Sijaisopettaja pöyristyi kohtaamastaan kielenkäytöstä: "Todella sairasta, jos jollain on tarve huoritella"

Susanna Immonen on järkyttynyt siitä, että koululaisten kielenkäyttöön ei puututa. Huorittelu on yleistä ja arkipäiväistä.

kielenkäyttö
Susanna Immonen
Nina Keski-Korpela / Yle

"Huora Sijainen Parolan Yhteiskoulusta." "Huoraaaa!!!!" "Kys ja mun luokkalaiset sano et raiskais sut."

Kys tarkoittaa "kill yourself", tapa itsesi.

Taiteiden kandidaatti Susanna Immonen, 44, on toiminut jo vuosia burleskitaiteilijana taiteilijanimellä Lady Misty May. Kun hänen YouTube-kanavansa kommentteihin ilmestyi huorittelua ja uhkailua, se yllätti. Kommentit vaikuttivat teini-ikäisten kirjoittamilta.

Onko huorittelusta tullut arkipäivää, jota pitäisi vain sietää?

Kommenttien taustalla on Immosen mukaan hänen toimintansa Hattulassa Parolan yläkoulun sijaisopettajana. Erään oppilaan vanhempi oli ottanut yhteyttä koulun rehtoriin kysyen, tietääkö tämä, mitä sijaisopettaja puuhaa. Parin tunnin päästä yhteydenotosta kommentteja alkoi tulla, myös erään yhteistyökumppanin sivuille.

Immonen puuhaa burleskia, joka on paljon muutakin kuin tasselien heiluttelua. Burleskin ydin on naisellisuudessa. Elävän yleisön edessä esitetty esitys voi kertoa pienen tarinan, ja siihen kuuluu oleellisena kiusoittelu eli tease.

– Annetaan yleisön ymmärtää enemmän kuin lopulta näytetään, se on kiusoitteluhetki. Vertaisin sitä strippaukseen, missä siinäkään ei ole mitään pahaa, näkökulma on vain toinen.

Kepeä naiseuden ylistäminen ja huumori ja erilaisten naisvartaloiden hyväksyminen kuuluvat tähän viihteeseen. Joillekin näyttää kuitenkin edelleen olevan vaikeaa hyväksyä, että naisia ei saa huoritella. Ei, vaikka hän olisi sinut oman seksuaalisuutensa kanssa. Ketään ei saa.

"Huorittelu missään työyhteisössä ei ole ok"

Immonen on valmistunut taiteen kandidaatiksi Iso-Britanniasta De Montfort -yliopistosta Leicesteristä vuonna 2001. Hän on toiminut Parolan yläkoulun sijaisopettajana viime vuoden keväästä. Burleskitaiteilijan työt ovat mukana hänen ansioluettelossaan, ja koulu on ollut tietoinen Immosen toimista.

– Mitään ei ole koululta salailtu. Jos joku luulee, että tämä on mehevä skandaali, niin ei todellakaan ole. Koulussa olen Susanna ja hoidan työni hyvin. Minulla on tietty toimenkuva. Lady Misty May on lavalla tai ohjaajana burleskitunnilla.

Susanna Immonen burleskitaiteilijana Lady Misty Mayn hahmossa
Lady Misty Mayn hahmo on leikkisä ja humoristinen.Nina Keski-Korpela / Yle

Loukkaavia viestejä Susanna Immonen ei aio eikä halua "sietää". Eihän kenenkään tarvitse.

– Luin viestejä ja vastasinkin. "Ymmärrän, että olet alaikäinen ja moni asia hämmentää. Mistä olet oppinut tai saanut näin törkeän esimerkin, että naista voi kutsua huoraksi!?! Todella huolestuttavaa."

Immonen painottaa, että kenenkään huorittelu missään työyhteisössä ei ole ok. Ei, vaikka henkilö tekisi työtä esiintyjänä ja esitys olisi seksuaalissävytteinen.

Viesteissä on kyse vakavasta asiasta, Immonen sanoo. Netissä nimettömänä huuteluun pitää hänen mielestään puuttua.

Jos he puhuvat tällä tavoin aikuiselle naiselle, sijaisopettajalle, miten he käyttäytyvät toisiaan kohtaan?

Irti häpeästä ja syyllisyydestä

Susanna Immonen ei suostu häpeämään omaa seksuaalisuuttaan. Eihän kenenkään pitäisi.

– Kun aloin esiintyä, minulle sanottiin, että kiva harrastus, mutta et kai sä aio enää esiintyä. Kuulostaa kuin sanoja häpeäisi jotain. Tämä on ihmeellistä meidän kulttuurissamme: mikä on tämä naisille istutettu häpeä ja syyllisyys? Mitä meidän täytyy muka hävetä? Ei yhtään mitään.

Immonen puhuu lämpimästi toisen kunnioittamisesta ja hyväksymisestä. Ei ole muottia, mihin kenenkään pitäisi mahtua. Onkin vähintään kummallista, että suvaitsevaisuutta painottavaa naista ei suvaita.

– Niin kauan kun viihdyt omissa nahoissasi, se on ihan fine. Kellään ei ole oikeutta haukkua toista. Tämä on iso ongelma – ei vain lapsilla ja nuorilla, vaan myös aikuisilla, Immonen painottaa.

Itsehän kerjäsit, huora

Pitäisikö Susanna Immosen vain kestää huorittelu? Itsehän hän sitä kerjää, kun tuolla tavalla julkeasti itseään esittelee?

– Olen joutunut arvostelun kohteeksi ja on ihmisiä, jota ajattelevat, että "se on huora". Burleski on heidän mielestään kuin olisin maksullinen nainen. Burleski ei tarkoita sitä, se on esittävän taiteen laji. En kyllä vähättele maksullisia naisiakaan, heitähän on, koska heille on kova kysyntä.

Ihmisellä on oikeus omaan kehoonsa. Seksuaaliset oikeudet (siirryt toiseen palveluun) (Wikipedia) sisältävät esimerkiksi oikeuden seksuaaliseen vapauteen, itsemääräämiseen, loukkaamattomuuteen ja ruumiilliseen turvallisuuteen.

– Moni nainen elää nyrkin ja hellan välissä. On perheväkivaltaa, ja siellä sitä huoraa kuullaan joka päivä. Myös lapset kuulevat sitä ja siihen turtuu. Ei uskalleta puhua, kun leimataan, että sä olet varmaan tehnyt jotain, ansainnut sen tai kerjännyt sitä. Ei kukaan ole sitä ansainnut tai kerjännyt.

On todella sairasta, jos nykyäänkin jollain on tarve huoritella. Se on henkistä väkivaltaa.

Susanna Immonen

– On todella sairasta, jos nykyäänkin jollain on tarve huoritella. Se on henkistä väkivaltaa. Siksi en halua olla tästä hiljaa. Ei minulla ole mitään hävettävää, en ole tehnyt mitään väärin, Immonen kertoo.

Hän teki nettikirjoittelusta keskiviikkona rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta kysyttyään ensin neuvoa poliisin Ankkuri-tiimiltä.

– Yhteistyökumppaneilta olen saanut valokuvia, muutama nimikin on tiedossa. Katsotaan mitä poliisi voi tehdä.

Kunnianloukkauksesta tehdään vuosittain tuhansia tutkintapyyntöjä. Niistä vain murto-osa johtaa toimenpiteisiin.

Huorittelu on sosiaalista kontrollia

Naisten seksuaalisuutta on haluttu suitsia aina ja kaikkialla. Huorittelu on vallankäyttöä ja sosiaalista kontrollia.

Nainen, joka ei anna muille oikeutta määrätä ruumiistaan. Nainen, joka ei tunne häpeää tai syyllisyyttä seksistä. Nainen, joka ei välitä normeista ja ylittää etenkin seksuaalisen sovinnaisuuden rajat. Nainen, joka aloittaa seksielämän aikaisin tai harrastaa seksiä liian usein tai liian monen ihmisen kanssa. Huoria kaikki.

Burleskikoruja
Niko Mannonen / Yle

Oikeastaan riittää, että on nainen tai tyttö – kenet tahansa voidaan huoritella lähes mistä syystä tahansa.

Huora voi olla synonyymi epäsuositulle, tai se voi olla lähes puhuttelunimi kavereiden keskuudessa. Nuoret voivat käyttää huora-sanaa kapinoidakseen aikuisia vastaan tai tullakseen hyväksytyksi. Toistuva, leikkimielinenkin huorittelu ja huoran maine voivat kuitenkin vaikuttaa yksilön identiteettiin ja itsetuntoon, kertoo Sara Suominen suomen kielen pro gradu (siirryt toiseen palveluun) -tutkielmassaan.

Ilmiöllä on pitkä historia

Nuorisotutkimuksen professori Päivi Honkatukia Tampereen yliopistosta on määritellyt väitöstutkimuksessaan jo vuonna 1998 neljä eri tapaa hahmottaa huoruus. Huora saattoi olla kuka tahansa, mielivaltaisesti, tytön käytöksestä riippumatta. Toiseksi huora oli joku toinen, huonomaineinen, ulkopuolinen tyttö. Kolmanneksi huora oli "oikea huora", prostituoitu. Huora kulttuurisena resurssina tarkoittaa nimitystä vitsinä ja yleisenä loukkauksena.

– Huorittelulla on pitkä, historiallinen jatkumo, sukupuolijärjestelmän rakentamiseen ja naisten käyttäytymisen kontrollointiin liittyvät juuret. Huorittelu osoittaa, mitkä ovat naisille ja tytöille sopivan käyttäytymisen rajat ja eristää poikkeavasti käyttäytyvät yhteisöstä, Honkatukia sanoo.

Huorittelu voi liittyä kapinointiin: nuoret haluavatkin saada aikuiset reagoimaan ja pöyristymään.

– Anonymiteetin suojissa vastustetaan koulun auktoriteettia. Huoritteluilmiö sinänsä on vanha, mutta somen kautta siitä on voinut tulla uudella tavalla osa nuorisokulttuuria.

Huorittelulla onkin monia merkityksiä.

– Itse pidän sitä seksuaalisena häirintänä ja asiana, johon pitäisi puuttua. Nuoret voivat kokea sen hyvin ahdistavana, tai sitten asiana, johon ei tarvitse puuttua.

Honkatukian mielestä asiasta pitäisi puhua nuorten kanssa.

– Problematisoida sitä, että he itse havahtuisivat pohtimaan mihin tämä liittyy, että koetaan, että on oikeus nimitellä toista tällä tavalla.

"Ei tämä ole mikään hauska läppä"

Usein on helppo huudella netissä nimettömänä, koska luullaan, ettei siitä ole mitään seurauksia.

– Mutta jos valitset käyttäytyä näin, otat samalla vastuun sanoistasi. Ole valmiina ottamaan vastuu siitä mitä sanot, koska tulen peräämään sitä vastuuta. Kenelläkään ei ole oikeutta arvostella ketään, Susanna Immonen sanoo.

Huoritteluviestit saavat Immosen miettimään, mistä käyttäytyminen kumpuaa.

– Mistä nuoret ovat tällaisen esimerkin saaneet, että naisesta voi puhua näin? Ei tämä ole mikään hauska läppä.

Hän on huolestunut, että lapsella ylipäätään on tarvetta kohdistaa tällaista kieltä johonkuhun.

– Minkä takia, miksi on tarve? Jos on näin paha olla, on vanhemman vastuu hakea apua lapselle.