"Meillä on edelleen ne liskoaivot ja hengissäselviytymisvietti" – Kysyimme filosofilta, teologilta ja köyhyystutkijalta, olemmeko parempia vai huonompia ihmisiä kuin ennen

Menisitkö avuksi leipäjonoon? Hyökkäisitkö sodassa naapurin kimppuun? Laskisitko palkkaasi työkaverin puolesta? Punnitse esimerkkien avulla, miten sinä toimisit.

hyvyys
Frank Martela, Henrietta Grönlund ja Juho Saari
Filosofi Frank Martela, vapaaehtoistoiminnan tutkija Henrietta Grönlund ja sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari huomauttavat, että ihmisillä on yhä paremmat mahdollisuudet auttaa myös muita.Markku Pitkänen / Yle, Yle Uutisgrafiikka

Emme enää tapa toisiamme kuten ennen, mutta möyhötämme verkossa ja sosiaalisessa mediassa kuin pahimmatkin öykkärit.

Maahanmuuttopuhe julkisuudessa on kovaa. Ruoka-apua tarvitsevien määrä on jatkanut kasvuaan (siirryt toiseen palveluun). Työttömille on tarjottu keppiä esimerkiksi aktiivimallin muodossa.

Sisällissodasta on sata vuotta aikaa. On helppo viisastella jälkikäteen, että nykysukupolvi ei vastaaviin julmuuksiin kykenisi. Olemme oppineet läksymme.

Vai olemmeko?

Olemmeko sen parempia ihmisiä kuin ennenkään, kun ajatellaan erityisesti inhimillisyyttä?

Näkyy meissä tietysti hyväkin, esimerkiksi yksityisesti. Sosiaalisen median ryhmissä tarjoamme ylijäämäruokaa tarvitseville ja keräämme huonekalut köyhälle opiskelijalle.

Moni muistaa leskirouva Linnean ja Alin tarinan ja erilaiset tarinat auttajista. Autamme Syyrian sodan uhreja ja Jemenissä nälkää näkeviä lapsia.

Ali ja Linnéa keittössä kahvilla.
Yle kertoi vuonna 2016 Linnéa Mynttisestä, joka palkkasi avustajakseen irakilaisen turvapaikanhakijan Ali Kamil al-Sammarraien. Punainen risti palkitsi Linnéan ennakkoluulottomuudesta. Ali perusteli ryhtymistään 80-vuotiaan kirkkonummelaisrouvan avustajaksi sillä, että ei paratiisissakaan voi ketään jättää yksin.Jyrki Ojala / Yle

Tässä jutussa filosofi, hyvän elämän tutkija Frank Martela, vapaaehtoistoiminnan tutkija, kaupunkiteologi Henrietta Grönlund Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta sekä köyhyyttä, huono-osaisuutta ja eriarvoisuutta vuosia tutkinut sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari Tampereen yliopistosta pohtivat kysymystä esimerkkien kautta.

Mitä sinä tekisit vastaavissa tilanteissa? Voit kommentoida aihetta jutun lopussa luomalla Yle-tunnukset.

1) JULMUUS

Punaisten ruumiita Kalevankankaan hautausmaalla.
Sisällissota oli Euroopan historian verisimpiä. Tarkoituksetonta väkivaltaa oli molemmin puolin ja tappaminen jatkui vielä sodan jälkeenkin. Kuva Tampereen Kalevankankaan hautausmaalta keväältä 1918.Vapriikin kuva-arkisto

Jos olosuhteet olisivat samat kuin sisällissodan syttymisen aikaan 1918, kävisimmekö samalla tavalla toistemme kimppuun? Pystyisimmekö siihen? Olisimmeko yhtä raadollisia, jos olosuhteet olisivat otolliset?

Frank Martela:

"Jos kaikki olosuhteet olisivat täysin samanlaiset, tapahtuisi varmaankin samalla tavalla. Meillä on taipumus jakaa maailmaa sisä- ja ulkoryhmään. On me ja sitten on ne. Siitä syntyy helposti itseään ruokkiva kehä: jos toinen ryhmä koetaan uhaksi, se tiivistää omaa porukkaa ja ääriäänet pääsevät enemmän esille.

Jugoslavian sodan kynnyksellä oli kyliä, joissa ei välttämättä tiedetty, kuka naapuri on mitäkin uskontoa. Muutaman kuukauden sisällä oltiin jo valmiita ampumaan naapuri, koska hän on katolinen tai muslimi. Eskaloituminen voi tapahtua hyvin nopeasti.

Totta kai me olemme hyvin kaukana sisällissodan ajoista, sillä nykyiset vastakkainasettelut ovat hyvin kaukana sellaisesta. Meillä on vakaampi yhteiskunta, ja harva on yhtä suuressa puutteessa tai kokee yhtä suurta epäoikeudenmukaisuutta.

Väkivaltatilastoissa myös näkyy, että väkivaltaa on nykyisin vähemmän kuin aiemmin. Se on yksi hyvä indikaattori sen mittaamisessa, olemmeko parempia vai huonompia ihmisiä kuin aiemmin."

Henrietta Grönlund:

"Kyllä me voisimme tehdä samalla tavalla. Se kaikki on meissä. Eräs kollegani sanoo, että ihminen on myötätuntoinen peto, mikä on hyvä kiteytys. Meillä on edelleen ne liskoaivot ja hengissäselviytymisvietti. Samaan aikaan me pystymme tekemään valtavan hyviä ja aivan hirveitä tekoja. Ne eivät myöskään sulje toisiaan pois.

Sisällissodassa haavoittuneita makaa Punaisen ristin sairaalassa.
Sisällissodassa haavoittuneita Punaisen ristin sairaalassa Tampereen tyttölyseossa.Vapriikin kuva-arkisto

Shokki- ja kriisitilanteessa ihminen ei voi tietää, lamaantuuko hän vai pystyykö toimimaan. Me emme tällaisissa turvallisissa ja tasaisissa olosuhteissa tiedä, miten toimisimme.

Paljon on tutkittu esimerkiksi moraalisen identiteetin käsitettä erityisesti natsi-Saksan aikana. Miksi jotkut ihmiset uhrasivat oman henkensä ja turvallisuutensa pelastaakseen juutalaisia, kun tiedettiin, että kiinni jääminen on suuri riski? Yhtenä selityksenä on käytetty sitä, että kyseisen ihmisen minäkäsitys itsestään tiettyjen moraalisten periaatteiden kautta on niin voimakas, että hän ei voi toimia sitä vastaan.

"Psykologinen ymmärryksemme esimerkiksi ihmisyydestä on kehittynyt aivan valtavasti, vaikka olemme samanlaisia myötätuntoisia petoja kuin ennenkin."

Henrietta Grönlund, vapaaehtoistoiminnan tutkija, Helsingin yliopisto

Yksilö tietysti voi muuttua, ja kulttuurit ja yhteiskunnat muuttuvat. Kehitymme tiedollisesti ja kulttuurisesti. Ajatellaanpa esimerkiksi sitä, millainen muutos on tapahtunut yhteiskunnassa sadan vuoden aikana naisten asemassa.

Meidän psykologinen ymmärryksemme esimerkiksi ihmisyydestä on kehittynyt aivan valtavasti, vaikka olemme niitä samanlaisia myötätuntoisia petoja kuin ennenkin. "

Juho Saari:

"En usko, että nykypäivänä kävisimme toistemme kimppuun. Syy on etenkin se, että meillä ei ole enää samanlaisia selviä jakolinjoja, joiden ympärillä kollektiivisen toiminnan voisi organisoida.

Perinteiset jaot maanomistajien ja torppareiden, kieliryhmien sekä työnantajien ja työntekijöiden välillä ovat muuntuneet, ja myöskään samankaltaista ryhmiä toisiaan vastaan lietsovaa puhetta on vaikea kuvitella sen paremmin lehdistössä kuin kirjallisuudessa.

Samaten meillä ei ole samankaltaista tilannetta, jossa kansainvälinen ympäristö olisi epävakaa ja laillista valtakoneistoa ei ole tai vallasta kilpailee kaksi tasavahvaa ryhmää. Lisäksi ihmiset ovat koulutetumpia ja sosioekonomiset ryhmät sekoittuneempia. "

2) MYÖTÄTUNTO

Aktiivimalli-mielenosoitus Senaatintorilla.
Työttömille tarkoitetun aktiivimallin vastainen mielenosoitus Helsingin Senaatintorilla helmikuussa 2018.Jarno Kuusinen / AOP

Tätä hallituskautta ovat leimanneet erilaiset työllisyystoimet, ja osa niistä on joutunut kovaan kritiikkimyllyyn. Jos meistä jokainen itse kokisi työttömyyden, kohtelisimmeko työttömiä arvostavammin?

Frank Martela:

"Jotta osaamme olla empaattisia, ei meidän tarvitse kokea sitä itse. Usein kuitenkin vaaditaan sitä, että joku lähellä on kokenut asian. Suomalaiset ovat ehkä enemmän omissa kuplissaan kuin aiemmin. Kuvittelisin, että nykyinen eliitin edustaja vähemmän todennäköisesti tuntee hyvin työttömän kuin aikaisemmin, mistä syystä empatia voi olla vähäisempää.

"Kuvittelisin, että nykyinen eliitin edustaja vähemmän todennäköisesti tuntee hyvin työttömän kuin aikaisemmin."

Frank Martela, filosofi

Jos mietin omien isovanhempieni sukupolvea, siellä syntyi vahvaa solidaarisuutta siitä, että kaikki olivat rintamalla, eli eri yhteiskuntaluokat olivat sekoittuneet. Filosofi William James on sanonut, että tarvitsemme moraalisen vastineen sodalle. Jos sota toimii maan sisäisen solidaarisuuden luojana, miten voisimme saada saman tunteen ilman, että meidän täytyy lähteä sotimaan?

Yhteiskuntatieteilijä Francis Fukuyama on ehdottanut pakollista yhteiskuntapalvelusta kaikille. Ihmiset eri yhteiskuntaluokista pääsisivät viettämään aikaa toistensa kanssa ja kokisivat yhteisyyttä. Sitä kautta yhteiskunnassa voisi muodostua vahvempaa empatiaa ja myötätuntoa yli erilaisten rajojen."

Juho Saari:

"Sosiaaliset etäisyydet ovat kasvaneet väestöryhmien välillä. Keskimäärin me suomalaiset vaurastumme koko ajan. Elämänlaatumme ja elämäntapamme parantuvat.

Mutta etäisyys niihin, jotka eivät pääse mukaan samaan kehitykseen, kasvaa. Silloin alamme katsoa toisia ihmisiä etäisyyden päästä. Kun teemme niin, määritämme heidät muukalaisiksi.

Jenni Romppanen jakaa ruokaa
Jenni Romppanen jakaa ruokaa Hurstin leipäjonossa Helsingin Kalliossa.Toni Määttä / Yle

Tyypillinen esimerkki on sosiaaliturvan pitkäaikaisasiakas. Jos aikaisemmin ajattelimme, että olemme kaikki samassa veneessä, nyt ajattelemme, että nuo eivät enää ole meikäläisiä. Tämä johtaa siihen, että me määrittelemme heidät hyvin negatiivisilla käsitteillä. Hyvä esimerkki tästä on se, miten me käytämme sanaa sosiaalipummi.

Poliitikot voivat vahvistaa yhteiskunnan jakolinjoja. He voivat luoda vastakkainasetteluja maalaisten ja kaupunkilaisten, tuottajien ja kuluttajien, maahanmuuttajien ja kantasuomalaisten välille.

Henrietta Grönlund:

"Meillä on tutkimustietoa siitä, että ihmiset, joilla on hyvä asema yhteiskunnassa ja joiden lähelle ei ole tullut kolauksia, pitävät esimerkiksi köyhyyttä enemmän ihmisten omana syynä ja omaa menestystään enemmän omana ansionaan.

Jos on ollut omassa elämässä jonkinlaisia iskuja, huomaa paremmin sen, että elämä on myös sattumanvaraista ja kenelle vain voi käydä mitä vain tässä elämässä.

"Jos on ollut omassa elämässä jonkinlaisia iskuja, huomaa paremmin sen, että kenelle vain voi käydä mitä."

Henrietta Grönlund, vapaaehtoistoiminnan tutkija, Helsingin yliopisto

Sillä, miten poliittinen johto toimii, on ihan valtava merkitys. Tiedämme sen, että jos ihmisiä kohdellaan itsekkäinä, alemme käyttäytyä enemmän sen mukaisesti. Eli esimerkiksi jos työttömyysturvamme rakentuu sen mukaan, että ihminen on itsekäs ja laiska, eikä hae töitä, ohjaamme samalla ihmisiä toimimaan vastaavasti."

3) AUTTAMINEN

Nälkäpäivä keräys SPR
SPR:n nälkäpäiväkeräys on parhaillaan käynnissä.Markku Pitkänen / Yle

Kuukausilahjoitus hyväntekeväisyysjärjestölle on vaivaton tapa auttaa. Kuinka moni meistä olisi valmis auttamaan konkreettisesti, menemään esimerkiksi vapaaehtoiseksi leipäjonoon?

Juho Saari:

"Keskeistä auttamisessa on se, määrittelemmekö avun tarpeessa olevat ihmiset kunniallisiksi. Näyttää siltä, että jos määritämme heikossa asemassa olevan kunnialliseksi, kuten esimerkiksi sairaat lapset, empatiamme on rajatonta.

Jos autettava määritellään kunniattomaksi esimerkiksi asunnottomuuden, päihdeongelman tai pitkäaikaistyöttömyyden kautta, määrittelemme hänet nopeasti muukalaiseksi.

Aikaisemmin esimerkiksi köyhät olivat Suomessa niitä haavoittuvassa asemassa olevia kunniallisia ryhmiä kuten lapsia, sairaita ja vanhuksia. Nyt he ovat yhä enemmän työikäisiä ja mahdollisesti työkykyisiä. On alettu keskustella siitä, mitä ihminen itse voi asian eteen tehdä ja mikä on omia valintoja. Tämä keskustelu on kiristynyt ja polarisoitunut.

"Jos autettava määritellään kunniattomaksi esimerkiksi asunnottomuuden, päihdeongelman tai pitkäaikaistyöttömyyden kautta, määrittelemme hänet nopeasti muukalaiseksi."

Juho Saari, sosiaali- ja terveyspolitiikan professori, Tampereen yliopisto

Me ihmiset olemme prososiaalisia olentoja, jotka ottavat oman lyhyen aikavälin edun ohella huomioon myös moraalisia periaatteita.

Samaten osaamme katsoa pidemmälle tulevaisuuteen ja varautua erilaisiin vaihtoehtoihin, myös siihen vaihtoehtoon, että olemme tulevaisuudessa avun tarpeessa.

Uusi lastensairaala
Prososiaalisina olentoina haluamme, että esimerkiksi lapsista ja sairaista pidetään huolta. Helsinkiin avattiin juuri uusi lastensairaala.Kimmo Hiltunen / Yle

Vaikka meillä on omia etuja valvottavana, meillä on vahva reiluuden kokemus. Emme halua, että lapset, vanhukset, vammaiset ja sairaat ovat heitteillä. Prososiaalisina olentoina arvioimme, että nämä ryhmät eivät pärjää ilman tukea, ja olemme valmiita tukemaan heitä myös oman taloutemme kustannuksella."

Frank Martela:

"Lahjoittamisessa voi olla paljonkin järkeä. Efektiivinen altruismiliike on miettinyt, mikä on tehokkain tapa auttaa. He ovat korostaneet sitä, että jos on esimerkiksi hyväpalkkaisessa työssä Suomessa eikä ole sellaista erityisosaamista, joka auttaisi kriisialueella, on tehokkaampaa, että lahjoittaa rahaa ammattiauttajien palkkaamiseksi kuin että menee tekemään paikan päälle jotain pienimuotoista hanttihommaa.

Jos itse menisin vapaaehtoiseksi Syyriaan, mitä minä siellä osaisin tehdä? Kokonaisvaikutuksen kannalta on parempi, että maksan järjestölle, joka palkkaa sinne viisi koulutettua ihmistä.

Toki kokemus on paljon vahvempi, jos itse pääsee tekemään jotain konkreettista. Suurin vaikutus saattaa olla sillä, jos kouluttautuu tekemään asioita, joista on suoraa hyötyä kriisialueilla.

"Jos menisin vapaaehtoiseksi Syyriaan, mitä minä siellä osaisin tehdä? Kokonaisvaikutuksen kannalta on parempi, että maksan järjestölle, joka palkkaa sinne viisi koulutettua ihmistä."

Frank Martela, filosofi

Auttamiseen vaikuttaa myös se, mitä ihmiset uskovat toisten tekevän. Jos uskomme, että muut lähettävät rahaa järjestölle, teemme ehkä itsekin niin ja toisin päin.

Henkilökohtaiset arvot ja uskomukset eivät välttämättä näy niin paljon käytöksessä kuin kuvittelisi."

Henrietta Grönlund:

"Autamme herkemmin niitä ihmisiä, joiden kohdalla koemme, että se, että he tarvitsevat apua, ei ole heidän omaa syytään.

Valtaosa meistä auttaa muita ihmisiä jollain tavalla. Toisten ihmisten hyväksi toimiminen tekee ihmiselle hyvää. Myös apua saavasta tuntuu erityisen hyvältä se, jos hän kokee, että joku auttaa häntä vain sen takia, että hän haluaa. Vapaaehtoinen auttaminen lisää myös yhteiskunnallista hyvää, eli se yhdistää ihmisiä, joiden elinpiirit eivät muuten kohtaisi.

Suomessa korostamme poikkeuksellisella tavalla pyyteetöntä epäitsekkyyttä. Meillä on kulttuurinen ajatus, että auttamisen pitää olla epäitsekästä, eli sen pitää tapahtua oikeista syistä eivätkä oikeat syyt saa olla itsekkäitä. Meillä esimerkiksi rahan lahjoittamisesa ihanne on edelleen anonyymi auttaja.

Monissa muissa kulttuureissa on hyvin luontevaa ajatella, että samalla kun autetaan, rakennetaan myös vaikkapa brändiä. Kun esimerkiksi Yhdysvalloissa menee oopperaan, kirjastoon tai yliopistoon, seinällä saattavat olla isojen lahjoittajien nimet, kuvat ja summat. Summan mukaan fontti pienenee."

4) UHRAUTUMINEN

Kolikoita kädellä.
Moni suomalainen maksaa veroja mielellään.Henrietta Hassinen / Yle

Jos meidän pitäisi alentaa palkkaamme esimerkiksi yhteisen hyvän vuoksi – tai siksi, että se auttaisi jotakuta toista työllistymään, olisimmeko tähän valmiita?

Henrietta Grönlund:

"Jos työntekijälle sanottaisiin, että sinun pitää nyt laskea palkkaasi, jotta voimme palkata uuden henkilön, suhtautuminen riippuu todella paljon siitä, millainen on kyseisen henkilön elämäntilanne. Jos hädin tuskin pärjää sillä hetkellä omalla palkallaan, on tilanne aivan erilainen kuin jollakulla, jolla on jo valmiiksi iso palkka ja varallisuutta.

Tilanteeseen vaikuttaisi myös se, jos uuden työntekijän takia jouduttaisiin antamaan potkut omalle työkaverille. Tilastollisestikin olemme halukkaampia auttamaan ihmisiä, jotka me tunnemme ja jotka ovat lähellä tai samanlaisia kuin me."

Juho Saari:

"Kun koulutan lääkäreitä, kysyn heiltä, oletteko te valmiita alentamaan palkkaanne, jos sillä tavalla saadaan enemmän palveluja ja samalla voidaan palkata enemmän lääkäreiltä. Vastaus on pääsääntöisesti, että emme, koska valtio verottaa jo kohtuullisen paljon ja me osallistumme jo kohtuullisen paljon.

On tapauksia, joissa työntekijät ovat suostuneet alempiin palkkoihin esimerkiksi sitä vastaan, että ei tule irtisanomisia. Siinä punnitaan omaa etua ja normeja. Keskeistä on mielestäni se, onko työntekijöillä riittävän vahva luottamus siihen, että kun paremmat ajat koittavat, se kompensoidaan.

Ilman tämänkaltaista sitoutumista ja luottamusta työntekijät eivät moiseen tasaamiseen lähde.

"On tapauksia, joissa työntekijät ovat suostuneet alempiin palkkoihin esimerkiksi sitä vastaan, että ei tule irtisanomisia. Siinä punnitaan omaa etua ja normeja."

Juho Saari, sosiaali- ja terveyspolitiikan professori, Tampereen yliopisto

Tuskin meillä olisi ulkopuolisen työntekijän mukaan ottamiseksi valmiutta tällaiseen uhraukseen, ellei samalla tulisi jotain muuta hyvää kuten uusi bonusjärjestelmä."

Frank Martela:

"Käytännössä jo alennamme palkkaamme siinä mielessä, että Suomessa on korkea veroprosentti. Siitä huolimatta suomalaisten veronmaksualttius tuntuu olevan korkealla. Siinä mielessä uskon, että suomalaisilla on kansainvälisesti katsoen hyvinkin korkea halu uhrata omaa hyväänsä hyvinvointivaltion ylläpitämiseen."

5) ASENTEET

Turvapaikanhakijoiden mielenosoitus.
Mielenosoitus turvapaikanhakijoiden puolesta vuonna 2017 Helsingissä.Pia Parkkinen / Yle

Yksi Suomessa puhuttanut asia on tällä vuosikymmeneltä ollut maahanmuutto. Kuinka moni meistä avaisi ovensa esimerkiksi ilman majapaikkaa olevalle turvapaikanhakijalle? Muuttuvatko maahanmuuttoasenteet tulevaisuudessa sallivimmiksi?

Frank Martela:

"Se, avaammeko ovemme, riippuu varmasti siitä, onko henkilö jo entuudestaan tuttu. Näitä esimerkkejä on, että kun tuttu maahanmuuttaja on joutunut ahdinkoon, tarjoudumme avuksi. Mutta sellainen, että avaan ovet ja katsotaan kuka sieltä tulee, on varmasti monelle ajatuksena vieraampi.

Paljon maahanmuuton vastustamisesta on oire taloudellisesta ahdingosta. On ihmisiä, jotka kokevat, että heillä menee taloudellisesti huonosti ja jotka kokevat valtapuolueiden pettäneen heidät. Se purkautuu protestiliikkeisiin ja maahanmuutosta tulee syntipukki, vaikka todellinen syy on taloudellisissa rakenteissa.

"Meille syntyy vääristymä, että ääriajatuksia olisi enemmän kuin niitä lopulta onkaan."

Frank Martela, filosofi

Nykyinen klikkijournalismi yhdistettynä sosiaaliseen mediaan johtaa siihen, että ääripäät saavat paljon enemmän ääntä kuin aikaisemmin. Sellaiset mielipiteet, joita ei koskaan olisi painettu lehteen, keräävät kymmeniä tai satoja tuhansia klikkauksia levitessään sosiaalisessa verkostossa. Siksi meille syntyy myös vääristymä, että ääriajatuksia olisi enemmän kuin niitä lopulta onkaan.

Uskon, että Suomessa kuitenkin ollaan keskimäärin paljon vastaanottavaisempia kuin aiemmin."

Henrietta Grönlund:

"Evoluution näkökulmasta asiaa tarkastelleet tutkijat ovat sitä mieltä, että toisten ihmisten auttaminen herättää meissä positiivisia aivovasteita ja tunteita. Se on ollut myös lajillemme hyödyllistä. Jo aivan pienet vauvat haluavat auttaa muita, eikä se ole opittua käytöstä.

Jopa silloin kun miettimme, laitammeko rahaa lippaaseen, ihmisen päässä käy ihan valtava osin tiedostettu ja osin tiedostamaton myllerrys.

Henrietta Grönlund, vapaaehtoistoiminnan tutkija, Helsingin yliopisto

Aika monihan on avannut ovensa turvapaikanhakijalle, ja se on lähtenyt nimenomaan ihmisistä itsestään.

Turvapaikanhakijoita Tornion järjestelykeskuksen edessä lokakuussa 2015
Turvapaikanhakijoita Tornion järjestelykeskuksen edessä lokakuussa 2015Kati Teirikko / Yle

Jos on paljon potentiaalisia muita auttajia, kokemus omasta vastuusta vähenee. Jos taas olemme ainoita, jotka voivat auttaa, olemme taipuvaisempia niin myös tekemään.

Näissä asioissa ihmisten päässä menee paljon ajatuksia. Jopa silloin kun miettimme, laitammeko rahaa lippaaseen, ihmisen päässä käy ihan valtava osin tiedostettu ja osin tiedostamaton myllerrys.

On olemassa kohtaamishypoteesi: asenteet lientyvät, mitä enemmän tunnemme ihmisiä, joihin liittyy ennakkoluuloja."

Juho Saari:

"Jos meillä on auttamishalua, todennäköisesti kanavoimme sen verotuksen kautta. Hyvinvointivaltion tehtävänä on nimenomaan luoda niitä kanavia, joiden kautta ihmiset voivat auttaa. Tyypillisiä esimerkkejä ovat verenluovutus, yhdistystoimintaan liittyvät verovähennykset ja rahankeräyslaki.

Avaisimmeko ovemme turvapaikanhakijalle? Jos autettavaan syntyy henkilökohtainen suhde, vastuuta ei voi siirtää ja juuri sinua pyydetään henkilökohtaisesti, niin todennäköisyys kasvaa valtavasti. "

6) ITSEKKYYS

Keski-ikäisen ja vanhan ihmisen kädet.
Suomalaiset aikuiset huolehtivat omista vanhemmistaan itse asiassa hyvin paljon, sanoo tutkija Henrietta Grönlund.Pixabay

Asumme harvoin enää samassa talossa isovanhempien, miniöiden ja vävyjen kanssa. Hyvinvointiyhteiskunnalle tyypillisesti laitamme äitimme ja isämme vanhainkotiin sen sijaan, että itse huolehtisimme heistä. Auttaisimmeko enää vaikeuksiin joutunutta sukulaista?

Frank Martela:

"Meidän kykymme kokea myötätuntoa kaukana olevia uhreja kohtaan on kasvanut hyvinvoinnin lisääntymisen myötä. Toisaalta aikaisemmin solidaarisuus lähipiiriä kohtaan oli vahvempi. Jos jollakulla meni huonosti, oli sillä, jolla meni paremmin, eräänlainen velvollisuus auttaa.

Nykyään ajatellaan enemmän, että kaikilla on omat rahansa ja oma taloutensa. Serkusta, tädistä ja sedästä ei enää samalla tavalla ajatella, että tämä kuuluisi minulle. Nykyään ajatellaan, että on yhteiskunnan velvollisuus auttaa, kun ennen yhteiskunta ei ollut samalla tavalla apuna.

Uskon, että auttaminen on osa hyvää elämää ja ihmisen perusluonnetta. Sosiaalisena eläimenä meillä on taipumus välittää muista ihmisistä ja haluta tukea heidän hyvinvointiaan. Osa ihmisyyttä on se, että haluamme tehdä hyvää muille ihmisille, erityisesti läheisille. Tämä kannattaisi muistaa sekä lähisuhteissa että heikossa asemassa olevia miettiessä."

Henrietta Grönlund:

"Suomalaiset aikuiset huolehtivat omista vanhemmistaan itse asiassa hyvin paljon. Autamme kodin asioissa, terveysasioissa, matkustamme pitkiäkin aikoja pesemään pyykkiä, siivoamaan ja tekemään pakastin täyteen ruokaa.

"Ajattelemme, että ennen oli se ihana lähiyhteisö, jossa mummo oli ja hänestä pidettiin huolta, mutta todellisuus saattoi olla aivan jotain muuta."

Henrietta Grönlund, vapaaehtoistoiminnan tutkija, Helsingin yliopisto

Meillä on ehkä myös tapana idealisoida ja kärjistää. Ajattelemme, että ennen oli se ihana lähiyhteisö, jossa mummo oli ja hänestä pidettiin huolta, mutta todellisuus saattoi olla aivan jotain muuta.

Muistokynttilöitä Turun torilla.
Turun puukotukset järkyttivät suomalaisia vuosi sitten elokuussa.Jaakko Stenroos / AOP

Kaupunginosayhteisöllisyys on nousussa, ja sosiaalinen media mahdollistaa sen, että me löydämme toinen toisemme. Yhteiskunnallinen, markkinaistunut julkinen tila, jossa meistä luodaan ajatusta, että olemme vain kuluttajia, jotka miettivät ainoastaan omia nautintojaan, suklaata ja etelänmatkoja, yksipuolistaa ajatteluamme.

Aikaisemmin ihmiset eivät ole saaneet tietoa kaukana – tai edes viereisessä kaupungissa – tapahtuneista katastrofeista ainakaan yhtä nopeasti. Ihmiset ovat silti auttaneet toisiaan, mutta auttaminen on kohdistunut enemmän lähiverkostoihin.

Ymmärrän hyvin, että esimerkiksi vanhustenhoidon tila iskee hirvittävän voimakkaasti suomalaisten oikeudentajuun. Ihmiset pelkäävät vanhemista ja omien vanhempiensa vanhenemista. Meillä on hyvinvointiyhteiskunnasta huolimatta vanhuksia, jotka eivät koskaan pääse ulos. Tuntuu, että inhimillisyys, ihmisyys on tässä asiassa kadoksissa."

Juho Saari:

"Kolikossa on kaksi puolta. Kääntyisikö serkku edes meidän puoleemme? Todennäköisesti ei. Me olemme niitä maita, joissa enää ei käännytä lähisuvun puoleen, vaan pikemminkin ystävien ja viranomaisten.

Jos hän kuitenkin kääntyisi meidän puoleemme, niin ilman muuta yrittäisimme auttaa. Näin ainakin uskon. Ei ole mitään syytä olettaa, että meidän auttamishalumme olisi tältä osin kadonnut. "

Summa summarum: olemmeko menneet parempaan vai huonompaan suuntaan?

Miten siis on: olemmeko parempia vai huonompia ihmisiä kuin ennen, kun ajatellaan inhimillisyyttä ja toisten huomioon ottamista?

Filosofi Frank Martelan näkemys on myönteinen. Hän uskoo, että olemme parempia ihmisiä kuin ennen.

– Se, kuinka paljon ihminen pystyy suuntaamaan ajatuksia ja resursseja muiden auttamiseen, on paljon kiinni omista elinolosuhteista. Ihmisillä on nykyään vähemmän puutetta itsellään, ja pystymme keskimäärin paremmin auttamaan myös muita, kauempanakin olevia. Ennen välittäminen oli paikallista. Sikäli olemme parempia ihmisiä kuin vaikkapa pari sataa vuotta sitten.

Lapsella on päällä itse tehty kaasunaamari
Syyrialainen lapsi kokeilee isänsä tekemää kaasunaamaria siltä varalta, että kapinallisten alueelle tulee taas levottomuuksia Maar Shurinissa, Syyriassa. Meillä on nykyään aiempaa paremmat resurssit auttaa muita kuin lähipiiriä.Omar Haj Kadour / Lehtikuva

Martela kuitenkin huomauttaa, että biologisena olentona olemme samanlaisia.

– Samat perustaipumukset meillä on kuin aikaisemminkin. Muutos on tapahtunut elinolosuhteissa. Meidän käytöksemme reagoi siihen, ja erilaiset taipumukset korostuvat. Jos Suomessa kuolisi ihmisiä nälkään, olisi luonnollista, että keskittyisimme lähipiirin hyvinvointiin, Martela jatkaa.

Professori Juho Saari on Martelan samoilla linjoilla: näyttäisi siltä, että olemme parempia ihmisiä kuin aiemmin.

– Garrett Hardinin pyramiditeorian mukaan mitä vauraampia me olemme, sitä ystävällisempiä me olemme kauempana olevia ihmisiä kohtaan. Näin ollen me ulotamme huolenpitomme ja empatiamme yhä kauemmaksi. Ensimmäinen on perhe, sitten suku, sitten ystävät, sitten klaani ja niin edespäin. Esimerkiksi kiinnostuksemme kehitysyhteistyötä lähti kasvamaan siinä vaiheessa, kun olimme riittävän vauraita.

Toisinaan itsekkäältä tuntuvassa nykymaailmassa näkyy paljon valonpilkahduksia.

– Olen seurannut ilolla nettiin syntyneitä yhteisöjä, jotka auttavat pop up -periaatteella niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat apua ja tukea. Esimerkiksi hädässä oleva perhe laittaa tilanteestaan tietoa, ja ihmiset lähtevät auttamaan. Eivät suomalaiset ole hylänneet toisiaan, Saari jatkaa.

"Kiinnostuksemme kehitysyhteistyötä lähti kasvamaan siinä vaiheessa, kun olimme riittävän vauraita."

Juho Saari, sosiaali- ja terveyspolitiikan professori, Tampereen yliopisto

Myöskään vapaaehtoistoiminnan tutkija Henrietta Grönlund ei allekirjoiteta väitettä, että olisimme vain itsekeskeisiä oman navan tuijottajia.

– Esimerkiksi yli puolet suomalaisista tekee vapaaaehtoistyötä. Heistäkin, jotka eivät toimi, puolet ilmoittaa, että he voisivat tehdä, jos joku pyytää. Luku on suuri.

Grönlund on Martelan ja Saaren tavoin taipuvainen uskomaan, että yhteiskunnallisen kehityksen seurauksena olemme yhteiskuntana ja ihmiskuntana parempia kuin ennen.

– Vaikka ihmisolentoina emme ole muuttuneet juurikaan.

Lisää aiheesta:

Miksi ihminen auttaa toista? Kysyimme muun muassa sosiaalipsykologilta, aivotutkijalta ja kauppatieteilijältä

180 astetta: "Some-hyväntekeväisyys jättää monia avuntarvitsijoita myös piiloon"

Haluatko auttaa, mutta et tiedä miten? Katso Ylen auttamiskoneesta vinkit hyvän tekemiseen