Heikki Valkama: Tuleeko yhdestä harkitsemattomasta lauseesta nyt potkut? Somekohuissa on usein kyse tyhmästä teosta ja loukatuista tunteista

Somekohusta selviää usein tunnustamalla tosiasiat, kirjoittaa Heikki Valkama blogissaan.

Yle Blogit
Heikki Valkama
Heikki ValkamaAntti Haanpää / Yle

"Mitä tapahtui muille voi tapahtua sinulle – valmistaudu siis jo nyt."

Näin kirjoittaa viestintäkonsultti Sallamaari Muhonen kirjassaan Somekohut ja mainekriisit.

Tällä viikolla nähtiin komea some-ero: Oulun Pihlajalinnan toimitusjohtaja sai potkut lausuntonsa vuoksi. Keskustan kaupunginvaltuutettuna toimiva Riikka Moilanen kutsui Oulun valtuuston kokouksessa päihdeongelmaisia ja kodittomia ihmisroskaksi.

Somessa repesi meteli: Moilasen möläytystä pidettiin käsittämättömänä. Pian potkujen jälkeen nousi myös vasta-aalto: pitääkö yhdestä möläytyksestä rankaista työpaikan menetyksellä?

Somekriisien anatomia on usein sama. Näennäisen harmiton tapahtuma saa somessa kierroksia ja lisää kierroksia, kunnes siitä tulee hetken ajaksi valtava puheenaihe. Ja pian sen korvaa seuraava kohu.

Esimerkiksi Talvivaaraa, VR:ää ja muita kriisiin joutuneita yhtiöitä konsultoineessa Tekir-viestintätoimistossa työskentelevä Ville Kormilainen on listannut somekohun anatomian näin (siirryt toiseen palveluun):

1) Joku mokaa ja somekansa raivostuu

2) Kohu velloo ja ehkä mediakin kiinnostuu

3) Kohun kohde pyytää ”anteeksi niiltä, joita kohu on mahdollisesti loukannut”

4) Kohu kasvaa isommaksi, kun ”anteeksipyyntö” ei riitä somekansalle.

5) Kohun kohde tekee uuden, vilpittömämmän anteeksipyynnön

6) Seuraavana päivänä kohua ei muista kukaan

Usein somekohun paras tukahduttaja on aito anteeksipyyntö.

Mutta kuten Kormilainen kirjoittaa, se ei aina riitä. Riikka Moilanen oli nopea anteeksipyynnössään, mutta se ei auttanut. Video valtuustokeskustelusta levisi sosiaalisen median ohella tavalliseen mediaan. Sanoja oli vaikea vetää takaisin. Pihjalalinna teki valinnan: yhtiön maine ja arvot menivät paikallisen toimitusjohtajan edelle.

Pahimpia mainetahroja ovat anteeksipyynnöt, joissa pahoitellaan loukattuja tunteita, ei tekoja. Silloin anteeksipyyntö vain lisää bensaa liekkeihin.

Suurin osa ei lue otsikkoa pidemmälle.

Olen itse ollut mukana muutamissa somekohuissa. Kokemukseni on, että suurin osa kohusta kirjoittavista toimittajista ei vaivaudu koskaan menemään alkuperäislähteelle tai soittamaan ja kysymään, mistä on kyse. Jos ammattijournalistit eivät selvitä, miten asiat menivät, miten voisi olettaa tavallisten somenkäyttäjien selvittävän asioiden lähteitä tai todenperäisyyttä?

Onko niin, että usein kyse ei ole vain kohteesta itsestään? Esimerkiksi Riikka Moilanen on myös some- ja soteajan täydellinen kohde. Hän oli isohkoa terveyspalveluyritystä edustava keskustalainen vallankäyttäjä – aikana, jolloin sotehanketta syytetään isoja terveyspalveluyrityksiä suosivaksi.

Yhtiön näkökulmasta maineriski oli selvä. Pienikin tahra voi vaikuttaa sote-säätöön ja pörssikurssiin. Moilaselle annettiin todennäköisesti nopeiden lähtöpassien ohella hyvä kompensaatio, kultainen kädenpuristus.

Sallamaari Muhonen kirjoittaa kirjassaan Somekohut ja mainekriisit myös 10 kohdan listan somemyrskyyn joutuneille.

Niitä ovat muun muassa aito anteeksipyyntö, omien väärien lausuntojen ja faktojen myöntäminen vääriksi, tunteiden huomioonottaminen ja avoimuus: läpinäkyvyys on lopulta keino välttää kaikkia kohuja. Paitsi tietenkin, jos on aidosti pelättäviä kohunaiheita.

Tunne. Siinä on olennainen sana somekohujen äärellä. Somemyrskyissä on usein kyse tunteista. Ja todella pienetkin asiat voivat mennä tunteisiin. Siksi somekohussa VR:n tarjoama surkea nakkisämpylä tai Touko Aallon paidattomuus on isompi asia kuin Jemenin sota tai Suomen asekauppa Saudi-Arabiaan.

Tunteilla pelatessa asiat lyövät helposti yli. Silti parhaimmillaan somekohut ovat toimivaa vallankäytön valvontaa. Somen avulla tavalliset kansalaiset voivat toimia vallan vahtikoirina.

Pahimmillaan julkinen selkäsauna annetaan tunteen, ei tiedon pohjalta.

Heikki Valkama

Kirjoittaja vetää Ylen digitalisaatio- ja tulevaisuustoimitusta. Hän on myös Ylen sisältöpäällikkö ja kirjailija.