaisiin kipeästi lisää

Ryhmäkokojen pienentäminen on OAJ:n mielestä kiireellisin tehtävä, toisena tulee erityisopetukseen panostaminen. Aikoinaan, kun erityisluokkia purettiin ja oppilaita siirrettiin tavallisiin luokkiin, opetusalan asiantuntijat varoittivat, ettei sitä voi käyttää säästökeinona. OAJ:n mielestä näin kuitenkin tapahtui.

– Nämä lapset ovat nyt siellä normaalissa ryhmässä, mikä on sinänsä ihan oikea ajatus. Mutta silloin normaalien ryhmien tulisi pienentyä, jotta lapset voisivat kokea saavansa sitä tukea, mitä laissa on heille luvattu, sanoo Petri Kääriäinen.

Väkivalta taui sen uhka on päivittäistä-
Simo Pitkänen / Yle

Haastatellun yläkoulun opettajan mukaan nyt on viimeinen hetki toimia. Moni hänen kollegansa on jo uupunut tai vaihtanut alaa, sillä yhä useampi opettaja kokee, ettei työllä ole enää merkitystä (siirryt toiseen palveluun) (Opetusalan työbarometri 2017).

Opettajan mukaan tarvittaisiin lisää joustavia pienryhmiä niille, jotka eivät pysty käymään perinteistä peruskoulua. Heitä ovat esimerkiksi erittäin levottomat, vaikeasti käytösongelmaiset tai masentuneet ja itsetuhoiset nuoret.

– Jos ei anneta lisää resursseja, niin alalle jäävät kohta enää ne, jotka pystyvät kyynistämään itsensä. He näyttävät vaan Powerpoint -esityksiä ja ummistavat silmänsä siltä, mitä ympärillä tapahtuu, sanoo yläkoulun opettaja.

Jyväskylässä ei ole leikattu eikä säästetty

Jyväskylän kaupungin sivistyksen toimialajohtaja Eino Leisimo ei tunnista ongelmia, joista yläkoulun opettaja puhuu. Leisimon mukaan kaupungissa on kohtuullisen tuottavasti järjestetty perusopetus ja kutakuinkin riittävät resurssit.

– On totta, että uudistuneet tilat syövät osaa resursseista ja haasteena ovat suoraan opetukseen kohdistettavat varat, mutta koko ajan tavoitteena on säilyttää vähintään nykyinen laatutaso.

Leisimon mukaan opetuksesta ei viime vuosina ole leikattu. OAJ:sta todetaan, että Jyväskylä ei ole suoranaisesti leikannut opetusvaroista, mutta ei myöskään niitä lisännyt oppilasmäärän lisäännyttyä.

Leisimo ei allekirjoita sitä, että Jyväskylä säästäisi lapsissa ja opetuksessa.

– Emme ole enää viime vuosina säästäneet, vaan pyrimme pitämään resurssit nykytasolla.

Jyväskylän kaupungin vuosibudjettivalmistelu on parhaillaan käynnissä. Lisätarpeita on ilmennyt varhaiskasvatuksessa, nuorisopalveluissa ja perusopetuksessa 10 miljoonan euron edestä. Lisärahoituksen saaminen perusopetukseen ei tällä hetkellä näytä todennäköiseltä.

– Se on sitten talousarvioprosessin tulos, mitä kaupunginvaltuusto meille suo.

Opettajia pidetään turhan ruikuttajina

Yli 10 vuotta alalla ollut yläkoulun opettaja kertoo, että opettajakuntaa turhauttaa, ettei heidän hätäänsä oteta todesta. Opettajia pidetään hänen mukaansa helposti usein valittajina, joilla on pitkät kesälomat ja lyhyet työpäivät.

Mutta huoli on opettajan mukaan todellinen ja iso.

– Suurin osa meistä opettajista tekee tätä työtä suurella sydämellä. On oikeasti todella hämmentävää, kun yhtäkkiä huomaakin, ettei tiedä enää, mitä on tekemässä. Siinä sitten miettii, että olenko poliisi, psykiatri vai sosiaalityöntekijä – ja kuitenkin pitäisi pystyä opettamaan.

Pisa-tulokset ovat opettajan mukaan vielä ihan oma juttunsa, mutta hän ei yhtään ihmettele, että Suomi on mennyt testeissä jatkuvasti alaspäin (siirryt toiseen palveluun) (Talouselämä). Opettaja toivookin lisäresurssointia opetukseen.

– Suomi on pieni kansakunta, niin mihin muuhun meidän pitäisi satsata, jos ei koulutukseen, opettaja kysyy.