Tekokuituriepuja ja kuitumuhjua, eikä vaate välttämättä kestä edes yhtä pesua – vaateostoksilla on vaikea olla vastuullinen

Vaateteollisuus ei satsaa laatuun eikä kestävyyteen, koska ihmiset ostavat halpoja vaatteita. Silti kuluttajan kannattaa valittaa huonosta laadusta.

Pikamuoti
Pikamuotiin keskittyvät ketjut käsittävät suuren osan vaatemarkkinoista.
Kansainväliset pikamuotijätit määräävät pitkälti vaatemarkkinoiden hinta-laaturaameista.Focke Strangmann / EPA

Rekissä roikkuu ihanan pehmeä ja pörröinen uutuusneule syksyn mallistosta. Hoito-ohjelappua lukiessaan tekstiiliasiantuntija Kirsti Cura nyrpistää nenäänsä.

– Mohairia, villaa, polyamidia ja elastaania. Aikamoinen cocktaili, hän toteaa.

Lahden ammattikorkeakoulussa kehittämispäällikkönä työskentelevä Cura mittaa vaatteiden laatua paitsi niiden käyttöiän perusteella, myös materiaalin kierrätyspotentiaalia ajatellen.

– Mitä useampia eri materiaaleja vaatteessa on käytetty, sitä vaikeampi se on kierrättää.

Hänen mukaansa yli 200 euron neuletakin voisi hinnan perusteella olettaa olevan sataprosenttista luonnonkuitua, mutta tässä tapauksessa hintalapun summaa lienee kasvattanut arvokkaan materiaalin sijaan arvokas brändi.

Lahden ammattikorkeakoulun kehittämispäällikkö Kirsti Cura tutkii neuleen materiaalilistaa.
Kirsti Cura hämmästelee hinnakkaan merkkineuleen materiaalicocktailia.Elina Rantalainen / Yle

– Vaatteisiin voidaan lisätä keinokuituja kestävyyden ja joustavuuden lisäämiseksi, mutta nillä saadaan myös painettua valmistuskuluja alas, Cura sanoo.

Muodin materiaali-investoinnit palavat savuna ilmaan

Muotiteollisuus on yksi eniten saastuttavista teollisuusaloista. Se tuottaa noin kymmenesosan maailman hiilipäästöistä (siirryt toiseen palveluun) ja valtavat määrät jätevettä.

Myös esimerkiksi puuvillapelloilla käytettävät tuholaismyrkyt ja torjunta-aineet ovat merkittävä ympäristöongelma.

Muodin jättimäisen ympäristöjalanjäljen syy löytyy kertakäyttökulttuurista. Ongelmaa kasvattaa se, että käytöstä poistettujen vaatteiden materiaaleja ei ole onnistuttu saamaan tehokkaaseen kiertoon.

Vuonna 2012 Suomessa syntyi runsaat 70 miljoonaa kiloa tekstiilijätettä (siirryt toiseen palveluun), joista valtaosa päätyi suoraan kaatopaikalle tai polttoon. Aiheesta ei ole tehty Suomessa tuoreempaa selvitystä, mutta määrän arvioidaan kasvaneen viime vuosina.

Globaalisti vaatteiden tuotantoon käytetään vuosittain 53 miljoonaa tonnia (siirryt toiseen palveluun) erilaisia tekstiilikuituja. Vaatekäytön jälkeen niistä päätyy kierrätykseen vain runsaat kymmenen prosenttia.

tekstiilijätettä sylissä
Käytöstä poistettu vaate päätyy nykyisin mitä suurimmalla todennäköisyydellä poltettavaksi. Myös hyväntekeväisyyteen annetuista tekstiileistä merkittävä osa päätyy jätteeksi.

– Pikamuodissa on se ongelma, että ne kaikki luonnonvarat, jotka investoidaan vaatteiden valmistukseen, menevät tavallaan hukkaan, kun vaatteita käytetään nykyään niin vähän aikaa, sanoo professori Kirsi Niinimäki, joka on perehtynyt vaatetuksen, muodin ja tekstiilin tutkimukseen.

Yksi vaikuttavimmista tavoista pienentää vaatteiden ympäristökuormaa onkin hänen mukaansa panostaa pitkäikäisiin vaatteisiin.

Mutta onko sellaisia saatavilla?

Aalto-yliopiston Niinimäen ja VTT:n tutkimusprofessori Ali Harlinin mukaan kuluttajan vaihtoehdot ovat vähissä.

– Tekstiilien laatu on heikentynyt vuosi vuodelta ja hyvän vaatteen ostaminen on oikeasti nykyään aika vaikeaa, tutkimusprofessori Ali Harlin VTT:ltä toteaa.

Niinimäen mukaan vaateteollisuus ei enää pyrikään parhaaseen mahdolliseen laatuun, koska se ei kannata.

– Kuluttajan tilanne on siinä mielessä ihan kestämätön. Kun ei ole mitään laatukriteereitä tai tuotetakuuta vaatteille, Niinimäki sanoo.

Heikosta laadusta kannattaa valittaa

Suurin osa suomalaisista pukeutuu markettivaatteisiin (siirryt toiseen palveluun), kirjoittaa Helsingin Sanomat Kaupan liiton selvityksen pohjalta. Sen mukaan suosituimpia vaatteidenostopaikkoja ovat Prisma ja K-Citymarket. Tavarataloketju Tokmanni jakaa kolmannen sijan pikamuotiin keskittyneen, ruotsalaisen H&M -ketjun kanssa.

Yle kysyi markettien vaatevalikoimista vastaavilta, kuinka pitkää käyttöikää kuluttaja voi odottaa vaatteilta. Esimerkkinä käytimme neulepaitaa. Markettien edustajat antoivat vastauksensa sähköpostitse. Keskolta kysymyksiin vastasi valikoimapäällikkö Terhi Pelin, SOK:lta valikoimajohtaja Päivi Hole ja Tokmannilta talous- ja hallintojohtaja Markku Pirskanen.

Tarkkaa käyttöikää ei kukaan pystynyt antamaan. Vastauksissa viitattiin eri materiaalien ominaisuuksiin. Keskon Pelinin mukaan neuleiden tulee kestää useita pesuja ja virheellisistä tuotteista kannattaa aina reklamoida. Myös SOK:lta kerrotaan, että Prisman tuotteiden tulee kestää hoito-ohjeiden mukaista pesua, ja virheelliset tuotteet voi palauttaa. Tokmannin Pirskanen sen sijaan ei luvannut kaikille neuleille edes yhden pesun kestävyyttä.

Vaatekauppiaat pattitilanteessa

Kysyimme kauppojen edustajilta myös laajemmin, miten vaatteiden ympäristöjalanjälki huomioidaan ketjujen vaatetarjontaa rakennettaessa. Ympäristöjalanjälki (siirryt toiseen palveluun) on tutumpaa hiilijalanjälkeä laajempi käsite. Sitä laskettaessa pyritään huomioimaan kaikki tuotteen elinkaaren aikana kulutetut luonnonvarat ja syntyneet päästöt.

Vastaukset olivat osin ympäripyöreitä eikä kukaan vastaajista huomioinut kokonaisuutta. Keskon Pelinin, Tokmannin Pirskasen ja SOK:n Holen vastauksia yhdisti toteamus, että ketjut pyrkivät toimimaan vastuullisten alihankkijoiden kanssa. Kaikki kertoivat havainneensa, että kuluttajien kiinnostus kestävämpään ja eettiseen muotiin on selvästi kasvamassa. Toisaalta kuluttajat eivät aina ole valmiita maksamaan paremmasta laadusta ja ympäristö- ja ihmisoikeusasiat huomioivasta tuotannosta.

– Valitettavasti kestävän kehityksen näkökulma huomioiden on tuotteita vielä osin rajoitetusti saatavilla sekä osin hintavaikutus on kuluttajalle liian merkittävä, Hole kirjoittaa.

Tutkimusprofessori Ali Harlinin mukaan suomalaisilla vaatealan toimijoilla onkin rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa maailman muotimarkkinoihin, mikä selittää vastausten epätarkkuutta. Harlin toteaa, että esimerkiksi pikamuotijätti H&M:llä on huomattavasti enemmän sananvaltaa maailman markkinoilla kuin kotimaisilla ketjuillamme.

– H&M:llä on paljon isommat muskelit vaatemarkkinoilla kuin suomalaisilla ketjuilla. Kun H&M määrää tietyn hinta-laaturaamin, minkä sisällä toimitaan pienempien toimijoiden vaihtoehdoiksi jää ota tai jätä, Harlin selittää.

Johonkin on kuitenkin pakko pukeutua

Palataan tavaratalon vaateosastolle, missä kehittämispäällikkö Kirsti Cura etsii syksyn valikoimasta mahdollisimman kestävää neuletta. Sellaista, jota voisi käyttää vuosia.

– Meillä kuluttajilla on aika paljon tässä vastuuta. Pitäisi osata vaatia parempaa. Ymmärrän, että hinta vaikuttaa, mutta voisimme mennä siihen suuntaan, että ostaisimme vähemmän, mutta laadukkaampaa, Cura sanoo.

Kirsti Cura arvioi neuletakin laatua
Sataprosenttisesta villasta valmistettu, klassinen neuletakki vaikuttaa Kirsti Curan mielestä laadukkaalta.Elina Rantalainen / Yle

Valtaosa tarjolla olevista neuleista on tehty sekoitemateriaaleista. Polyesteriä tai muita tekokuituja löytyi lähes kaikista. Myös akryyliä käytetään neuleissa runsaasti, ja varsinkin sen Cura kiertää kaukaa.

– Akryylistä tulee nopeasti nuhjuisen näköistä. Se ei pysy kuosissa, hän perustelee.

Onko sataprosenttinen luonnonmateriaalimerkintä sitten laadun tae?

– Eihän se ole. Siinä tulee kysymys sitten sen kuidun pituudesta, Cura sanoo.

Hän kertoo, että esimerkiksi edullisemmat villavaatteet on usein tehty vaatetehtaan lattioilta kerätystä kuitumuhjusta, joista on sitten tehty uutta lankaa. Eipä silti, että kallis hintakaan kertoisi välttämättä laadusta.

– Näissä merkkivaatteissakin, kyllähän näissä maksetaan siitä brändistä.

Miten sitten tunnistaa laatuvaate kaiken vähemmän laadukkaan joukosta? Cura neuvoo etsimään neuleita, joiden materiaalista vähintään 70 prosenttia on luonnonkuitua kuten villaa, puuvillaa tai viskoosia ja sen jälkeen luottamaan omaan näppituntumaan.

– Neuloksen pitäisi tuntua jämäkältä. Ja sitten sitä voi vähän venytellä ja katsoa, palautuuko se muotoonsa.

Täysin varmoja ostoksia ei ammattilainenkaan pysty tekemään.

– Kyllä minäkin menen joskus lankaan. Totuus selviää sitten ensimmäisessä pesussa.