Analyysi: Mitä muu Eurooppa edellä, sitä Ruotsi perässä – vai päinvastoin?

Ruotsin vaalitulos noudattelee viime aikojen eurooppalaista valtavirtaa. Perinteiset valtapuolueet kärsivät, kun haastajat nostavat kannatustaan, kirjoittaa EU-kirjeenvaihtaja Petri Raivio.

Ruotsin vaalit
Äänestäjiä äänestyskopeissa Tukholmassa.
Äänestäjiä sunnuntaina Tukholmassa.Hanna Franzen / EPA

BrysselRuotsin vaalitulos sopii Euroopan poliittiseen kuvaan kuin Agnetha Fältskog Abban kvartettiin. Eri maiden äänestäjät kuuluvat nyt laulavan kutakuinkin samoista nuoteista Milanosta Malmöön.

Syksyn 2015 pakolaiskriisin jälkeiset EU-maiden kansalliset vaalit ovat noudattaneet tuttua kaavaa. Maahanmuuttoaihe on hallinnut vaalikeskusteluja, ja tilanteesta ovat hyötyneet kansallismieliset populistipuolueet.

Rajat kiinni -retoriikkaa on höystetty vaatimuksilla erota eurosta tai koko EU:sta. Laitaoikeisto on kasvattanut kannatustaan viimeisen vuoden aikana pidetyissä parlamenttivaaleissa esimerkiksi Saksassa, Itävallassa, Italiassa, Sloveniassa ja Tšekissä.

Ruotsissa ilmiö näkyi ruotsidemokraattien kannatuksen kasvuna, vaikka kasvu jäikin ennakoitua pienemmäksi ja puolue kolmossijalle. Ilmiö rokotti Ruotsissa sekä keskustavasemmiston että keskustaoikeiston kannatusta, kuten on käynyt muissakin maissa.

Perinteiset vahvat puolueet menettävät asemiaan, haastajat kasvavat. Puoluekenttä pirstoutuu ja enemmistöhallitusten rakentaminen hankaloituu. Saksan hallitusneuvotteluissa meni viisi kuukautta, Hollannissa seitsemän.

Mutkikkaita neuvotteluita sopii odottaa myös Ruotsissa.

Ruotsin vaalitulos seuraa siis pääpiirteissään eurooppalaista trendiä. Toisaalta voi ajatella niinkin, että muu Eurooppa on seurannut pohjoismaista linjaa. Jo vuoden 2014 vaaleissa ruotsidemokraatit yli tuplasi kannatuksensa liki 13 prosenttiin.

Tanskassa oikeistopopulistinen Kansanpuolue voitti hurjat 21 prosenttia äänistä kesällä 2015. Perussuomalaisten 19 prosentin jytky tuli jo 2011.

EU:n suuntaan ruotsidemokraattien nousu tuskin juuri vaikuttaa. On hyvin epätodennäköistä, että puolue pääsisi hallitukseen. Sen vaatimus kansanäänestyksen järjestämisestä Ruotsin EU-jäsenyydestä ei johda mihinkään, koska muut puolueet eivät kannata sitä.

Jonkinlainen vaikutus voi olla sillä, jos pääministeripuolue vaalien seurauksena vaihtuu. Sosiaalidemokraattien Stefan Löfven on pitänyt EU:ssa esillä työhön ja sosiaaliturvaan liittyviä asioita, näkyvimmin Göteborgin huippukokouksessa viime syksynä. Oikeistolaisella pääministerillä olisi vähemmän intoa tällaiseen.

EU:sta puhuttiin Ruotsin vaaleissa ylipäätään varsin vähän. Ehkä siksi, että Ruotsi on rahaliiton ulkopuolisena maana jo valmiiksi unionin ulkokehällä. Vaikka Ruotsi joutuisi talousvaikeuksiin, poliitikkojen olisi vaikeampi syyttää niistä Brysseliä.

Euroopassa katseet alkavat nyt kohdistua ensi toukokuun eurovaaleihin, joissa edellä kuvattu poliittinen suuntaus näkyy todennäköisesti voittona kansallismielisille puolueille.

Ruotsidemokraatit vaihtoi hiljattain Euroopan parlamentissa ryhmää maltillisemman EU-kriittiseen ECR:ään, jonka jäseniä myös perussuomalaiset ovat. Siirtyminen pois Saksan AfD:n ja Britannian Ukipin EFFD-ryhmästä tulkittiin osaksi ruotsidemokraattien salonkikelpoistumista.

Ylen ohjelma Ruotsin vaalituloksesta
Ylen Areenassa lähetetty erikoislähetys Ruotsin vaalituloksesta

Lisää aiheesta:

Ruotsin vaalit hetki hetkeltä: maltillinen kokoomus ja kristillisdemokraatit torjuvat ruotsidemokraattien johtaja Åkessonin yhteydenoton

Analyysi: Ruotsin politiikka pirstaloitui – jonkun on petettävä joku, jotta hallitus saadaan muodostettua

Ruotsin vaalitulos: porvareille ja punavihreille tasapeli, ruotsidemokraatit kolmanneksi – Neljä huomiota vaalituloksesta

Analyysi: Voisiko blokkipolitiikan takuumaa Ruotsi ottaa jatkossa mallia Suomesta?