Suomalaiset katsovat kateellisina pohjoismaisten tv-sarjojen menestystä, mutta brittigurua kopiointi ei kiinnosta: "tehkää jotain omaa"

Palkitun brittikäsikirjoittaja Tony Grisonin mielestä menestyneeksi käsikirjoittajaksi tullaan tekemällä töitä ihmisten kanssa, jotka uskaltavat kyseenalaistaa ja ottaa riskejä.

käsikirjoittajat
Tony Grisoni
– Olen aina ihmetellyt, miksi alkuperäisistä tv-sarjoista tehdään toisintoja. Itseäni kiinnostaisi nähdä suomalainen show suomeksi, sanoo käsikirjoittaja Tony Grisoni.Jaani Lampinen / Yle

Älkää imitoiko. Se on Tony Grisonin vinkki suomalaisille tv-draaman käsikirjoittajille, jotka katselevat kateellisena tanskalaisten ja ruotsalaisten maailmanmenestystä. Naapureilla on Siltaa, on Vallan linnaketta ja Petosta. On poliittista draamaa. On nordic noiria. Ja tässä sitä haastatellaan palkittua brittiläistä huippukäsikirjoittajaa, joka ei osaa nimetä ensimmäistäkään suomalaissarjaa.

– Aivan varmasti te keksitte oman versionne ja se on jotain aivan muuta kuin nordic noiria. Mitä suomalaisempaa, mitä enemmän jotain, joka liittyy teidän omaan kulttuuriinne, omaan historiaanne ja tapaanne olla, sitä kiinnostavampaa.

Pitäisi ehkä kuunnella tätä miestä. Hän on sentään päässyt tekemään töitä sellaisten ohjaajasuuruuksien kanssa kuin Terry Gilliam ja Paolo Sorrentino. Vaikuttaa ihan siltä, että hän on toteuttanut käytännössä omaa teoriaansa: erinomaiseksi käsikirjoittajaksi tullaan vain tekemällä töitä erinomaisten ihmisten kanssa.

– Se pätee muihinkin aloihin: on tehtävä töitä niiden kanssa, jotka ovat hyviä työssään. Lahjakkuus tulee lahjakkuuden luo. On siis hakeuduttava ihmisten pariin, jotka haluavat ottaa riskejä, kyseenalaistaa ja tehdä jotain, jota ei ole koskaan ennen tehty.

Helsinki Script -tapahtuma
Tony Grisoni kävi puhumassa Suomessa Helsinki Script -käsikirjoitustapahtumassa.Jaani Lampinen / Yle

Lopputulos oli kuin entinen koira

Suomessa Grisonin tv-draamoista on hiljattain nähty minisarja Southcliffen tragedia (2017) ja The Young Pope – Piru vai pyhimys (2018). Edellinen käsittelee surua ja luopumista joukkoampumistragedian kautta ja jälkimmäinen kuvitteellista amerikkalaispaavia.

The Young Pope syntyi erikoisella tavalla. Grisoni kuului kirjoittajaryhmään, joka työsti tekstiä nuoresta ja anarkistisesta paavista. Jokainen teki töitä itsenäisesti ja kirjoitti omia jaksojaan puhumatta juurikaan muiden kanssa. Ryhmää johti Oscar-palkittu italialainen ohjaaja Paolo Sorrentino.

Ainoa ohjenuora oli unohtaa etukäteen kirjoitettu juoni- ja henkilöhahmotelma ja tehdä draamaa, josta ei voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ryhmän jäsenet lähettivät tekstinsä luettavaksi Sorrentinolle. Ohjaaja otti sen, mitä halusi ja työsti käsikirjoitukset uudelleen.

– Lopputulos oli kuin olisi tavannut koiran, jonka joskus omisti. Se oli erivärinen, sen häntä oli erilainen ja sillä oli vain yksi korva, Grisoni vitsailee.

Grisoni kertoo olleensa Sorrentinon työtavasta ensin erittäin vihainen, kunnes tajusi, että vailla vastuuta voi pitää hauskaa.

– Lopulta kirjoitin ihan, mitä huvittaa. Ajattelin, että “Paolo, otapa tuosta”. Se oli kuin hyväpalkkainen loma. Kävin usein Roomassa ja kaikki olivat ystävällisiä.

Lenny Belardo (Jude Law).
The Young Pope kertoo nuoresta, anarkistisesta paavista. – En ole koskaan nähnyt Jude Lawn nauttivan roolin tekemisestä yhtä paljon. Hänen ja ohjaaja Sorrentinon välinen tanssi oli kaunista katsottavaa, Tony Grisoni sanoo.Fremantlemedia International

Paavi polttaa ketjussa, eikä ymmärrä itseään

The Young Popesta tuli poikkeuksellinen. Sitä on kutsuttu tyrmääväksi, oudoksi ja visionääriseksi. Sarjan pääosaa, nuorta ja anarkistista paavia, esittää Jude Law. Hänen Pius XIII -hahmonsa ei suostu näyttäytymään kansalle, polttaa ketjussa, juo kirsikka-colaa, eikä pääse yli hänet lapsena hylänneistä vanhemmista. Arvaamaton mies tuntuu pystyvän ihmeisiin ja saa Vatikaanin sekaisin kirkollisilla julistuksillaan.

– Sarjassa saattaa aistia vaaran ja siitä jää tunne, että kaikkea ei voi ymmärtää, ei edes arvata. On pakko odottaa ja katsoa, ja se on pelottavaa.

Sarjasta huokuu suuri mysteeri. Kuka tai mikä nuori, raiteiltaan mennyt paavi on?

– Koko sarja perustuu siihen, että me emme tiedä. Hän ei itsekään täysin ymmärrä omia motiiveitaan, Grisoni kuvailee.

Grisonin mielestä juuri tämä tekee nuoresta paavista hahmon, joka on lähempänä oikeaa ihmistä. Hän ei ole Hollywood-sankari, joka pyrkii suoraviivaisesti kohti selkeää päämäärää.

– Emmekö me ihmiset käyttäydy usein itsellemme epätyypillisesti? Niin tv- ja elokuvakaraktäärienkin pitäisi käyttäytyä.

Tpny Grisoni
– Me emme ole vain koneita, jotka tienaavat, jotta voisivat ostaa tavaroita. On muutakin, joka puhuttelee meitä paljon isommin, Tony Grisoni pohtii, miksi selittämätön kiinnostaa ihmisiä.Jaani Lampinen / Yle

Selittämätön vetää tekijöitä ja katsojia

Viime aikoina Suomessa on nähty useita tv-draamoja, joissa on selittämättömiä, outoja ja yliluonnollisia elementtejä. Amerikkalaiset ovat tehneet muun muassa The Leftoversin, ranskalaiset Kuolleista palanneet -sarjan ja ruotsalaiset Ängelbyn.

Myös Grisoni on kirjoittanut hiljattain draamaa, joka poikkeaa reaalimaailmasta. Amazonin suoratoistopalvelussa on parhaillaan katsottavissa Crazy Diamond. Se kertoo keski-iän kriisiä potevasta miehestä lähitulevaisuuden kontrolliyhteiskunnassa, jota asuttavat geenimanipuloidut oliot.

Grisoni on käsikirjoittanut myös rikosdraaman the City and the City, joka nähtiin alkuvuodesta BBC:llä. Se tapahtuu kahdessa kaupungissa, jotka sijaitsevat samassa maantieteellisessä paikassa, mutta rinnakkaisissa todellisuuksissa.

– Minua ovat aina kiinnostaneet asiat, jotka tuntuvat selittämättömiltä, asiat, jotka eivät istu sataprosenttisesti reaalimaailmaan tai siihen, mitä me tiedämme.

Grisonin mielestä ihmisten kiinnostus outoa kohtaan juontaa juurensa lapsuudesta.

– Se saattaa liittyä siihen tunteeseen, mikä meillä lapsena on: me olemme vailla valtaa. Lapsi elää maailmassa, jota hän ei täysin ymmärrä ja maailmassa, jossa saattaa tapahtua mitä tahansa.

Tony Grisoni katsoo elokuvan traileria
Tony Grisonin mielestä olennaista hyvässä käsikirjoituksessa on, että kirjoittaja uskoo siihen. – Jos itse kirjoitan huonosti, se johtuu siitä, että en usko täysin tekstiin. Kirjoittaminen on minulle kuin uskontoimitus, Tony Grisoni sanoo.Jaani Lampinen / Yle

Tie menestykseen alkoi sekatöistä

Grisoni kertoo rakastaneensa nuorena elokuvia ja olleensa innoissaan brittiläisistä tv-ohjelmista, jotka 1960- ja 1970-luvuilla veivät hallitukselta mattoa alta ja uskalsivat kokeilla ja epäonnistuakin. Grisoni kävi elokuvakoulun ja aloitti uransa tekemällä erilaisia alan töitä.

– Aloin kirjoittaa henkilökohtaisista syistä. Olin löytänyt elämääni ihmisen, jonka kanssa halusin olla. Tajusin, että jos kirjoitan, minun ei tarvitse lähteä kotoa, Grisoni veistelee.

Grisoni kertoo, että kirjoittaessa hän tuntee olevansa vapaa, tuntuu, että mitä vain voi tapahtua. On kuin aikaa olisi rajattomasti. Kun käsikirjoitusta aletaan kuvata, tilanne kääntyy toisinpäin: kaikki on tehtävä nopeasti.

Grisonin yhteistyö Monty Python -legenda Terry Gilliamin kanssa alkoi huumehöyryisestä roadmoviesta Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa. Siitä tuli myöhemmin kulttileffa. Yhdessä miehet tekivät myös The Man Who Killed Don Quixoten, joka sai tänä kesänä ensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla.

Grisonin mielestä ihmiset usein ajattelevat, että urat ovat aina nousujohteisia, kun ne todellisuudessa sisältävät ylä- ja alamäkiä.

– Terry antoi minulle töitä, kun kukaan muu ei antanut. “Tuo on halpa, otan hänet”. Kun Terryn ura oli alamäessä, hän syytti minua, Grisoni vitsailee.

Tony Grisoni vieraili Suomessa puhumassa Helsinki Script -tapahtumassa.