Voiko kansalaisen pakottaa äänestämään? Belgiassa 1800-luvun laki tuottaa yhä kadehdittavia äänestysprosentteja

Käytännössä nukkuvia äänestäjiä ei enää sakoteta, mutta äänestysaktiivisuus on silti vaaleista toiseen 90 prosentin tuntumassa, ihmettelee kirjeenvaihtaja Petri Raivio.

äänestäminen
Kirjeenvaihtaja Petri Raivio.
Stina Tuominen / Yle

BrysselUnohdin! Ulkomaalaisten asukkaiden rekisteröityminen äänestäjiksi lokakuun paikallisvaaleissa oli umpeutunut kesäloman aikana.

Ohitseni lipuu paitsi mahdollisuus vaikuttaa kotikuntani asioihin, myös ainutkertainen tilaisuus päästä tutustumaan läheltä eurooppalaisen demokratian ihmemaan salaisuuteen.

Belgialaiset ovat nimittäin Euroopan ahkerimpia äänestäjiä. Viime eurovaaleissa vuonna 2014 Belgian äänestysprosentti pyöristyi 90:een, kun esimerkiksi suomalaisista enää 39 prosenttia vaivautui uurnille. Koko EU:n äänestysvilkkaus oli alempi kuin koskaan: 42,6 prosenttia.

Sama laskeva trendi pätee myös kansallisiin vaaleihin monissa EU-maissa. Ruotsin sunnuntaiset vaalit olivat poikkeus: peräti 84 prosenttia kävi uurnilla. Tosin Belgiassa tuokin olisi varmaan pettymys.

Mikä saa belgialaiset liikkeelle?

Vaalimainoksia kaupan ikkunassa Brysselissä.
Belgiassa pidetään paikallisvaalit lokakuun puolivälissä. Brysselissä ehdokkaat mainostavat jo kauppojen ikkunoissa.Petri Raivio / Yle

Belgia on Euroopan harvoja maita, joissa äänestäminen on pakollista. Pakko tuli voimaan vuonna 1894, ja sen ansiosta äänestysaktiivisuus nousi pian 95 prosenttiin äänioikeutetuista. Belgialainen äänestysvimma on pitänyt pintansa siitä saakka lähes samoissa lukemissa.

Lain mukaan äänestämättä jättämisestä seuraa sakkorangaistus. Ensikertalaiselle voidaan määrätä sakkoa 40–80 euroa, rikoksen uusijalle 80–200 euroa. Tuomari voi vapauttaa rangaistuksesta, jos äänestämättä jättämiselle on perusteltu syy.

Näin siis lain mukaan. Käytännössä sakkoja ei Belgiassa ole kuitenkaan enää viime aikoina määrätty. Edellisen hallituksen oikeusministeri sanoi, että nukkuvien äänestäjien sakottaminen "ei ole prioriteetti" oikeuslaitokselle, jolla on muutakin tekemistä.

Silti belgialaiset äänestävät sitkeästi. Uurnilla heitä ei lannista edes maan vivahteikas hallintojärjestelmä, jossa jokainen belgialainen äänestää edustajansa yhteensä neljään vaaleilla valittuun laitokseen: liittovaltion parlamenttiin, osavaltion parlamenttiin, maakunnan valtuustoon ja kunnanvaltuustoon. Lisäksi on vielä ne eurovaalit.

Ulkopuolisen silmin järjestelmä on bysanttilaisen mutkikas. Sekavuutta lisää se, että puoluejärjestelmä on jakautunut kahtia ranskankielisiin ja hollanninkielisiin puolueisiin.

Jos olisin muistanut rekisteröityä, olisin voinut valita esimerkiksi hollanninkielisen Open VLD:n tai cdH:n eli ranskankielisten humanististen keskustademokraattien välillä.

Naapurini on ehdolla ranskankielisen reformipuolue MR:n listalla. Se on tosin paikallisessa vaaliliitossa flaamilaisten liberaalidemokraattien kanssa. Ota tästä nyt selvää.

Sakkolappua en onneksi joudu pelkäämään edes teoriassa, sillä äänestyspakko koskee vain Belgian kansalaisia.

Eivätkä belgialaiset näytä pitävän systeemiään lainkaan sekavana. He kutsuvat monikerroksista hallintomalliaan "lasagneksi". Moni viittaa myös siihen, että surrealismin isä René Magritte oli belgialainen.

Äänestysvimma ei tosin takaa sitä, että demokratia toimisi kitkatta. Vuosina 2010–2011 Belgian hallituksen muodostaminen kesti 541 päivää.