Argentiina horjuu talousromahduksen kynnyksellä, mutta viini virtaa ja ravintoloissa on tunkua

Argentiinalaisille talouskriisit ovat kuin myrskyjä, jotka pitää vain kestää ja toivoa parasta, kirjoittaa Ylen Etelä-Amerikan toimittaja Erkka Mikkonen.

Argentiina
Erkka Mikkonen
Stina Tuominen / Yle

Buenos AiresKäydessäni Buenos Airesin kiinalaiskorttelissa Barrio Chinossa suuntaan tuttuun tapaan sushirullia myyvälle kioskille. Naudastaan maailmankuulussa Argentiinassa sushi on harvinaista herkkua, mutta täällä sitä myydään edullisesti katuruokana.

Lohirullan uusi hinta hätkähdyttää. Kun löysin kioskin kahdeksan kuukautta sitten, sushi maksoi 75 Argentiinan pesoa eli noin 3,5 euroa. Nyt hintalapussa lukee 150 pesoa.

Argentiinalaisille sushirullasta on tullut kallis välipala. Minulle, euroissa tienaavalle ulkomaalaiselle, hinta on kuitenkin säilynyt suunnilleen samana.

Argentiinan pesoa on kutsuttu tänä vuonna maailman huonoiten kehittyneeksi kansalliseksi valuutaksi. Peson arvo on vuoden alusta puolittunut euroon nähden.

Samalla Argentiinaa piinaa yksi maailman korkeimmista inflaatioista. Tuoreimmissa arvioissa ennakoidaan, että hinnat kallistuvat tänä vuonna huikeat 40 prosenttia.

Hintojen roima nousu tuntuu kaikkialla. Lähimarketissa vaihdetaan hintalappuja, ja sähkölaskun loppusumma on muutamassa kuukaudessa tuplaantunut.

Argentiinalaiset ovat tosin tottuneet inflaatioon ja talouden epävakauteen.

Kaikki aikuiset ovat kokeneet vähintään yhden talousromahduksen, moni kaksikin. Vuoden 2001 talouskriisissä lähes puolet keskiluokasta vajosi köyhyyteen. 1980-luvun lopun romahdus kohteli maata yhtä rajusti.

Nyt Argentiina on vääjäämättä suuntaamassa kohti uutta kriisiä. Valuutan heilahtelu on tuntunut vielä enimmäkseen finanssimaailmassa, mutta työttömyyden ja köyhyyden lisääntyessä vaikutukset alkavat näkyä yhä kouriintuntuvammin myös tavallisten ihmisten arjessa.

Presidentti Mauricio Macri suostui vihdoin syyskuun alussa sanomaan, että Argentiinan nopeasti kurjistuva talous on kriisissä. Hän oli kuukausien ajan pyrkinyt rauhoittelemaan kansalaisia puhumalla pahenevasta talousahdingosta ohi menevänä myrskynä.

Buenos Airesissa on nyt tyyntä myrskyn edellä. Hermostuneisuus näkyy argentiinalaisten kasvoilta, mutta ihmiset pyrkivät jatkamaan elämäänsä tavalliseen tapaan. Ravintoloissa tungeksii jopa aiempaa enemmän väkeä nauttimassa seurasta, viinistä ja grillilihasta.

Ihmisiä ravintolassa.
Buenos Airesin ravintolat täyttyvät ilallisaikaan talouden alamäestä huolimatta.Erkka Mikkonen / Yle

Logiikka on ymmärrettävä: Kun rahan arvo laskee koko ajan, ei sitä kannata pitää sukanvarressa. Parempi siis syödä hyvin vielä silloin kun pystyy, sillä huomisesta ei tiedä kukaan.

Kun mahdolliset säästöt on vaihdettu dollareiksi, mitään muuta ei ole tehtävissä kuin odottaa parempia aikoja. Sillä välin elämästä pitää nauttia.

Viime vuosisadalla eläneen taloustieteen nobelistin Simon Kuznetsin kerrotaan sanoneen, että maailmassa on neljänlaisia talouksia: teollisuusmaat, kehitysmaat, Japani ja Argentiina.

Japani on sittemmin näyttänyt mallia siinä, kuinka köyhyydestä noustaan maailman rikkaimpien maiden joukkoon. Argentiina sen sijaan polkee yhä paikallaan.

Maatalousviennillä rikastunut Argentiina oli 1900-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä yksi maailman rikkaimmista valtioista. Loistelias oopperatalo Teatro Colón ja muut Buenos Airesin keskustan arvotalot muistuttavat ajasta, jolloin Ranska, Italia ja Saksa jäivät Argentiinan taakse vauraudessa.

Sen jälkeen poukkoileva talouspolitiikka ja toinen toistaan seuranneet sotilasvallankaappaukset ovat pudottaneet Argentiinan länsimaiden kyydistä. Se on kuin tuomittu maaksi, jolla on vauras historia ja kaikki mahdollisuudet uuteen nousuun, joka ei kuitenkaan koskaan toteudu.

Rajuista talouskriiseistä on tullut historian saatossa argentiinalaisille yhtä luonnollisia kuin sään ääri-ilmiöistä. Ne pitää vain sietää ja hyväksyä ilman, että asialle voi tehdä juuri mitään.

Ihailen argentiinalaisten kylmäpäisyyttä. Samalla ymmärrän, ettei heillä ole muutakaan vaihtoehtoa kuin yrittää olla panikoimatta ja toivoa parasta.