Etkö viihdy oopperassa? Ei sinun pidäkään, sanoo uuden Toscan suomalaisille ohjannut saksalainen oopperaguru

Christof Loy toivoo, että hänen ohjauksensa johtaisivat keskusteluun elämästä. Tosca on parhaillaan Suomen Kansallisoopperan ohjelmistossa.

Tosca (Puccini)
Giacomo Puccini: Tosca, SKO 2018, Tuomas Pursio, Aušrinė Stundytė
Paroni Scarpia (Tuomas Pursio) ja Floria Tosca (Aušrinė Stundytė)Heikki Tuuli / Suomen Kansallisooppera

Hetken tuntuu siltä kuin maassa olisi rauha ja ihmisellä hyvä tahto.

Kurjuutta riittää planeetallamme, mutta Suomen Kansallisoopperan penkillä on helppoa antautua fantasian vietäväksi. Lavalla taidemaalari Cavaradossi piirtää sanoillaan tähtiä taivaalle.

Giacomo Puccinin klassikkoaaria E lucevan le stelle on yksi Tosca-oopperan kylmiä väreitä tuottavista huipennuksista. Hengähdystauko johdattaa tarinan traagiseen loppuun.

– Elämän julmuutta ja kauneutta ei voi erottaa toisistaan. Ajatus on ollut kuin huumetta yleisölle jo 120 vuotta, sanoo teoksen Kansallisoopperalle ohjannut Christof Loy.

Giacomo Puccini: Tosca, SKO 2018
Giacomo Puccini: Tosca, Suomen kansallisoopperassa vuonna 2018Heikki Tuuli / Suomen Kansallisooppera

Elämä on hyvän ja pahan välissä

Tosca on Suomen Kansallisoopperan toiseksi esitetyin ooppera Bizet'n Carmenin jälkeen. Edellinen tuotanto sai talossa toistasataa esitystä kahdenkymmenen vuoden aikana. Oopperaa voi seurata kuin rikosdekkaria.

– Tarina on rakennettu loogiseksi 24 tunnin jaksoksi, päiväksi ja yöksi, Loy toteaa.

Christof Loy
Christof Loy ohjaa oopperaa ensimmäistä kertaa Suomessa. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa produktioita on kertynyt jo aiemmin.Yle

Kioskikirjallisuudesta teoksen erottavat sen syvät tasot. Ohjaajan mielestä Tosca tarjoaa eväitä taiteen ja elämän erittelyyn.

Hän alleviivaa näkemystään korostamalla harmaan sävyjä. Tarinassa on totuttu näkemään hyvää ja pahaa, mutta todellisuus on kaikkea niiden väliltä.

– Jopa Scarpiaa riivaavat intohimo ja pakottava tarve onnistua työssään, kun hän pyrkii maanisesti valloittamaan maailman. Epäonnistuminen poliisipäällikkönä tarkoittaisi sitä, että seuraavaksi hänen päänsä olisi vadilla.

Scarpiana nähdään Saksassa komeaa uraa tekevä bassobaritoni Tuomas Pursio. Hän kertoo, että pedantti ohjaaja on analysoinut roolihahmoja yhdessä solistien kanssa.

– Scarpiasta on tehty tässä tuotannossa mahdollisimman inhimillinen. Usein hänet kuvataan oopperassa mustavalkoisesti brutaalina petona, Pursio kertoo.

Giacomo Puccini: Tosca, SKO 2018
Tosca kantaesitettiin Roomassa 14. tammikuuta 1900. Silloin Scarpian roolin lauloi Eugenio Giraldoni (1871–1924). Baritoni jäi eläkkeelle vuonna 1921 ja kuoli kolme vuotta myöhemmin Suomessa, jonne hän oli tullut tekemään opetustöitä. Giraldoni on haudattu Helsingin ortodoksiselle hautausmaalle.Heikki Tuuli / Suomen Kansallisooppera

Viaton Tosca törmää julmaan todellisuuteen

Toscan nimirooli on viaton oopperadiiva, joka elää rakkaudelle ja taiteelle. Vissi d'arte, vissi d'amore, Floria Tosca laulaa toisessa näytöksessä.

Optimismiin on helppo samastua, kun musiikki pauhaa koskettavimmillaan.

– Onko hänen lapsellisessa maailmankuvassaan jotain pahaa, jos se tarkoittaa halua tehdä hyviä asioita, ohjaaja kysyy.

Amélie-elokuvasta tuttua hyvien tekojen sarjaa ooppera ei silti esittele. Törmäys julman todellisuuden kanssa on kohtalokas. Syöksykierre alkaa, kun Tosca tappaa vihollisensa, Scarpian. Puukotus takaapäin kaulaan on ohjaajan mukaan metaoopperaa.

– Tosca säilyttää viattomuutensa toimimalla kuin oopperaroolissa. Hän yrittää löytää ammatistaan apua rakkaansa pelastamiseksi.

Giacomo Puccini: Tosca, SKO 2018
Toscan (Aušrinė Stundytė) ja Cavaradossin (Andrea Caré) suhde päättyy traagisesti.Heikki Tuuli / Suomen Kansallisooppera

"Haluan viihtyä, mutta haluan samalla ajateltavaa"

Toscalla , jonka tapahtumat sijoittuvat Roomaan vuonna 1800, on onneton alku, puoliväli ja loppu. Maailma on täynnä kärsimystä – miksi samaa halutaan nähdä myös oopperanäyttämöllä?

– Oopperaa, teatteria ja tanssia tarvitaan, sillä meillä on tarve ymmärtää, miksi olemme sellaisia kuin olemme, Loy analysoi.

Siinä on ohjaajan mukaan taiteen ja viihteen ero. Taide synnyttää kokemuksia todesta. Oopperassa ei siis kuulu viihtyä, ohjaaja painottaa.

– Miksi meille maksettaisiin karamellien tarjoamisesta? Jos niin olisi, meidän pitäisi hävetä. Aikani ei riitä pelkälle viihteelle. Haluan viihtyä, mutta haluan samalla ajateltavaa, Loy sanoo.

Hän toivoo, että vaikeiden asioiden käsittely lavalla virittää keskusteluun ihmisyydestä.

– On parempi olla poliittisesti epäkorrekti kuin pitää Scarpiaa pelkästään pahana ja Toscaa uhrina. Maailma on paljon monimutkaisempi paikka.

Oopperan lopussa sekä Tosca, Scarpia että Cavaradossi kuolevat. Kysymys on paitsi suuresta oopperakliseestä myös pyrkimyksestä ymmärtää enemmän.

Giacomo Puccini: Tosca, SKO 2018
Ranskan vallankumouksen vaikutukset heijastuivat myös Italiaan. SKO:n uudessa tuotannossa Cavaradossin ja Toscan vapaamielinen, tasavaltalainen henki viedään umpisolmuun aristokraattisen Scarpian kanssa. Ristiriitaa korostetaan lavastuksessa ja puvustuksessa.Heikki Tuuli / Suomen Kansallisooppera