Metsästäjäporukan ainoa nainen nousi jahtipäälliköksi: Hanna Rautio, 37, saa miehet kuuntelemaan ilman vuosien kokemusta

Naisia on metsästysseurojen johtotehtävissä edelleen vähän, vaikka naismetsästäjien määrä kasvaa jatkuvasti.

metsästys
Hanna Rautio ja koira
Pellolainen Hanna Rautio on metsästäjä ja koiraharrastaja. Hänen johtamassaan jahdissa koirat ovat tärkeässä osassa.Laura Valta / Yle

PelloPellon Erän metsästysmajalle on kokoontunut parikymmentä oransseihin liiveihin ja lakkeihin varustautunutta miestä ja yksi nainen. Pian alkaa hirvijahti, ja 37-vuotias jahtipäällikkö Hanna Rautio suorittaa nimenhuutoa sekä jakaa tehtäviä hiljaisella äänellä.

Ennen Raution johtokautta sama tilanne oli kuulemma paljon äänekkäämpi ja hälinää oli joka puolella, mutta nyt miesten on pakko kuunnella päällikköään.

– Päätin, että en ala huutaa. He joutuvat kuuntelemaan, Rautio sanoo tiukasti ja väläyttää hymyn.

Harvinainen jahtipäällikkö

Rautio on valittu tänä vuonna jahtipäälliköksi 64-henkiseen metsästysseuraan, jossa kaikki muut ovat miehiä ja keski-ikä on lähempänä kuutta- kuin viittäkymmentä.

Se on harvinaista. Sekä Suomen Riistakeskuksesta että Metsästäjäliitosta arvioidaan, että naisia on jahtipäälliköinä erittäin vähän. Useimmiten hirviporukan johtoon valitaan kokenut, vanhempi mies.

Rautio sen sijaan on alle 40-vuotias seitsemän alaikäisen lapsen äiti ja ollut hirviporukassa vasta kolme vuotta, mikä tekee hänen nimittämisensä vielä harvinaisemmaksi.

– Siinä on pitänyt osoittaa kykyä johtaa jahtia, koska jahtipäälliköllä on paljon vastuuta. Kolmessa vuodessa jos saavuttaa tämän luottamuksen, niin se on todella arvostettavaa, kommentoi Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Heli Siitari.

Ei sillä, että Rautio olisi jahtipäällikön tehtävään tähdännyt. Innokas metsästäjä valittiin ensin seuran sihteeriksi, minkä jälkeen silloinen jahtipäällikkö ilmoitti jättävänsä tehtävän. Se, mitä sitten tapahtui, tuli täytenä yllätyksenä.

Sinnikkyydellä vaativa tehtävä haltuun

Kun seuralle piti löytää uusi jahtipäällikkö, joku ehdotti Raution suureksi hämmästykseksi häntä eikä kellään ollut mitään sitä vastaan.

– Päätöshän oli sitten siinä, ei minulla ollut siihen mitään sanomista, Rautio nauraa.

Rautio on tarttunut vaativaan tehtävään sinnikkyydellä. Hän on päntännyt lakipykäliä, opetellut sääntöjä ja kuuntelee herkällä korvalla kokeneempien neuvoja.

– Tietysti se jännittää. Jos jotain sattuu niin se on minun vastuulla. Mutta hyvin on kyllä mennyt, tämän porukan kanssa ei ole ollut mitään ongelmia.

Hanna Rautio ja karjalankarhukoira hirvijahtiin valmistautumassa
Jahdissa on mukana useita koiria. Hanna Raution syliin pyrkimässä Reijo Lassilan karjalankarhukoira Nero.Laura Valta / Yle

"Tämä on metsästäjien hommaa"

Naisten määrä metsästysharrastusten parissa on kasvanut (siirryt toiseen palveluun) (Keskisuomalainen) jo useita vuosia peräkkäin. Metsästystä on perinteisesti pidetty miesten lajina, mutta enää naiset eivät ole harvinaisuus – jo joka neljäs uusi metsästäjä on nainen.

– Näin ei ole pelkästään Suomessa, vaan se on kasvava trendi ympäri maailman, tietää Metsästäjäliiton Siitari.

Siitarin mukaan trendi heijastelee laajempaa yhteiskunnallista ilmiötä, jossa naisia tulee entistä enemmän mukaan perinteisesti miehisinä pidetyille aloille.

Suuntauksesta huolimatta naiset eivät vielä ole saaneet suuresti jalansijaa metsästyksen johtotehtävissä. Pellon Erässä ollaan tosin hieman yllättyneitä siitä, että heidän jahtipäällikkönsä on harvinainen, sillä metsästyksen tiimellyksessä sukupuolella ei ole mitään väliä.

– Kaikki me olemme samalla viivalla tässä. Ei se ole sen kummempi, onko mies vai nainen tai tyttö tai poika. Tämä on metsästäjien hommaa, toteaa Pellon Erän entinen puheenjohtaja, nykyinen luvanhakija Reijo Lassila.

Nuoret ja naiset ukkoutumista vastaan

Monissa seuroissa on huolestuttu varsinkin hirviporukoiden ukkoutumisesta. Myös Suomen Metsästäjäliitto on kehittänyt keinoja (siirryt toiseen palveluun) (Uusimaa) houkutella nuoria metsästäjiä seuroihin.

Vaikka pellolainen Hanna Rautio nuorentaa seuraansa, pienessä lappilaiskunnassakin edessä häämöttää ukkoutuminen.

– Ehdottomasti pitää tulla enemmän naisia ja nuoria tähän matkaan. Meilläkin on paljon vanhoja, jotka kuitenkin tippuvat jossakin vaiheessa matkasta pois, Rautio huomauttaa.

Myös Hanna Raution ja hänen miehensä Teemun perheessä kasvaa hyvää vauhtia seuraava metsästäjäsukupolvi. Vanhimpien metsästäjänalkujen ansiosta seitsemän lapsen äitikin pääsee harrastuksensa pariin.

– Vanhin tytär on 17-vuotias ja toiseksi vanhin 16, he hoitavat pienempiä. He ovat antaneet minulle vapauden käydä metsällä. Saan olla ylpeä lapsista, he ovat itse päättäneet tämän asian, Rautio kertoo silmät loistaen ja hymyillen.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Pellon Erän jahtipäällikkö Hanna Rautio puhuu puhelimessa
Jahtipäällikön tärkein työkalu on puhelin, jonka avulla pidetään yhteyttä muuhun porukkaan ja seurataan koirien sijaintia.Laura Valta / Yle

"Kotonakin totuttu vaimojen käskyvaltaan"

Pellon Erän porukan arkiaamun jahti alkaa olla lopuillaan, sillä lämpötila nousee auringon mukana eikä paksuturkkisia koiria voi enää kauaa juoksuttaa metsässä. Samalla jahtipäällikön tärkein työkalu, puhelin, tärisee ja Hanna Rautio selvittää jahdin keskellä lastensa asioita.

Vain hetkeä aiemmin Rautio riensi jahtikaverin kanssa kiireellä apuun, kun yksi koirista oli juoksemassa hirven perässä kovaa vauhtia suoraan valtatielle. Oli tilanne mikä hyvänsä, Rautio selvittää sen eleettömästi ja rauhallisesti, mutta jämäkästi.

Juuri niin hyvä johtaja tekeekin. Ja vaikka siinä ei ole mitään merkitystä sukupuolella, Raution johtamat miehet laskevat mielellään leikkiä sukupuolirooleista – itsensä kustannuksella.

– Olemme kotonakin tottuneet vaimojen käskyvaltaan, ja nyt ei tule enää niitä vieroitusoireita, kun me täällä reilusti pari kuukautta metsitymme, Pellon Erän konkari Reijo Lassila virnistää hyväntahtoisesti.

Hirvikoira läähättää jahdin jälkeen.
Hanna Raution itäsiperianlaika Kunkku on jahdin jälkeen kaikkensa tehnyt.Laura Valta / Yle