"Jumala meitä tältä kaivokselta varjelkoon", parahdetaan vesistöstään elävällä Heinävedellä – kaivoksista riidellään nyt monessa kunnassa

Kaivokset joutuvat monella paikkakunnalla napit vastakkain luontoarvojen kanssa.

talous
Aitolampi Heinävedellä.. Lammen tuntumaan suunnitellaan grafiittikaivosta. Taustalla Varisvesi.
Esa Huuhko / Yle

Tännekö kaivos?

Tämä kysymys kuohuttaa nyt Suomen kuumimmassa kaivoskiistakunnassa, Etelä-Savon Heinävedellä.

Ei tarvitse kuin katsoa karttaa, ja ymmärtää miksi.

Sijaintihan on herkkä kuin mikä.

Kuntaa halkoo Kallaveden ja Saimaan linkki, Heinäveden reitti. Se on yksi Suomen 27 kansallismaisemasta siinä missä Koli, Imatrankoski ja Pallastunturitkin.

Järviä, lampia ja kanavia on niin paljon, että lähes neljännes kunnan pinta-alasta on vettä. Veden äärellä sijaitsevat myös Suomen ainoat ortodoksiluostarit, Valamo ja Lintula.

kartta
Yle Uutisgrafiikka

Ja keskellä niitä on arviolta 19 miljoonan tonnin grafiittiesiintymä.

Jos esiintymän sijainti olisi saatu päättää kaivosyhtiön konttorilla, se olisi asemoitu keskelle asumatonta korpea. Mutta sijainnin on määrännyt luonto, ja siksi grafiitti makaa Heinävedellä lähes vesien sylissä.

Ja matkailu- ja imagomielessä vedet ovat kunnalle kaikki kaikessa.

Jotta vältetään vääriä mielikuvia, niin tehdään yksi asia selväksi. Kaivokselle kaavailtu paikka ei sijaitse aivan rannassa eikä suoraan luostarien alueella.

Se sijaitsee pienen Aitolammen alueella, josta isompiin vesiin yhteydessä olevan Varisveden rantaan on noin kilometri.

Jutun pääkuvassa Aitolampi näkyy etualalla ja Varisvesi taustalla. Alla oleva kuva on otettu samaan suuntaan hieman edempää Aitolammen päältä – kaivoksen paikkaa on soviteltu suunnilleen kuvan etualalle.

Aitolammen rantaa Heinävedellä. Alueelle suunnitellaan grafiittikaivosta. Taustalla Varisvettä.
Esa Huuhko / Yle

Useita kiistoja ympäri Suomea

Heinävesi ei ole ainoa paikka Suomessa, jossa kiistellään kaivoksesta.

Sitä mukaa, kun kaivosala on viime vuosina saanut tuulta purjeisiinsa ja Suomesta on etsitty metalleja ja mineraaleja kiihkeämmin kuin vuosiin, myös vastustus on lisääntynyt.

Kyse on samasta asiasta kuin Heinävedellä: joskus kaivannaiset ovat herkissä paikoissa, ja silloin kiistat syttyvät herkemmin.

Paikallisesti "kiista" tarkoittaa yleensä huolta luontoarvoista.

Ja kaivosalan maine on 2010-luvulla tahrautunut. Talvivaaran sotkut ovat kirkkaana kaikkien mielessä. Nivalassa kiristellään hampaita siitä, että kaivosyhtiö meni konkurssiin ja ympäristöhaittojen siivous jäi veronmaksajien kontolle.

Törmääminen matkailuun ja luontoarvoihin yhdistää kaikkia tämän hetken kiistoja. Alueilla on sellaisia matkailuhelmiä kuin Ruka ja Ylläs.

infografiikka
Yle Uutisgrafiikka

Samalla on muistettava, että Suomessa on tukku toimivia kaivoksia, joista ei käydä minkäänlaisia kiistoja. Esimerkiksi Siilinjärven fosfaattikaivos on lähellä kaupunkialuetta, muttei siitä puhuta.

Heinävedellä vastustus kasvoi nopeasti isoksi.

Kaivosta vastustava Pro Heinävesi -liike luovutti tiistaina kunnan päättäjille yli 3 000 allekirjoitusta keränneen kuntalaisaloitteen (siirryt toiseen palveluun). Allekirjoittajista 800 on paikallisia. Aloitteessa vaaditaan, että kunta tekee kaikkensa kaivoshankkeen torjumiseksi. Lisäksi hanketta vastustavaan yleiseen nettiadressiin (siirryt toiseen palveluun) on kertynyt tähän mennessä yli 5 500 nimeä.

Noin 3 500 asukkaan Heinävesi on kaivoskapinalle otollinen: luonto on kuntalaisille tärkeä, ja vastarinta on hyvin organisoitua. Heinävedellä asuu muun muassa Suomen luonnonsuojeluliiton SLL:n entinen puheenjohtaja Risto Sulkava, nykyään Heinäveden luonnonystävien puheenjohtaja.

Pro Heinävesi on tiedottanut riskeistä enemmän kuin vasta alkuvaiheessa oleva malminetsintäyhtiö Beowulf Mining ja sen suomalainen tytäryhtiö Fennoscandian Resources hankkeen mahdollisuuksista ja potentiaalista.

Beowulfilla on vaikea tehtävä

Tämä tuli ilmi myös Heinävedellä tiistai-iltana pidetyssä tilaisuudessa, jossa päättäjät, kaivosyhtiö ja vastustajat kohtasivat.

Kaivoksen vastustajat vyöryttivät valtuutetuille ja medialle ison määrän tietoa siitä, miksi he pitävät kaivosta ison riskin hankkeena: esiintymä on köyhähkö, sivukiveä tulisi paljon, sivukivessä on rikkiyhdisteitä, jotka aiheuttavat valumavaaran sivukivikasoista vesistöihin, avolouhoksesta tulisi pöly- ja meluhaittaa kilometrien päähän, ja paikallisia työpaikkoja syntyisi vain kourallinen.

Beowulfin toimitusjohtaja Kurt Budge ja Suomen-toimintojen johtaja Rasmus Blomqvist pystyivät lähinnä sanomaan, että yksityiskohdat ovat selvillä eli polttaviin kysymyksiin voidaan vastata vasta hankekartoituksen valmistuessa noin kuuden kuukauden päästä.

Tiistaina tiedotusvoitto meni nähdyn ja kuullun perusteella kaivoksen vastustajille tennislukemin 6–0.

Valtuusto alkaa käsitellä grafiittiasiaa syyskauden avausistunnossaan 17. syyskuuta, ja kuntalaisaloitekin edennee valtuustokäsittelyyn syksyn aikana. Samalla valtuusto muodostaa periaatekannan siihen, onko kunta kaivoksen puolella vai ei, ja onko sillä aseita vastustaa hanketta jos se niin haluaa. Kaikkien valtuutettujen kanta ei ole vielä edes selvillä – tuskin heille itselleenkään.

Beowulf Miningin toimitusjohtaja Kurt Budge
Beowulf Miningin toimitusjohtaja Kurt Budgella on hankala pala saada kaivokselle hyväksyntä vesistöjen hallitsemassa kunnassa.Esa Huuhko / Yle

Kaivoshankkeita kaikkiaan yhdeksässä kohteessa Ruotsissa ja Suomessa edistävä Beowulf on Heinävedellä tiukassa paikassa.

Yhtiö on pieni, muutaman työntekijän malminetsintäyhtiö, jolla ei ole toimivia kaivoksia eikä ammattimaista viestintäväkeä. Beowulf on täysin toista maata kuin vaikkapa Kittilässä kultaa kaivava kanadalainen Agnico Eagle, jonka liikevaihto huitelee 2,5 miljardin euron kieppeillä.

Toimitusjohtaja, kaivosalan brittikonkari Budge sanoi tiistaina, ettei ole tottunut Heinäveden vastustuksen kaltaiseen huomioon. Yhtiön rasitteena on lisäksi aiemman johdon epäonnistuminen Kallakin rautamalmikaivoksen yhteiskuntasuhteissa, minkä vuoksi erityisesti alueen saamelaiset ovat olleet takajaloillaan.

Beowulf korostaa, että tässä vaiheessa on vielä täysin hämärän peitossa, onko Heinäveden grafiittia ylipäätään kannattavaa kaivaa ylös. Nyt alkavassa hankekartoituksessa sitä selvitetään tarkemmin, kuten myös päästöjä, työpaikkoja ja verotuloja.

– Vasta sitten saadaan vastauksia. Mutta tänään alkoi työnteko sen eteen, ettei yhteisö enää tunne itseään suljetuksi grafiittihankkeen ulkopuolelle, Budge vakuuttaa Ylelle.

Budge korostaa, että maailmalla ja Suomessa laajenemassa oleva akkuteollisuus tarvitsee grafiittia, ja jos sitä saadaan Suomesta niin sitä ei tarvitse hankkia Kiinasta. Tähän eli raaka-aineomavaraisuuden parantamiseen pyrkii koko Euroopan unioni.

Viestintä epäonnistui

On selvää, että Beowulf on ylenkatsonut tiedottamisen Heinävedellä, eli pohjustanut hankkeensa huolimattomasti.

Esimerkiksi Lintulan ja Valamon luostarien johtajat saivat vasta heinäkuussa tietää, että grafiittikaivosta ylipäätään suunnitellaan heidän lähitienoilleen. Yhtiö ei ollut ottanut heihin yhteyttä henkilökohtaisesti.

Muutenkin Beowulf on kertonut yksityiskohdista kunnassa niukasti, mikä on jättänyt paikallisiin salailun maun.

Mutta koko kaivoksen rakentaminen on vielä kaukana. Kuten monessa muussakin kiistanalaisessa hankkeessa.

Kaivosteollisuus ry:n toiminnanjohtaja Pekka Suomela muistuttaa, ettei Suomeen ole vuonna 2011 voimaan tulleen kaivoslain perusteella avattu vielä yhtään uutta kaivosta. Hänen mukaansa Heinävedestä ei pitäisi edes puhua vielä kaivoshankkeena vaan vasta kehityshankkeena.

Ainakin kolme asiaa on vielä avoinna: esiintymän kannattavuus, luvansaanti ja grafiitin maailmanmarkkinahinnan kehitys. Paikallisten reagointiherkkyyden hän ymmärtää.

– Niin sen pitääkin olla. Kyse on maankäytöstä, ja on tärkeää nostaa kissa pöydälle, hän sanoo.

Kaivosten vastustaminen oli yksi teema myös Kaivosteollisuus ry:n hallituksen elokuun kokouksessa. Etujärjestö korostaa viestinnän tärkeyttä ja pyrkii kiistojen pohjalta jalkauttamaan vastuullisuusjärjestelmänsä nyt alan myös pieniin yrityksiin.

Valamon luostarin johtaja arkkimandriitta Sergei työhuoneessaan.
Valamon luostarin johtaja, arkkimandriitta Sergei työhuoneessaan.Esa Huuhko / Yle

Kirkko ottaa kipakasti kantaa

Grafiittikiistan ytimessä on luottamuspula. Ulkomaisen kaivosyhtiön aikeisiin tai ympäristön kunnioitukseen ei luoteta.

Poikkeuksellista on, että ortodoksinen kirkko on ottanut voimakkaasti kantaa (siirryt toiseen palveluun) kaivosta vastaan. Luterilaiset piispat Seppo Häkkinen ja Jari Jolkkonen ovat antaneet tulitukea omalla kannanotollaan (siirryt toiseen palveluun).

Yleensä kirkot pysyvät erossa maallisista taloushankkeista.

Nyt kirkko pelkää, että ulkomainen intressi ja pääoma jyräävät paikalliset näkökulmat.

– Tuotot valuvat maailmalle. Jos voisi olla vakuuttunut, että kaikki hoidetaan puhtaasti eikä luonnonvahinkoja tule, niin hanketta voisi kannattaa. Mutta nyt emme voi tähän luottaa, vaikka sitä kuinka meille luvattaisiin, ortodoksisen kirkon johtaja, arkkipiispa Leo sanoo Ylelle.

Leo muistuttaa, ettei ihminen ole luomakunnan herra vaan sen varjelija.

Valamon luostarin johtaja, arkkimandriitta Sergei puhumassa kaivostilaisuudessa Heinäveden valtuustosalissa
Sergei luki kaivostilaisuudessa Lintulan ja Valamon yhteisen kannanoton.Esa Huuhko / Yle

Valamon johtaja, arkkimandriitta Sergei asettaa sanansa luostarin toimistosiiven kulmahuoneessa samaan asentoon.

– Eilisen tilaisuuden jälkeen olen vain entistä enemmän sitä mieltä, ettei tässä ole meidän kannaltamme mitään järkeä. Hanke on todella huolestuttava luonnon kannalta, isä Sergei sanoo.

Sekä Valamon että Lintulan luostarit ovat pieniä yhteisöjä, jotka hengittävät puhdasta luontoa ja viljelevät yrttejä sekä mustaherukoita. Kaivos on pelkkänä ajatuksenakin niille kauhistus.

Periaatteellinen kuilu vastustajien ja kaivosyhtiön välillä on iso.

Beowulfin toimitusjohtaja Kurt Budge uskoo insinöörityöhön, kuten kaivosalalla kuuluukin. Hän sanoo Ylelle, että jos esiintymä katsotaan kannattavaksi, on insinöörien tehtävä suunnitella kaivos niin, ettei siitä ole vaaraa ympäristölle.

Hän vakuuttaa, että ympäristöarvot ovat Beowulfille tärkeitä. Kaivos toimii vuosikymmenen tai kaksi, hän sanoo, ja sitten paikka maisemoidaan. Englannissa Budge on saanut ympäristöpalkinnonkin Rainton Meadowsin hiilikaivos-avolouhoksen entistämisestä.

Kaivosta vastustaville kuntalaisille ja luostareille kysymys on periaatteellinen: miten tällaiseen maisemaan edes kehdataan suunnitella kaivosta?

Valamon johtaja Sergei sanoo lukeneensa viime aikoina paljon kaivostoiminnasta. Hänen mielestään huonoja esimerkkejä luonnon pilaamisesta on liikaa, jotta riskiä kannattaisi edes harkita.

– Miten sitä nyt sanoisi? No, Jumala meitä tältä kaivokselta varjelkoon.

Juttuun on haastateltu myös Itä-Suomen yliopiston kaivospolitiikan professoria Juha Kotilaista.