Tutkimustulos: Kaupunkisaamelaisten on jatkuvasti ponniskeltava omakielisten palvelujen eteen – "Tilanne on huolestuttava"

Tänään torstaina julkaistujen tutkimustulosten mukaan saamelaiskulttuuri ja saamen kielet elävät kaupungeissa vahvoina, mutta se vaatii paljon ponnistelua yksittäisiltä saamelaisilta ja saamelaisperheiltä.

kielelliset vähemmistöt
Gáktebeaivi
Vesa Toppari / Yle

Vaikka suurin osa saamelaisista on tänä päivänä kaksikielisiä, on monia palveluita, joissa suomen kieli ei riitä: esimerkkeinä neuvoloiden kielitaidon seuranta, ensihoito sekä vanhusten ja muistisairaiden palvelut. Myös esimerkiksi mielenterveyspalveluissa on tärkeää, että terapeutti ymmärtää asiakkaan kulttuurista taustaa.

Kaupungeissa saamenkieliset palvelut eivät ole kuitenkaan saatavilla yhtä vaivattomasti kuin suomenkieliset. Tilanne on varmasti tuttu monelle kaupunkisaamelaiselle, mutta nyt epäkohtaa todistavat myös Lapin yliopiston kolmivuotisen SÁRA-tutkimushankkeen torstaina julkaistut tutkimustulokset.

Tutkimuksen mukaan saamelaisalueen ulkopuolella asuvat saamelaiset saavat vain harvoin palveluja omalla kielellään. Lisäksi saamelaiset joutuvat liian usein taistelemaan jopa lakisääteisistä palveluista.

– Saamenkielisiä palveluja on vähän ja saamelaiset joutuvat niitä itse vaatimaan, jopa auttamaan niiden järjestämisessä, kertoo SÁRA-hankkeen projektipäällikkö Lydia Heikkilä.

Lydia Heikkilä
SÁRA-tutkimushankeen projektipäällikkö Lydia Heikkilä on huolissaan kaupunkisaamelaisten palvelutilanteesta.Vesa Toppari / Yle

"Tuntuu, että asiat eivät etene, jos ei itse ole aktiivinen"

Rovaniemellä asuvalla Rauna Rahko-Ravantilla on kokemuksia saamenkielisten varhaiskasvatus- ja perusopetuspalveluiden vaatimisesta kaupunkiympäristössä. Tie ei ole ollut helppo, vaikka palvelut ovatkin jossain määrin toteutuneet.

Rahko-Ravantin tytär pääsi Rovaniemellä saamenkieliseen päivähoitoon, mutta kaupunki siirsi päiväkodin syrjään kaupungin keskustasta. Pitkän etäisyyden vuoksi palvelu ei ollut enää kaikkien saatavilla. Nyt tytär on koulussa ja saa saamen kielen opetusta kaksi tuntia viikossa – ainakin tämän lukuvuoden ajan (siirryt toiseen palveluun).

– Vaikka olen tyytyväinen, että saamenkielisiä palveluita on nyt tarjolla, on se vaatinut ja vaatii yhä meiltä vanhemmilta paljon ponnisteluja sen eteen, että ne säilyvät ja ovat hyvätasoisia. Tuntuu, että asiat eivät etene, jos ei itse ole aktiivinen.

– Se tuntuu välillä raskaalta, kun elämässä on muitakin asioita, joista pitäisi huolehtia, Rahko-Ravantti pohtii.

Rauna Rahko-Ravanti
Rauna Rahko-Ravantti tietää, millaisia ponnisteluja saamenkielisten palvelujen saaminen kaupungissa vaatii.Vesa Toppari / Yle Sápmi

Yli puolet Suomen saamelaisista asuu saamelaisalueen ulkopuolella

Vaikka pohjoissaamen kielen opetus- ja varhaiskasvatuspalvelut ovat monissa kaupungeissa lisääntyneet, on niissä SÁRA-hankkeen projektipäällikön Lydia Heikkilän mukaan yhä kehitettävää. Pohjoissaamen kielen osalta tilanne on kuitenkin parempi kuin pienempien koltan- ja inarinsaamen kielten.

– Yksikään kunta saamelaisalueen ulkopuolella ei järjestä tällä hetkellä koltan- tai inarinsaamenkielistä varhaiskasvatusta. Vähemmistökieleen ja -kulttuuriin perustuville palveluille olisi kysyntää myös sosiaali- ja terveysalalla.

Tutkimustulokset ovat Heikkilän mielestä huolestuttavia, sillä nykyään noin 65 prosenttia Suomen saamelaisista sekä 70 prosenttia saamelaislapsista asuu saamelaisalueen ulkopuolella.

– Saamelaiskulttuuri on kaupungeissa valitettavan tuntematonta, ja saamelaiset liitetään usein esimerkiksi pelkästään Lappiin ja poronhoitoon. Valtaväestön voi olla vaikea ymmärtää, millaisia merkityksiä äidinkielellä, sen käytöllä ja säilyttämisellä on vähemmistölle, toteaa Heikkilä.

saamenlippu ja suomenlippu
Yle / Vesa Toppari

Ratkaisuna saamen kielen aseman vahvistaminen?

Ratkaisuna saamelaisalueen ulkopuolella asuvien saamelaisten palvelutarpeeseen Lydia Heikkilä näkee muun muassa asennemuutoksen: palvelujen tarjoajien tulisi ymmärtää äidinkielisten palvelujen merkitys ja huomioida saamen kielen taidon arvo työntekijöiden palkkauksessa.

Heikkilä tulee jatkamaan saamen kieleen ja -kulttuuriin perustuvien palvelujen suunnittelua sote-uudistuksen yhteydessä.

– Tarve olisi vahvistaa myös lakiperustaa niin, että saamen kielen ja kulttuurin asema olisi suomalaisessa yhteiskunnassa parempi, ja saamelaiset voisivat sitä kautta saada paremmin palveluja, Heikkilä esittää.

Lapin yliopiston SÁRA-hanke selvitti vuosina 2015–2018 saamelaisten palvelutilannetta valtakunnallisesti ja tutki, kuinka omakieliset ja kulttuurilähtöiset hyvinvointipalvelut voivat lisätä saamelaisten yhdenvertaisuutta ja työmarkkinaosallisuutta. Hanke keskittyi saamelaisten palveluihin Rovaniemellä, Oulussa, Tampereella, Jyväskylässä ja Helsingissä.

Hankkeen tutkimustulokset julkaistiin tänään torstaina "Hyvä elämä kaupungissa – saamelaisten hyvinvointi ja palvelut saamelaisalueen ulkopuolella" -seminaarissa Helsingissä. Hankkeen tuloksista julkaistaan tämän vuoden aikana myös kirja.