Vapaaehtoisten onkimat kalat antoivat lisää tietoa Neulalahden raskasmetalleista – tähänastisten mittausten perusteella kaloja voi syödä rauhassa

Koekalastuksia on kuitenkin tehtävä Kallaveden lahdessa vielä lisää, koska tutkittavaksi ei ole saatu riittävästi suuria haukia eikä ahvenia.

raskasmetallit
Vene kulkee järvellä, kokassa on haavi.
Matti Myller / Yle

Kuopion Neulalahden kalojen raskasmetallipitoisuuksista on saatu jälleen uutta tietoa. Paikalliset ranta-asukkaat veivät Itä-Suomen yliopistolle tutkittavaksi lahden kaloja, koska järven pohjasta on löydetty korkeita raskasmetallipitoisuuksia.

Pyydetystä noin 50 kalasta löytyi yhteensä kolme sellaista, joiden elohopeapitoisuus ylitti 0,50 milligramman rajan kiloa kohden. Niistä kahdessa pitoisuus mahtuu virhemarginaalin sisään. Toisin sanoen tutkituista kaloista vain yhdessä oli selkeästi liikaa elohopeaa.

Elintarvikkeena käytettävän kalan elohopeapitoisuus ei saa ylittää 0,5 milligrammaa kilossa kalan tuorepainoa kohden (siirryt toiseen palveluun). Hauelle pitoisuusrajaksi on asetettu 1,0 milligrammaa.

Myös ELY-keskus sai samansuuntaisia tuloksia omissa koekalastuksissaan heinäkuussa. Kummankin tutkimuksen ensitulosten perusteella järvenpohjassa olevat raskasmetallit eivät näyttäisi päätyneen alueen kaloihin. Elohopeapitoisuus oli kaloissa keskimäärin sama kuin muista Pohjois-Savon järvistä aiemmin ongituissa tutkimuskaloissa.

Tutkimuksia tarvitaan kuitenkin lisää, koska isot hauet jäivät saamatta sekä ELY-keskuksen että yliopiston mittauksissa. Elohopeaa kertyy tyypillisesti eniten isoihin petokaloihin. Tämän vuoksi muun muassa suurten haukien syömistä on yleensä neuvottu rajoittamaan.

– Vähän harmittaa, että isot kalat jäivät järveen. Syytä olisi katsoa tulevaisuudessa isompiakin kaloja, kertoo neulaniemeläisten tutkimuskalat vastaan ottanut Itä-Suomen yliopiston tutkija Samuel Hartikainen.

Yliopisto ei kuitenkaan pysty jatkamaan tutkimuksia, vaan jatkotutkimukset tekee ELY-keskus.

Elohopea voi kulkeutua ravintoketjuun

Neulalahden kaloista ei ole ennen tätä vuotta tehty tutkimuksia, vaikka aluetta on tiedetty käytetyn muun muassa valtion ammuslataamon ja puolustusvoimien asevarikon räjähteiden ja räjähdeaineiden kaatopaikkana.

Joissakin olosuhteissa raskasmetallit voivat olla riski myös eliöille. Varsinkin elohopea voi päätyä ravintoketjuun, jos sitä on paljon ja se on lähellä sedimentin pintaa. Neulalahdessa suurimmat pitoisuudet on kuitenkin löydetty syvemmältä järvenpohjasta.

Elohopeaa on kaikissa vesistöissä ja sitä päätyy niihin etenkin valumavesien kautta ja ilmasta. Pohjois-Savon järvissä sitä on ollut eniten maakunnan pohjoisosan humuspitoisissa järvissä, ELY-keskuksen aiempina vuosina tekemien kalatutkimusten mukaan.

Uusia sedimenttinäytteitä otetaan syys–lokakuussa

Neulalahti on osa Kuopion seuraavien vuosien suurinta rakennushanketta, Savilahti-projektia (siirryt toiseen palveluun). Hankkeen yhteydessä on noussut huoli siitä, voivatko rakennustyöt tai puolustusvoimien alueella tekemät raivaukset häiritä saastunutta sedimenttiä niin, että riski haitta-aineiden leviämisestä kasvaa.

Kuopion ympäristönsuojelutarkastaja Erkki Pärjälän mukaan ainakaan räjähderaivaukset eivät ole olleet niin massiivisia töitä, että ne lisäisivät riskiä. Tästä puolustusvoimat esitti vielä loppukesästä lisätodisteita, kun se laski, montako kuutiota järvenpohjaa on raivausten aikana liikuteltu. Kaupungin omien rakennustöiden suhteen odotetaan vielä jatkoselvityksiä.

Parhaillaan Kuopio odottaa Itä-Suomen aluehallintovirastosta vesirakennuslupaa Viinaniemen rantatien oikaisulle ja pengertämiselle.

– Tuskin lupaa heltiää, jos töissä on jotain niin haitallista, Pärjälä miettii.

Syys–lokakuun aikana eri puolilta Neulalahtea ja Savilahtea on tarkoitus ottaa uusia sedimenttinäytteitä, jotta kuva järvenpohjan haitta-ainepitoisuuksista tarkentuu. Mittauksia on tehty aikaisempina vuosikymmeninä, mutta ne ovat olleet hajanaisia ja keskenään vaikeasti verrattavia.