Näin puolueet muovaisivat Johanna Laakson sosiaaliturvaa seuraavalla vaalikaudella – Oman vaihtoehtonsa ovat esitelleet muun muassa demarit, kokoomus ja vihreät

Sosiaaliturvaremontti jakaa suosituimmat puolueet perustulon ja vastikkeellisempien mallien kannattajiin. Pääministeripuolue keskusta ei ole vielä julkaissut omaa sosiaaliturvamalliaan.

perusturva
Johanna Laakso
Johanna Laakso jäi työttömäksi viime marraskuussa, ja on siitä alkaen saanut ansiosidonnaista työttömyysturvaa.Ville Viitamäki

Kokkolassa asuva Johanna Laakso ynnäilee omaa työhistoriaansa.

Hän on ollut omien sanojensa mukaan työttömänä "kolmella vuosikymmenellä", ensimmäisen kerran heti valmistumisensa jälkeen vuonna 1992.

– Kaikkia mahdollisia konsteja on kokeiltu. Olen ollut yrittäjänäkin muutaman vuoden, tehnyt töitä palkkatuella ja opiskellut oppisopimuksella. Mutta ei se ole niin helppoa, Laakso sanoo.

Edellinen työpätkä kesti kolme vuotta ja loppui viime marraskuussa. Nyt Laakso saa bruttona noin 1 150 euroa ansiosidonnaista työttömyysturvaa kuussa, josta jää käteen 850 euroa.

– Onhan se parempi kuin Kelan päiväraha, mutta ei sillä kauheasti juhlita.

Mies käy töissä ja kattaa siksi pääosan perheen menoista. Asumistukea Laaksolle ei miehen tulojen vuoksi makseta.

Jos ansiosidonnainen ehtii loppua ennen uuden työn löytymistä, Laakso siirtyy työmarkkinatuen (siirryt toiseen palveluun) varaan. Työmarkkinatuki on keskimäärin 697 euroa kuussa, ja siitä maksetaan verot.

Työmarkkinatuki on osa niin kutsuttua perusturvaa, jonka monet puolueet haluavat laittaa uusiksi seuraavalla vaalikaudella.

Universaalia vai syyperustaista, vastikkeellista vai vastikkeetonta?

OECD arvioi alkuvuonna julkaisemassaan raportissa (siirryt toiseen palveluun), että sosiaaliturvaetuuksien ja verotuksen muodostama monimutkainen kokonaisuus heikentää työnteon kannustavuutta Suomessa. Siksi Suomen sosiaaliturvaa tulisi uudistaa.

Sosiaaliturvareformista onkin kaavailtu seuraavaa superremonttia sote- ja maakuntauudistuksen jälkeen.

Suuri osa poliittista päättäjistä tuntuu olevan sitä mieltä, että tukiviidakkoa saisi ainakin yksinkertaistaa, mutta muuten esitetyt vaihtoehdot saattavat erota toisistaan paljonkin.

Nordean ekonomisti Olli Kärkkäinen kirjoitti alkuvuodesta 2017 blogikirjoituksen (siirryt toiseen palveluun), jossa hän jakoi havainnollistavasti sosiaaliturvamallit kolmelle erilaiselle akselille.

Ensimmäinen – ja monille varmasti tutuin – liittyy sosiaaliturvan vastikkeellisuuteen.

Perustulon kaltaisissa malleissa sosiaaliturva on vastikkeetonta eli tukea saa riippumatta siitä, mitä tekee tai on tekemättä.

Kärkkäinen havainnollistaa, että esimerkiksi opiskelija saa opintorahaa tällä hetkellä vain, jos etenee opinnoissaan. Työtön taas saa työttömyysturvaa vain, jos hän hakee töitä. Nämä mallit ovat vastikkeellisia.

Toinen merkittävä muuttuja jakaa mallit universaaleihin malleihin ja syyperustaisiin malleihin.

Nykyjärjestelmässä oikeus sosiaaliturvaan perustuu syyhyn, Kärkkäinen kirjoittaa. Jos joudut työttömäksi, saat työttömyyspäivärahaa – jos opiskelet, saat opintorahaa.

Universaalissa järjestelmässä kaikki saisivat saman etuuden olosuhteista riippumatta, oli siis jotain erityistä "syytä" tai ei.

Perustulo olisi vastikkeettomuuden lisäksi myös universaali, ja usein sen toteuttaminen vaatisikin verotuksen kiristämistäniin, että etuus käytännössä leikkautuisi pois keski- ja suurituloisilta.

Kolmas jakolinja kulkee perhe- ja henkilökohtaisuuden välillä. Suomessa sekä verotus että sosiaaliturva ovat kulkeneet viime vuosina kohti henkilökeskeisiä malleja, Kärkkäinen huomauttaa.

Esimerkiksi asumistuki ja toimeentulotuki ovat kuitenkin edelleen perhekeskeisiä etuuksia siinä missä työttömyysturva on henkilökohtainen. Mikäli malleja yhdisteltäisiin, pitäisi päättää, kummalle tielle lähdetään.

Perustulo vastaan universal credit

Käytännössä Kärkkäisen kirjoitus osoittaa, että tulevaisuuden sosiaaliturvasta päätettäessä vääntö käydään osin universaaliuuden ja syyperustaisuuden, osin vastikkeettomuuden ja vastikkeellisuuden välillä.

Julkisessa keskustelussa tämä tarkoittaa käytännössä jonkinlaista perustuloa ja Britanniasta tuttua universal creditiä.

– Perustulo lähtee siitä, että sitä maksetaan kaikille. Universal credit -mallissa tukea maksetaan jonkun syyn takia, esimerkiksi työttömyyden tai sairauden vuoksi. Universal creditiin liittyy myös vastikkeellisuus, eli töitä pitää mallissa hakea kuten nykyisessäkin järjestelmässä, sanoo Kelan johtava taloustutkija Signe Jauhiainen.

Universal credit tuntuu suomalaiseen korvaan hieman tutummalta, sillä myös nykyturvamme on vahvasti vastikkeellinen.

Olennainen ero liittyy erilaisten tukien määrään.

– Universal creditissä ei haeta erikseen työttömyysturvaa, asumistukea tai toimeentulotukea, vaan henkilö saa kuukaudessa yhden etuuden, johon on laskettu hänen tarvitsemansa rahat. Se yksinkertaistaa myös työstä saadun palkan sovittamista yhteen etuuksien kanssa, kun tarkasteltavana on vain yksi etuus.

Jauhiainen huomauttaa, ettei mallin nimi kuitenkaan kerro kaikkea: perustulo voi olla pienempi tai avokätisempi, ja universal creditin ehdot voivat olla tiukat tai löysemmät. Paljon riippuu poliitikoista.

Vihreät liputtaa perustulon puolesta

Ylen elokuussa tekemä minivaalikone näyttää, että kannatusmittauksien suosituimmat puolueet SDP, kokoomus, keskusta ja vihreät, menisivät aika lailla puoliksi perustulon puolelle ja sitä vastaan.

Perustulolle "ei" sanovat kokoomus ja SDP.

Kokoomus, SDP ja vihreät ovat kukin julkaisseet oman vaihtoehtonsa sosiaaliturvan uudistamiseksi. Keskusta on luvannut kertoa omasta mallistaan myöhemmin syksyllä. Toistaiseksi puolueessa on puhuttu niin perustulon puolesta kuin vastikkeellisuudestakin, ja Ylen minivaalikoneessa pääministeri Juha Sipilä (kesk.) asettui puolustamaan perustuloa.

Pyysimme jo omat mallinsa luoneita kokoomusta, SDP:tä ja vihreitä kertomaan, miten Johanna Laakson sosiaaliturva muuttuisi, jos kyseisen puolueen sosiaaliturvamalli otettaisiin käyttöön.

Mikään näistä puolueista ei juuri uudistaisi ansiosidonnaista. Muutokset tapahtuisivatkin siinä vaiheessa, kun ansiosidonnaiselta siirrytään työmarkkinatuen eli perusturvan varaan.

Kokoomukselta "yleistuki", demareilta "yleisturva"

Kokoomuksen mallissa toimeentulotuki, työmarkkinatuki, peruspäiväraha ja yleinen asumistuki korvautuvat "yleistuella", jossa on perustaso ja yksilöllinen lisä. Lisä määrytyy asuinpaikan ja esimerkiksi lasten lukumäärän mukaan. Yleistukea saisi siis myös Johanna Laakso, kun hänen ansiosidonnaisensa päättyy.

Laakson asumis- ja perhetilanne huomioitaisiin tuen lähtötasossa. Tukea varten olisi täytettävä aktiivisuusedellytykset. Jos Laakson työttömyys pitkittyisi esimerkiksi alentuneen työkyvyn vuoksi, olisi hän oikeutettu saamaan "osallistumistuloa". Osallistumistulo vastaisi muutoin yleistukea, mutta tuen velvoitteet mitoitettaisiin yksilöllisesti.

Myös SDP:n (siirryt toiseen palveluun) "yleisturva" lupaa helpottaa työn ja sosiaaliturvan yhteensovittamista. Se yhdistää nykyisen sosiaaliturvan yhdeksi kokonaisuudeksi, jossa on kolme tasoa: takuu-, yleis- ja aktiivitasot.

Laakson perusturva olisi niin kutsuttu yleistason yleisturva, jota maksettaisiin 770 euroa kuussa. Turva paranee, kun hän osallistuu palveluihin, jotka on suunniteltu yhdessä hänen kanssaan. Yleisturvan päälle voidaan maksaa asumistukea.

Sekä SDP:n että kokoomuksen muistuttavat hieman universal creditiä. Tuttu vastikkeellisuuden ajatus säilyy, mutta tuet yksinkertaistuvat.

Vihreiden mallin pohjalla on (siirryt toiseen palveluun)perustulo. Heidän hahmotelmissaan Johanna Laakso saisi 560 euroa verotonta perustuloa kuussa joka tapauksessa, eikä tähän vaikuttaisi työnteko, opiskelu, yrittäjyys tai mikään muukaan aktiviteetti.

Asumistuki ja toimeentulotuki säilyisivät vihreiden mallissa ennallaan, ja niitä maksettaisiin perustulon päälle tarvittaessa. Mallissa siis yhdistyy universaali, vastikkeeton etuus, jota täydentävät tarveharkintaiset etuudet.

Jos Laakso työllistyisi, hän saisi perustuloa edelleen, mutta verotus ikään kuin "söisi sen" tulojen ylittäessä tietyn rajan.

Riskinä liian kallis tai köyhdyttävä malli

Sosiaaliturvan yksinkertaistaminen on monien taloustieteilijöiden mielestä hyvä tavoite, mutta siihen liittyy myös ongelmia.

Kelan Signe Jauhiainen muistuttaa, että mihin tahansa malliin päädytäänkään, sen olisi oltava pitkällä aikavälillä taloudellisesti kestävä. Myös jokaisen toimeentulo pitää taata.

Ongelman ytimessä onkin, miten yhdistää yksinkertainen järjestelmä, joka ei ole liian kallis, muttei myöskään aiheuta köyhyyttä.

– Jos maksettava etuus on kovin pieni, se ei riitä jokaisen tilanteeseen. Nykymalli ottaa huomioon monet menot, esimerkiksi asumis- ja terveydenhuoltomenot. Jos näistä luovutaan, malli muuttuu toki yksinkertaisemmaksi mutta se lisää myös köyhyyttä.

Monimutkaisempi järjestelmä taas ei välttämättä tunnu päivitykseltä lainkaan.