Tommi Kinnusen kolumni: Opettajakaan ei pysty kaikkeen – lapset tarvitsevat myös koulun muita ammattilaisia

Mitä tapahtuu, kun opettaja työ muuttuu sellaiseksi, ettei sitä tunnista, jaksa tai osaa, kysyy opettaja Tommi Kinnunen.

kolumnit
Tommi Kinnunen
Tommi KinnunenKalle Mäkelä / Yle

Sisäministeri Kai Mykkänen pohti elokuussa Aamulehdessä (siirryt toiseen palveluun) lähisuhdeväkivaltaa. Hänen mukaansa ongelmaa voitaisiin ratkaista vahvistamalla ankkuritiimejä eli poliisin ja sosiaaliviranomaisten yhteistyötä. Toimintaa on myös tarkoitus laajentaa.

– Jatkossa saman pöydän ääreen pitäisi saada nykyistä paremmin myös opettajat, jotta perheiden ongelmiin voitaisiin puuttua moniammatillisesti, ministeri totesi.

Ymmärrän Mykkäsen huolen perheväkivallasta, ja työ lasten sekä nuorten hyvinvoinnin varmistamiseksi on tärkeää. En vain ymmärrä, mitä opettaja osaisi ankkuritiimissä tehdä.

Viimeaikaiset koulu-uudistukset ovat muuttaneet opettajan työtä rajusti, ja näin riviopen näkökulmasta tuntuu, että päättäjien silmissä ammatin ydin alkaa hämärtyä. En toki kaipaa vanhoihin aikoihin, jossa opettamisen katsottiin olevan lähinnä vanhan informaation siirtämistä uudelle sukupolvelle. Mielelläni minä huolehdin, tuen, opastan ja ohjaan oppilaitani.

Se ei vaan tunnu enää riittävän, sillä viime aikoina opettajia tunnutaan tahtovan mukaan hankkeisiin, joissa huomio siirtyy lasten sijaan koko perheen hoitamiseen. Esimerkiksi lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma (siirryt toiseen palveluun) on ilmoittanut tahtovansa tuoda vanhemmuutta tukevaa toimintaa kouluihin. Asiasta käydyssä keskustelussa ehdotettiin (siirryt toiseen palveluun) opettajan työksi ottaa selvää huoltajien (siirryt toiseen palveluun)alkoholinkäytöstä, jotta tarvittaessa heille osataan ohjata apua.

Vaikuttaa kuin peruskoulun myllerryksissä oppilaista ja huoltajista olisi tullut asiakkaita, ja opettajasta palvelutyöntekijä, jonka tehtävänä on pitää heidät tyytyväisinä, jotta asiakassuhde jatkuisi.

Opiskellessani luulin, että opettajuuden ydin olisi nuorten kasvatus sekä opetus, onhan perusopetuslainkin mukaan (siirryt toiseen palveluun) opetuksen tavoitteena tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja.

Vuosikausia opiskelin yliopistolla tyylioppia ja retoriikkaa, tentin kirjallisuudenhistorian klassikoita, luin uusimpia nuortenromaaneja ja pumppasin murretietouteni hyvään kuosiin. Tämä ei kuitenkaan äikänopettajan toimenkuvaksi enää riitä, sillä aina useammin istun palavereissa, joissa koen olevani ammattitaidoton ja typerä.

En valitettavasti tiedä, miten moniongelmaista perhettä voidaan auttaa tai miten pystyn tukemaan yksinhuoltajaa arjen vaikeuksissa. Minun koulutuksellani ei sellaisia ratkota. Usko opettajan kaikkivoipaisuuteen on kuitenkin kova, ja opettajan oma voimattomuuden ilmaisu herättää kuulijoissa helposti kiukkua: “Kyllä sun pitäisi osata tällaiset hoitaa!”

Vaikuttaa kuin peruskoulun myllerryksissä oppilaista ja huoltajista olisi tullut asiakkaita, ja opettajasta palvelutyöntekijä, jonka tehtävänä on pitää heidät tyytyväisinä, jotta asiakassuhde jatkuisi.. Tähän opettajankoulutus ei valmistanut, ja ehkä siksi julkisuuteen nousee yhä enemmän väsyneiden opettajien puheenvuoroja. Niidenkin mukaan ammatti on muuttunut haastavammaksi, joksikin toiseksi kuin mitä se aiemmin oli.

Opettajien perustyötä lisää esimerkiksi se, että lasten lähtötaso lukemisessa ja kirjoittamisessa heikentyy (siirryt toiseen palveluun), alueellinen eriarvoisuus kasvaa (siirryt toiseen palveluun) ja säästöjen takia erityisoppilaiden tukeminen perusopetusryhmissä ei aina toimi, sillä opettaja ei saa työhönsä apua. Näitä palautteita ei juurikaan kuunnella, vaan opettajien kommentit ja kritiikki (siirryt toiseen palveluun) leimataan helposti muutosvastarinnaksi, samalla kun toimenkuvaa laajennetaan perhetyön puolelle. Mitä tapahtuu, kun opettajan työ muuttuu sellaiseksi, ettei sitä tunnista, jaksa tai osaa?

Merkkejä opettajien turhautumisesta työhönsä näkyy jo varhaiskasvatuksen puolella, missä opetusministeriön selvityksen mukaan jopa kolmannes lastentarhaopettajista on vaihtamassa alaa (siirryt toiseen palveluun). Tämä tieto ei herättänyt koulutuspolitiikassa muuta reaktiota kuin sen, että varmuuden vuoksi varhaiskasvatuksen opiskelupaikkoja lisättiin tuhannella (siirryt toiseen palveluun).

Työn ongelmiin ei tarvitse puuttua, sillä Suomessa on kuulemma tunkua opettajiksi. Se pitää paikkansa vielä luokanopettajien puolella, mutta aineenopettajakoulutuksessa on jo pitkään ollut pula hakijoista. Jo vuosituhannen vaihteessa matematiikan, kemian ja fysiikan oppiaineiden pedagogisten opintojen kiintiöt täyttyivät vain puoliksi (siirryt toiseen palveluun), ja ongelmia on myös löytää tulevia englannin ja ruotsin opettajia. Naapurimaamme Ruotsin koulujen tilanne paljastaa, mitä saattaa tapahtua silloin, kun lapsia opettavat aikuiset eivät enää ole työhönsä päteviä.

Sen sijaan, että opettajien työnkuvaa laajennettaisiin entisestään perhehuollon puolelle, kannattaisi vahvistaa koulujen oppilashuollon toimintaa. Joka oppilaitoksessa pitäisi olla pätevät oppilaanohjaajat, kuraattorit, koulupsykologit, terveydenhoitajat sekä koulunkäynninohjaajat, jotka osaisivat tukea oppilaita koulunkäynnin ja arkielämän haasteissa.

On aika kallista säästösyistä päästää lapsia hukkaan ja muutaman vuoden jälkeen käyttää suuria summia heidän löytämiseensä.

Oppilaiden tuki ei kuitenkaan kunnolla toimi. Jatkuvien säästöjen vuoksi yksittäisen opon oppilasmäärä on suositellun 250 oppilaan sijaan usein noin 500. Kun kuraattorilla suositellaan olevan oppilaita noin 600, on heitä vaikkapa Joensuussa (siirryt toiseen palveluun) ollut 950 ja Lempäälässä (siirryt toiseen palveluun) 1230. Lakisääteisiä koulupsykologejakaan (siirryt toiseen palveluun)ei ole riittävästi. Tukea kannattaisi suunnata reippaasti jo varhaiskasvatukseen, sillä siellä se olisi tehokasta. Pitkäkestoisiin ongelmiin on hankala löytää yläkoulussa nopeita ratkaisuja.

On aika kallista säästösyistä päästää lapsia hukkaan ja muutaman vuoden jälkeen käyttää suuria summia heidän löytämiseensä. Entä jos vapautettaisiin opettajat keskittymään opettamiseen ja satsattaisiin siihen, että koulun muilla ammattilaisilla olisi mahdollisuus huolehtia siitä, ettei yksikään lapsi edes eksyisi.

Tommi Kinnunen

Tommi Kinnunen on Kuusamossa syntynyt kirjailija ja äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori. Häntä kiinnostavat teatteri, remontointi ja nikkarointi. Hän on vakuuttunut, että ainoastaan Koillismaalla on oikean näköistä metsää.

Korjaus: 17.9.2018 klo 16:36. Joensuuta ja Lempääpää koskevat kuraattorin oppilasmäärät korjattu lähdeartikkeleiden mukaisiksi.