Pommitetun Pohjanhovin raunioille avattu ravintola herää eloon Rovaniemen Teatterissa - "Se on symboli sille, miten ihmiset vaan selviävät"

Musiikkinäytelmä Hovinpohjassa palataan Lapin sodasta jaloilleen pyristelevään kaupunkiin.

Hovinpohjan henkilökunta pistää pystyyn Korvikeorkesterin, kun ei muuta ole saatavilla. Kuva: Petri Teppo

"Vielä viime syksynä tässä päidemme päällä kohosi Suomen kaunein hotelli, hotelli Pohjanhovi. Ei kohoa enää", toteaa rouva ravintolapäällikön hahmo näytelmän alkajaisiksi. Saksalaisten räjäyttämän, ulkomaillakin tunnetun funkkishotellin viinikellari kuitenkin säästyi. Jo muutaman kuukauden kuluttua siellä avattiin Hovinpohja, ensimmäinen ravintola sodan jälkeen.

– Siellä oli erikseen karvalakkipuoli ja hienompi puoli, jossa oli valkoiset pöytäliinat. Hovinpohjassa kävi ihan kaikki, evakosta palanneet, rakennusmiehet joita tuli ympäri Suomea ja poltetusta Rovaniemestä kiinnostuneet kansainväliset vieraat, kertoo käsikirjoittaja Esko Janhunen.

Ravintolatoiminta maan tasalle tuhotussa kaupungissa vaati mielikuvitusta.

– Se oli selviytymistaistelua. Katto vuoti ja rappaukset rapisivat seinistä. Muutaman kerran jouduttiin asettamaan pitkospuutkin salin lattialle, koska siellä oli niin paljon vettä. Ravintola on symboli sille, miten ihmiset vaan selviävät.

Hovinpohjan on käsikirjoittanut Esko Janhunen. "Vasemmalla kädellä", Janhunen vitsailee. Muuta vaihtoehtoa ei ollut, koska hän joutui makaamaan sairaalavuoteessa oikealla kyljellään.

Arkkitehti Aalto unelmoi avannosta

Ravintola Hovinpohja on todellista Rovaniemen historiaa. Kuvitteellista näytelmässä on yhteen hitsautunut henkilökunta, joka haluaa tuoda jaloilleen pyrkivään kaupunkiin iloa ja tulevaisuuden uskoa. Kun Dallape on turha toivo, henkilökunta perustaa oman Korvikeorkesterin.

– Olen aina tykännyt 30-40 -luvun fokseista, ne ovat niin rytmisiä ja tanssittavia. Pistävät jalan vipattamaan, vaikka minulla ei jalka vipatakaan, lohkaisee vuosia pyörätuolissa istunut Janhunen.

Foksit ja kupletit raikaavat näytelmässä, jossa vähän myös vinoillaan 2010-luvun Rovaniemelle. Omat terveisensä tulevaisuuteen lähettää Hovinpohjaan poikennut Alvar Aallon hahmo.

"Tehdään sellaiset rakennukset, että niitä ei tarvitse remontoida ikinä! "

Alvar Aallon hahmo Hovinpohja-näytelmässä

– Katsellaan huomenna sitä kaupungintalo-kirjasto-konsertti-teatteritalo-suunnitelmaa ja tehdään niistä sellaiset rakennukset, että katto ei vuoda koskaan ja niitä ei tarvitse remontoida ikinä!

Remontteja ja sisäilmaongelmia on Rovaniemellä viime vuosina riittänyt, eivätkä Aallon suuhun kirjoitetut suunnitelmat avantouintipaikasta ole nekään toteutuneet.

– Se on varma, että tuolla vastarannalla ei tule koskaan olemaan avantokastelupaikkaa. Se olisi joutavan typeryyden edessä kumartamista ja kaiken lisäksi itätuote, tyrmää Hovinpohjassa viihtynyt kauppalanjohtaja arkkitehdin hyvät suunnitelmat.

Kuva: Petri Teppo

Lapissa vainu paikallisille aiheille

Rovaniemen teatterissa on nähty monia paikallisuudesta ponnistavia näytelmiä, kuten Esikoinen ja Nätti-Jussin seikkailut. Teatterin tiedotuskeskuksen johtaja Hanna Helavuori suorastaan riemastuu kuullessaan, että nyt näyttämöllä palataan Pohjanhovin raunioille.

– Lapissa on hieno kyky ja vainu löytää aiheita omasta maaperästä, se on minusta äärimmäisen tärkeää ja arvokasta. Ei aina pidä mennä edemmäs kalaan, Helavuori toteaa.

Paikallisuus nousi Helavuoren mukaan näyttämöille 70-luvulla, kun alettiin pohtia sitä, kuinka saada teatteriin nekin joita ei koskaan teatterissa näkynyt. Helavuori toteaa paikallisten aiheiden resonoivan katsomassa aivan erityisellä tavalla. Viime vuosilta on esimerkkejä eri puolilta Suomea. Tampereella on tehty näytelmät omista taiteilijoista, Sara Hildenistä ja Lauri Viidasta. Turussa esitetään paraikaa Varissuo-näytelmää, jota edelsivät musikaalit Kakola ja Seili.

"Lapissa on hieno kyky löytää aiheita omasta maaperästä."

Hanna Helavuori, Teatterin tiedotuskeskuksen johtaja

Hovinpohjan ohjaaja Tero Heinämäki on tehnyt teatteria Joensuussa ja Seinäjoella.

– Tietysti brittifarssillakin on paikkansa, mutta ihmisillä on myös janoa ja intoa saada omasta historiasta kiinni. Paluu historiaan voi antaa meille kuvia, kuten tämän, että vaikka on kurjaa ja on niukkuutta, niin silti ihmiset voivat elää täyttä elämää ja rakastaa.

Ihastuvien, surevien ja toisiaan auttavien rovaniemeläisten seassa näyttämöllä tepastelevaa arkkitehti-hahmoa ohjaaja Heinämäki haluaa puolustaa. Seinäjokelaisena hän kertoo itsekin "harrastaneensa Alvaria".

– Monet muutkin rakennukset kärsivät sisäilmaongelmista kuin vain Alvarin suunnittelemat, toteaa Heinämäki reaalimaailmassa poiketen.