Susanna Leinonen ei osaa vieläkään hellittää, vaikka hän meinasi jo kerran kuolla

Kulttuurivieras, koreografi Susanna Leinonen ei pidä siitä, että miehet pääsevät elämässä helpommalla.

Kulttuurivieras
Susanna Leinonen
Koreografi Susanna Leinonen.Antti Haanpää / Yle

Juuri nyt Susanna Leinonen haluaisi samoilla metsässä ja kuunnella puiden huminaa.

Elannon entisen leipätehtaan tavarahissi kolahtaa käyntiin Helsingin Sörnäisissä. Punatiilisen tehdasrakennuksen viidennessä kerroksessa on tanssisaleja, ja yhdestä niistä kantautuu Leinosen puhetta.

On ensi-iltaviikko ja Leinonen antaa tanssijoilleen viime hetken ohjeita.

Uusi teos Nasty käsittelee pahuuden ilmenemismuotoja. Se sai alkunsa USA:n presidentinvaaleista. Niissä Donald Trump kutsui vastaehdokastaan Hillary Clintonia häijyksi naiseksi (nasty woman).

– Se oli järkytys. Tuntui, että Trump ylitti jonkun rajan todella räikeästi, Leinonen sanoo.

Hän samaistui Clintoniin. Leinonen tunnetaan ehdottomana tanssin tekijänä, joka on rakentanut päämäärätietoisesti uraansa viime vuosikymmenen alusta asti.

Trumpin solvaus laukaisi hänessä tasa-arvokysymyksen. Kohdellaanko kunnianhimoisia naisia eri tavalla kuin samanlaisia miehiä?

Susanna Leinonen
Elannon entinen leipätehdas on tullut Leinoselle tutuksi.Antti Haanpää / Yle

Kuolema kolkuttaa

Susanna Leinonen, 46, istuu nojatuolissa tyhjillään olevassa harjoitussalissa. Tilan kova valo korostaa kasvojen piirteitä.

Koreografi kysyy, näkyvätkö valvotut yöt silmäpusseina? Leinonen kärsii unettomuudesta erityisesti ensi-iltojen alla, kun päässä pyörii yhtä aikaa niin monta asiaa.

Se on huono juttu, sillä unettomuus vaikuttaa terveyteen ja Leinosen pitäisi pitää itsestään hyvää huolta.

Hän meinasi kuolla kymmenen vuotta sitten.

Yhtenä aamuna Leinonen nousi sängystä, kun jalka lähti alta ja näkö katosi.

– Yritin löytää puhelinta, vaikka en nähnyt mitään. Tajusin, että minun täytyy päästä äkkiä sairaalaan.

Leinonen oli käynyt aiemmin lääkärissä valittamassa rajuja päänsärkykohtauksiaan, ja lääkäri oli todennut, että tanssitaiteilijalle on puhjennut migreeni. Sitä hoidettiin särkylääkkeillä.

Sairaalassa kävi kuitenkin ilmi, että Leinosella on aivonesteen kiertohäiriö.

Hän pääsi hoitoon viime hetkellä. Seuraava kohtaus olisi sairaalalääkärin mukaan johtanut kuolemaan.

Sairaalassa Leinoselle iski paniikki. Hän ei ollut ehtinyt ottaa yhteyttä kehenkään, kun häntä jo vietiin leikkaussaliin. Ei vanhemmille, eikä silloiselle avopuolisolle.

– Mietin, että jos kuolen tähän, en ole ehtinyt soittaa kenellekään.

Susanna Leinonen
Susanna Leinonen kävi lähellä kuolemaa kymmenen vuotta sitten.Antti Haanpää / Yle

Leinonen selvisi, ja muistoksi sairaudesta hänelle jäi kalloon porattu reikä.

Alkoi toipumisen kausi, ja Leinosen olisi pitänyt pysähtyä, mutta edessä olevat työt pitivät hänet taas kiireisenä.

Tulossa olivat ensimmäinen sooloteos GRAIN sekä oman tanssiryhmän vierailuesitykset Ranskaan. Niitä ei voinut peruuttaa, koska tilaaja ei suostunut siihen.

Omasta sooloteoksesta Leinonen oli puolestaan haaveillut pitkään.

– Ajattelin, että jos siirrän soolon eteenpäin, se jää ehkä kokonaan tekemättä.

Lääkäri oli suositellut Leinoselle vauhdin hiljentämistä ja kieltänyt kokonaan tietyt liikkeet, kuten hypyt ja juoksemisen, mutta kunnianhimo ajoi tanssitaiteilijaa eteenpäin.

Leinonen ajatteli, että sairaus tekisi hänestä armollisemman itselleen, mutta toisin kävi.

Leinonen on yhä itsensä pahin vihollinen ja kriitikko.

Susanna Leinonen
Aika ei riitä.Antti Haanpää / Yle

Ilma loppuu

Kivipora laulaa Leipätehtaan kulmilla, kun Sörnäisten entistä teollisuusaluetta pannaan uuteen uskoon.

Leinonen haaveilee hetkistä, jolloin hänellä olisi aikaa katsella taivaanrantaa ja hengähtää.

Se ei näytä nyt todennäköiseltä.

Viime syksy meni veitsenterällä. Leinonen oli luvannut viedä tyttärensä Australiaan, ja lennot oli ostettu joulukuun alkuun.

Sitä ennen koreografin kalenteri oli täynnä.

– Lähtöpäivä oli kuin maan näkeminen pitkän matkan purjehtijalle. Että tuonne asti täytyy jaksaa, Leinonen selventää.

Kamelin selkä oli katketa moneen kertaan. Loppuunpalaminen oli lähellä.

Susanna Leinonen on sekä koreografi että omaa nimeään kantavan tanssiryhmänsä taiteellinen johtaja. Projekteja riittää, ja joka syksy täytyy “puristaa” ulos uusi tanssiteos. Koska harjoittajaa ei ole varaa palkata, Leinonen harjoittaa itse teoksensa.

Salissa tanssijoiden kanssa käytetty aika on pois aina jostain muusta.
Leinonen yrittää sumplia itselleen joka vuosi kesäloman ja melkein aina hanke kuivuu kasaan. Aika ei riitä.
Hänestä tuntuu, että hän on koko ajan vähän myöhässä seuraavasta paikasta.

Välillä Leinonen havahtuu siihen, että hän on saamassa paniikkikohtauksen, vaikka Leinosella ei ole niistä kokemusta. Silloin pitää muistaa hengittää.

Syksyllä koreografista tuntui, että hän ei enää jaksa. Oli pakko istua alas ja todeta, ettei elämä voi jatkua näin.

– Silloin muistin, että elämä meinasi katketa jo paljon aiemmin.

Susanna Leinonen
Susanna Leinonen on armoton itselleen.Antti Haanpää / Yle

Rumia sanoja naisesta

Leinosen uutta teosta mainostetaan radiossa provokatiivisella kampanjalla. Siinä lakoninen naisääni pudottelee eetteriin joukon rumia sanoja, kuten hiekkapillu. Ne särähtävät korvaan.

Radiokampanjan materiaali on kerätty naistanssijoilta. Ideasta saa jälleen kiittää Trumpia.

– Nämä ovat sellaisia sanoja, joilla miehet ovat nimitelleet naisia päin näköä.

Koreografi tunnustaa, että hänestä on kuoriutunut viime vuosina feministi.

– Siihen ovat vaikuttaneet monet epäkohdat naisten kohtelussa ja arvostuksessa, myös omat parisuhteet, Leinonen toteaa.

Hän asuu 8-vuotiaan tyttärensä kanssa. Leinonen erosi reilu vuosi sitten pitkäaikaisesta avoliitosta.

Naisen asema yhteiskunnassa tuntuu hänestä yhä vanhanaikaiselta.

Tasa-arvon eteen pitää Leinosen mukaan tehdä vielä paljon töitä.

Koreografia ottaa päähän, etteivät naiset saa vieläkään päättää kaikkialla itse omista asioistaan, kuten abortista, kehostaan, mielestään tai vaatetuksestaan.

– Siksi näitä epäkohtia pitää nostaa esille. Vielä ei ole saavutettu sitä pistettä, jossa nainen voi vain henkäistä ja toteuttaa rauhassa itseään, Leinonen sanoo.

Hän haluaa ajaa tasa-arvon asiaa. Se on tullut selväksi viimeistään Nasty-teoksen tekemisen myötä.

Leinosen mielestä miehet pääsevät paljon helpommalla.

Susanna Leinonen
Susanna Leinonen meinasi lyödä hanskat tiskiin balettikoulussa. Opettaja löi häntä rumpukapulalla.Antti Haanpää / Yle

Kehoa arvostellaan päin näköä

Balettitangot ja peilit reunustavat tyhjää tanssisalia, mutta Leinosen katse ei harhaile niihin. Hänellä on balettitausta. Leinonen valmistui Turun konservatorion tanssilinjalta vuonna 1996, balettitunnit hän aloitti Tampereella 9-vuotiaana.

Sukupuolten välistä epätasa-arvoa ruotiva Nasty käsittelee myös naisiin kohdistuvia ulkonäköpaineita. Ne ovat tuttuja tanssijoille, ja tietysti Leinoselle itselleen.

Hän ihmettelee, miten tanssijoista voi ylipäänsä kasvaa täyspäisiä ihmisiä, kun heille muistutetaan pienestä pitäen oman kehon epätäydellisyydestä. Ja useimmiten päin naamaa.

Samaan aikaan, kun iskuja satelee, pitäisi kasvaa teknisesti täydelliseksi, ilmaisuvoimaiseksi balettitanssijaksi, johon painovoima ei näytä vaikuttavan.

Se jättää väistämättä jälkensä.

Leinonen kertoo, että asia on noussut isosti esille Nasty-teoksen tekemisen yhteydessä, koska tanssijat jakavat kokemuksen.

Itse balettikoulutusta Leinonen kehuu elämänsä tärkeimmäksi suunnannäyttäjäksi.

Hänellä oli tiukka balettiopettaja, joka oli äärimmäisen tarkka pienimmistäkin yksityiskohdista. Se opetti kurinalaisuutta. Sitä kautta Leinonen oppi jäsentämään maailmaa.

– Kuulostaa armeijamaiselta, mutta se on antanut todella paljon kaikkeen siihen työhön, mitä olen myöhemmin tehnyt, Leinonen sanoo.

Balettikoulusta hän ei selvinnyt naarmuitta.

Murrosikäisenä tuleva koreografi lensi tunnilta ulos, kun miesopettaja hermostui häneen. Tämä löi Leinosta rumpukapulalla.

Oli perjantai-ilta ja Leinonen juoksi raivona kotiin.

– Itkin ja kerroin äidille, mitä oli tapahtunut. Sanoin, etten mene enää ikinä takaisin, Leinonen muistelee.

Toisin kävi.

Äiti sai ympäripuhuttua tyttärensä takaisin tanssitunneille.

Sen jälkeen opettaja ei enää koskaan kajonnut häneen. Hän tosin ihmetteli, että Leinonen tuli vielä takaisin.

Susanna Leinonen
Susanna Leinonen on kuullut pikkutytöstä lähtien kommentteja ulkonäöstään.Antti Haanpää / Yle

Mitä jos olisin mies

Tänä kesänä Leinonen laittoi joksikin aikaa puhelimen pois päältä. Se oli hänestä ihanaa.

Tanssin kentällä Leinosesta puhutaan tiukkana taiteen tekijänä, jota muiden mielipiteet eivät paljon paina.

Itse hän ihmettelee, mistä hänelle on tullut maine kyynärpäätaktiikalla eteenpäin pyrkivänä koreografina?

– Olen kuullut, että sellaisesta puhutaan selän takana.

Leinonen ei tunnista mielikuvasta itseään.

Hänen esikoisteoksensa Ei kukaan, vain ystäväsi (2000) sai kansainvälistä huomiota, ja pian Suomen kansallisbaletti tilasi häneltä teoksen.

Suo tihkua vihreä tammi (2003) esitteli vahvan, maskuliinisen naistanssijan, jolla koreografi halusi näyttää, miten paljon voimaa liikkeiden taakse tarvitaan.

Fyysisesti voimakkaasta, itsevarmasta naisesta tuli Leinosen tavaramerkki.
Teokset seurasivat toisiaan, ja Leinonen yritti omien sanojensa mukaan opetella vauhdissa kaiken sen, mitä tanssiryhmän pyörittämiseen kuuluu.

Hän hankki teoksilleen rahoituksen, tuotti niiden kansainväliset vierailut ja kotimaan esitykset. Leinonen maksoi palkat työntekijöilleen ja piti taiteellisesta työryhmästään huolta, minkä pystyi. Lisäksi hän suunnitteli jo seuraavaa teosta.

– En ehtinyt kauheasti miettiä, miten nämä asiat pitäisi hoitaa, vaan yritin vain tehdä parhaani, Leinonen summaa.

Siinä häntä auttoi baletin kurinalaisuutta korostava luonne sekä kokemus helsinkiläisen taidetapahtuman tuottajana.

Silti Hillary Clintonin julkinen solvaus nousee mieleen, kun Leinonen pohtii omaa uraansa.

– Ajattelen, että jos olisin mies, olisiko kohtelu erilaista?

Taas tänään Leinonen katsoo todennäköisesti kalenteria, eikä näe siellä yhtään aukkoa.

Susanna Leinonen
Kalenteri on taas täynnä.Antti Haanpää / Yle