Koko huone hiljeni eikä kukaan tiennyt mitä sanoa – neljä silminnäkijää kertoo, miltä tuntui, kun maailman rahamarkkinat syöksyivät sekasortoon

Keskuspankkiirit ja poliitikot valvoivat öitään, suursijoittajat pidättivät hengitystään, taloustutkijoiden teoriat romahtivat. Lehman Brothers -investointipankin konkurssista on kymmenen vuotta.

talous
Finanssikriisi animaatio
Tanja Ylitalo / Yle Uutisgrafiikka

On syyskuun viikonloppu Nizzassa vuonna 2008. Hulppeassa kartanossa syödään upeaa illallista epävirallisen Ecofin-kokouksen päätteeksi. Mukana on Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen. Hän suunnittelee pitävänsä kokousrumban päälle pienen loman Etelä-Ranskassa.

Paluumatkalla hotellille Euroopan keskuspankin pääjohtaja Jean-Claude Trichet kertoo neuvoston jäsenille Yhdysvalloista saamastaan viestistä. Lehman Brothers -investointipankki oli joutunut vaikeuksiin.

Liikasen suunnitelma vapaasta viikonlopusta menee pilalle.

Yhdysvalloista oli kiirinyt jo vuodesta 2007 tietoja, että maan asuntoluottomarkkinoilla oli jotain vinossa. Kelvottomia asuntoluottoja oli leivottu arvopapereiksi, joita myytiin parhaalla luottoluokituksella eli käytännössä turvallisina paketteina suursijoittajille.

– Lehman Brothersin konkurssin myötä ymmärrettiin, että tällainen yksittäinen kansainvälinen pankki on paljon monimutkaisempi rakennelma kuin ajateltiin. Sen kytkennät ovat monimutkaisia. Kun epäluottamus leviää, se leviää laajalle, Erkki Liikanen kertoo.

”Oli virhe päästää Lehman Brothers konkurssiin”

Risto Murto

Lehman Brothers oli osallinen Yhdysvaltain asuntoluottokeinottelussa. Se ei ollut silti kriisin alkulähde eikä pääsyyllinen. Olennaista oli, että pankkia ei pelastettu, kuten tehtiin eräiden muiden asuntoluottomarkkinoilla toimineiden pankkien kohdalla.

Konkurssi riisui naamion, jolla oli peitelty asuntoluottokriisiä, mutta se ei silti vielä laukaissut finanssikriisiä. Sen laukaisi Liikasen mainitsema epäluottamus: kuinka moni muu pankki on mätä?

Kun Lehman Brothers meni konkurssiin, pankkien välinen luottamus nollaantui yhdessä yössä. Epäluottamus levisi kuin maastopalo hellekesänä, mikä järkytti markkinarauhaa vahtivat keskuspankit.

Erkki Liikanen
Suomen Pankin entinen pääjohtaja Erkki Liikanen.Kimmo Hiltunen / Yle

– Pääjohtaja Jean-Claude Trichet soitti pian konkurssin jälkeen Timothy Geithnerille, joka oli silloin New Yorkin keskuspankin pääjohtaja. Aamuöisessä puhelussa Trichet tiukkasi Geithneriltä, että oletteko menettäneet järkenne siellä Yhdysvalloissa, Erkki Liikanen kertoo viitaten Geithnerin omiin muistelmiin.

Muutamaa kuukautta myöhemmin Geithner nimitettiin valtiovarainministeriksi presidentti Barack Obaman hallintoon.

”Kun epäluottamus leviää, se leviää laajalle”

Erkki Liikanen

Keskuspankkiirien lisäksi konkurssi yllätti pahemman kerran suursijoittajat. Hetkeen kukaan ei tiennyt, kuinka paljon itse omisti kenties arvottomia sijoituksia, jos niistä löytyi joku kytkös Lehman Brothers -pankkiin.

– Lehman Brothersin konkurssin seuraus oli, että sen jälkeen alettiin epäillä kaikkia, joiden kanssa asioitiin. Kun kaikki vetäytyvät, se on ongelma. Näin jälkikäteen oma tulkintani on, että oli virhe päästää Lehman Brothers konkurssiin. Se kärjisti tilannetta, eläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto sanoo.

Murto oli Varman sijoitusjohtaja, kun kriisi alkoi. Sattumalta hän oli työmatkalla Yhdysvalloissa, kun maassa mietittiin kuumeisesti, mitä pitäisi tehdä täydellisen katastrofin estämiseksi. Monen mielessä väikkyi 1930-luvun suurlama.

– Katsoin Bostonissa yhdysvaltalaisten kollegoiden kanssa televisiosta suoraa lähetystä siitä, kun pankkisektorin tukemiseksi rakennettu ensimmäinen TARP-tukipaketti kaatui republikaanien vastustukseen kongressissa. Seurasi jotain hyvin harvinaista: koko huone hiljeni ja samoin television kommentaattorit. Kukaan ei tiennyt mitä sanoa, Risto Murto kertoo.

TARP (Troubled Asset Relief Program) oli liittovaltion pelastusohjelma vaikeuksiin joutuneille pankeille. 700 miljardin dollarin ohjelma hyväksyttiin kongressissa toisella yrittämällä lokakuun alussa. Myöhemmin tehtiin TARP II ja Yhdysvaltain rahoitussektoria tuettiin muillakin ohjelmilla rahaa säästämättä.

Varman ja muidenkin eläkelaitosten sijoitusosastoilla oltiin tilanteessa, että arvoaan menettäviä sijoituksia ei pystytty myymään ja lain edellyttämät vakavaraisuusrajat alkoivat tulla vastaan.

Eläkeyhtiöt pelastettiin poikkeuslailla

Helpotus tuli Suomen valtion taholta, kun jo vuoden 2008 joulukuussa säädettiin poikkeuslaki, jolla väljennettiin tuntuvasti eläkeyhtiöiden vakavaraisuusrajoja.

Eläkeyhtiä Varman toimitusjohtaja Risto Murto.
Eläkeyhtiä Varman toimitusjohtaja Risto MurtoNella Nuora / Yle

Lailla turvattiin se, että yhtiöt eivät joutuneet lain pakottamina myymään sijoituksiaan, kun niiden arvo laski. Näin vältyttiin siltä, että yhtiöille olisi pitänyt järjestää uutta pääomaa esimerkiksi valtion varoista.

– Jälkikäteen arvioituna oli järkevää, että poikkeuslaki säädettiin. Sen vuoksi kukaan ei joutunut tavallaan maksamaan mitään. Sijoitusjohtajan näkökulmasta jo tieto lain valmistelusta auttoi ennakoimaan tulevaisuutta kriisin syvimpinä hetkinä. Riskitasoa pystyttiin pitämään korkeampana ja sen avulla pystyttiin myöhemmin hyötymään markkinoiden elpymisestä, Murto muistelee.

Finanssikriisi romahdutti osakemarkkinat ympäri maailman. Suomessa käytiin pohjilla vuoden 2009 maaliskuun alussa.

Risto Murto, Varman toimitusjohtaja
Risto Murto on huolissaan euromaiden kyvystä vastata seuraavaan talouskriisiin.Nella Nuora / Yle

– Me teimme päätöksen, että emme merkittävällä tavalla ala myydä suomalaisia osakkeita. Se oli hyvä ja samalla itsekäs päätös, sillä jos olisimme alkaneet myydä merkittävät omistuksemme kriisin pohjalla, niin olisimme itse olleet mukana romahduttamassa osakemarkkinoita lisää, Murto kertoo.

Finanssikriisin laineet nousivat nopeasti hirmumyrskyn tasolle. Pankkeja meni nurin tai otettiin valtion hoteisiin Euroopassakin. Islannin talousihme romahti, kun maan pankkisektori putosi jalustaltaan.

Keskuspankit liittoutuivat

Lokakuun alussa 2008 maailman suurimmat keskuspankit EKP mukaan lukien laskivat ohjauskorkoaan yhtä aikaa 0,5 prosenttiyksikköä. Tämän jälkeen EKP laski ohjauskorkoaan vielä monta kertaa. EKP alkoi rahoittaa Euroopan pankkeja myös edullisilla luotoilla.

Toimilla tähdättiin siihen, että kriisi ei johtaisi taantumaan tai lamaan, sillä Euroopassa yritysten rahoitus on pääosin pankkien varassa.

Myös valtiot osallistuivat talkoisiin takaamalla pankkien välisiä luottoja huomattavilla summilla. Niillä turvattiin, että pankkien välinen rahahuolto pysyi liikkeessä. Sen pysähtyminen olisi johtanut nopeasti lamaan.

Tukitoimet tehosivat ja valtaosa Euroopan pankeista pysyi pystyssä. Hetken näytti siltä, että tästä selvitään.

Syksyllä 2009 Eurooppa sai riesakseen uuden painajaisen. Kreikan valtava budjettivääristely paljastui. Se seurauksena koko eurojärjestelmän toimivuus ja uskottavuus joutui koetukselle.

Siitä saakka Kreikkaa on pidetty kiinni eurovaluutassa myöntämällä sille pääosin euromaiden ja Kansainvälisen valuuttarahaston tuella satojen miljardien eurojen tukilainat. Vastineeksi Kreikan on pitänyt myydä valtion omaisuutta ja viedä läpi erittäin tiukat säästöohjelmat, joilla on leikattu muun muassa eläkkeitä.

Draghin puhe

Kreikan ympärillä velloi kuitenkin pitkään lähes loputon rahamarkkinoiden spekulointi siitä, tehoavatko tukilainat ja riittävätkö EKP:n rahkeet järjestää rahoitusta miljardi toisensa jälkeen

Heinäkuussa 2012 EKP:n pääjohtaja Mario Draghi kyllästyi EKP:n toimintakyvyn arvosteluun. Hän piti Lontoossa puheen, jonka yksittäinen lause vaimensi kritiikin: ”Valtuuksiemme rajoissa EKP on valmis tekemään mitä tahansa suojellakseen euroa. Ja uskokaa minua, se tulee riittämään.”

Erkki Liikanen kertoo, että Draghin puheesta ei ollut sovittu neuvostossa yhdessä. Pääjohtaja päättää omista puheistaan ja viestii markkinoille valitsemallaan tavalla.

– Draghin puheen sisältö ei ollut yllätys, mutta sen suuri vaikutus oli. Elokuussa, ensimmäisessä neuvoston kokouksessa puheen jälkeen, päätettiin rakentaa ohjelma, jossa puhe muuttui toimenpiteiksi, Erkki Liikanen kertoo.

EKP on vuosien varrella tuupannut euroalueelle erilaisten elvytysohjelmien kautta reilut kaksi tuhatta miljardia euroa keskuspankkirahaa. Ohjauskoron laskeminen nollaan on helpottanut asuntovelkaisia, sillä ohjauskorko nimensä mukaisesti vaikuttaa myös markkinakorkojen, kuten euribor-koron tasoon.

"Sain varmaan pahiksen maineen"

Jutta Urpilainen

On juhannus vuonna 2011. Pari päivää aiemmin Jutta Urpilainen (sd.) on nimitetty valtiovarainministeriksi Jyrki Kataisen (kok.) kuuden puolueen sateenkaarihallitukseen. Nimitys kääntää Urpilaisen juhannussuunnitelmat päälaelleen.

Jutta Urpilainen
Kansanedustaja Jutta Urpilainen (sd.)Jouni Immonen / Yle

– Luin euroryhmän salaisia pöytäkirjoja kesämökin laiturilla. Yritin hahmottaa, että mikä on tämä maailma, johon olen astumassa ministerinä. Piti pystyä neuvottelemaan vakuuksista, koska tiedettiin, että Kreikan toinen tukipaketti tulee eteen, kansanedustaja Jutta Urpilainen kertoo nyt.

SDP oli saanut läpi hallituksen ohjelmaan vaatimuksen erillisistä Suomen Kreikka-vakuuksista, kun toisesta tukipaketista neuvotellaan Kreikan kanssa.

– Hallitusneuvotteluissa SDP edusti sitä linjaa, että Suomi ei enää osallistu näihin tukipaketteihin. Vaadimme, että Suomi etsii toisenlaisen linjan kulkea eteenpäin. Tämä ei käynyt kokoomukselle ja kompromissiksi tuli, että vaaditaan vakuudet ja korostetaan sijoittajavastuuta, kansanedustaja Jutta Urpilainen kertoo.

Muut euromaat eivät katsoneet suopeasti Suomen yllättävää ja omapäistä irtiottoa.

– Yhdessä kokouksista [silloinen euroryhmän puheenjohtaja] Jean-Claude Juncker yritti taivutella minua Suomen kannalta huonomman sopimuksen taakse. Kaikki kollegat tuijottivat minua, että mitähän se Urpilainen sanoo ja suostuuko se. Tunnelma oli kyllä aika painostava, mutta totesin että ei käy meille. Sain varmaankin pahiksen maineen sen kokouksen jälkeen.

Vakuudet kuitenkin lopulta saatiin ja Suomi solmi Kreikan kanssa kahdenvälisen sopimuksen, jossa vakuuksien määrä oli noin 900 miljoonaa euroa. Myöhemmin samanlainen, mutta arvoltaan paljon pienempi sopimus tehtiin myös Espanjan kanssa.

Kokouksissa istuttiin yö yön perään

Ministerikauden hankalinta asiaa, Kreikan kanssa käytyjä toisen lainapaketin neuvotteluja leimasi Urpilaisen mielestä jankkaaminen ja viivyttely. Neuvottelujen ilmapiiri heikkeni viikko viikolta.

– Keväällä 2014 Kreikalla oli enää hyvin vähän kavereita, Urpilainen toteaa.

Toisaalta euroryhmän omatkaan neuvottelut eivät olleet aina kovin herttaisia. Urpilaisen mukaan kokousten aloittaminen vasta alkuillasta venytti kokoukset yön tunneille. Virkamiehet pitivät välikokouksia ja tekivät uusia laskelmia, ministerit odottivat.

– Siinä oli se positiivinen puoli, että oppi tuntemaan kollegat. Siinä istuttiin yöllä piirissä ja juteltiin elämästä ja kaikesta muustakin, Urpilainen kertoo.

”Monet ovat vaihtaneet mielipiteitään”

Pertti Haaparanta

Finanssikriisin ja sen jälkihoito on ollut hämmentävä sekasotku myös akateemiselle väelle. Vuosikymmeniä käytössä olleet talouden mallit näyttävät menettäneen ennustevoimansa.

– Miksi kriisi pääsi syntymään? Miksi se jatkui niin pitkään, ja mitä opetuksia me siitä saimme? Yksi ajatusmalli on se, että meidän pitää ymmärtää järjestelmäriskiä siten, että miten joistakin pienistä palasista yhtäkkiä koostuu räjähdys, Aalto-yliopiston taloustieteen professori Pertti Haaparanta pohtii.

Finanssikriisistä ja sen seurauksista on tähän mennessä kirjoitettu jo kymmeniä enemmän tai vähemmän kansantajuisia kirjoja. Lisäksi on julkaistu satoja, ellei tuhansia tieteellisiä artikkeleita. Joukossa on ollut suoraa itsekritiikkiä.

Taloustieteen professori Pertti Haaparanta.
Taloustieteen professori Pertti Haaparanta.Kimmo Hiltunen / Yle

– On ollut mielenkiintoista huomata, että monet ovat vaihtaneet mielipiteitään. Sitä tapahtuu harvoin taloustieteessä, Haaparanta kertoo.

Haaparannan mukaan kriisi paljasti, että pankkien tosiasiallinen merkitys on puuttunut talousteorioiden malleista lähes kautta linjan. Tietoa on ollut, mutta sitä ei ole sisällytetty malleihin. Nyt siihen pyritään.

– Taloustieteellisissä aikakauskirjoissa on ollut teemanumeroita siitä, että miten makrotaloustiedettä on kehitettävä. Yksi keskeinen elementti niissä on ollut rahoitusmarkkinoiden mallittaminen. On pohdittu myös täydellisen kilpailun mallin toimivuutta nykymaailmassa, jossa yritysten markkinavoima on kasvanut sekä hyödyke- että työvoimamarkkinoilla.

Itse kriisistä professorille on jäänyt muistiin vähän karvas maku. Oikeitakin asioista on tehty, mutta enemmän kuitenkin vääriä tai ainakin haitallisia.

– Kiristyspolitiikka on tuhonnut pitkän aikavälin kasvun aihoita. Sille löytyy näyttöä kaikkialta maailmasta. Se on myös yksi selitys sille, miksi tämä kriisi on kestänyt näin kauan, Haaparanta sanoo.

Haaparannan mielestä Suomessa toimittiin kriisin keskellä päinvastoin kuin olisi pitänyt.

– Investoinnit on otettava pois velkalaskelmista, koska ne rahoittavat itse itsensä. Suomi pani investoinnit jäihin keskellä pahinta talouskriisiä. Nyt investointeja tehdään kalliilla hinnalla keskellä työvoimapulaa, mikä on aivan järjetöntä, Haaparanta puuskahtaa.

Mistä ja milloin iskee seuraava kriisi?

Finanssikriisin seurauksena menetettiin koteja, työpaikkoja, säästöjä ja eläkkeitä miljoonien ja taas miljoonien eurojen edestä.

Kukaan ei halua, että vastaava enää toistuisi. Siksi rahoitussektorin sääntelyä ja valvontaa on kiristetty. Elvytysrahalla on pidetty talouden rattaat liikkeessä.

Silti seuraava kriisi vielä tulee – niin taloudessa tapaa vääjäämättä käydä. Kukaan vain ei tiedä, mistä ja milloin se tulee. Yleensä se kuitenkin tulee yllätyksenä, vaikka sitä odotetaan.

Kuinka seuraavasta kriisistä selvitään? Paljon riippuu siitä, onko tästä edellisestä ehditty vielä toipua.