Heikki Valkama: Emojien käyttö vie kommunikoinnin luolamiesten tasolle – tai tarjoaa keinoja tunteiden kuvailuun

Kun viestintä siirtyi verkkoon, tekstareiksi ja pikaviesteiksi, tunne katosi. Emojit eli kuvamerkit palauttavat tunteet viestintään, kirjoittaa Heikki Valkama blogissaan.

Yle Blogit
Heikki Valkama
Heikki ValkamaAntti Haanpää / Yle

Emojit tuhoavat sivilisaation!

Näin New York Post -lehti uutisoi juttunsa vuonna (siirryt toiseen palveluun) 2015. Vastaavan kaltaisia juttuja ilmestyi pari vuotta sitten useita.

Emojit köyhdyttävät kielenkäyttöä (siirryt toiseen palveluun)! Olemme palanneet aikaan, jolloin kommunikoidaan yksinkertaisille kuvilla (siirryt toiseen palveluun) kuin luolamiehet!

Emojit olivat vasta lähteneet leviämään kansan käyttöön älypuhelimissa ja kolumnistit jo kauhistelivat niiden turmelevaa vaikutusta.

Nyt vastaavia juttuja ei enää kirjoiteta. Emojit ovat jo niin arkisia, että paniikki on ohi.

Jonkinlainen kulttuurisen ilmiön kulminoituma lienee se, että kaupasta saa emojiaiheisia karkkeja.

Emojivillityksellä ratsastanut elokuva palkittiin viime vuoden huonoimpana elokuvana.

Totta on, että emojiviestit ovat yksinkertaisia. Kirjoitustaidottomat lapset viestivät kännyköillään ensimmäisenä kuvamerkeillä.

Samalla ne ovat palauttaneet pikaviestintään yksinkertaisen tunneilmaisun, sen, joka puheessa kuuluu äänensävyissä ja näkyy eleissä.

Emojit eivät vaadi edes kielitaitoa, tai yhteistä kieltä.

Tule heti kotiin

Tule heti kotiin ;-)

ovat tunteeltaan kaksi täysin erilaista viestiä.

Jos kumppani lähettää jälkimmäisen viestin, voi odottaa, että kotona on luvassa jotain mukavaa. Ensimmäisen tulkitsisin käskyksi ja vaatimukseksi: nyt kotiin sieltä kuin olisit jo!

Emojien edeltäjinä voi pitää hymiöitä, vaikka oikeastaan niillä ei ole kauheasti tekemistä toisiensa kanssa. :-). Ikävä kyllä Ylen järjestelmä ei tue varsinaisia emojeja. Siksi tässä jutussa on käytetty emoticoneja.

Hymiön kaltaisia kirjoitusmerkeistä muodostuneita symboleita kutsutaan englanniksi emoticoneiksi. Ne voivat kertoa naurusta :-D, itkusta :'( tai vaikka yllätyksestä :‑O.

Sana emoji ei kuitenkaan viittaa tunteisiin (emootio), vaan japaninkielen sanoihin e eli kuva ja moji eli merkki.

Emojit ”keksi” japanilainen Shigetaka Kurita. Japanissa käytössä olevat kirjoitusmerkit ovat itsessään kuvallisia. Mutta kuvia käytettiin muutenkin enemmän viestinnässä.

Japanissa oli jo kirjeiden aikaan kuvituskirjoja – sellaisia lehtiöitä, joista saattoi leikata sopivia kuvia kirjeiden, kopiopaperien tai faksien höysteeksi. Jos vaikkapa koulussa järjestettiin leivontajuhlat, opettaja saattoi leikata pullan tai leipurin kuvan kotiin lähetettävään monisteeseen.

Emojit otettiin Unicode-standardiin mukaan vuonna 2010. Unicode on tietokoneiden näppäimistöä varten kehitetty kansainvälinen merkistöstandardi, josta vastaavat kansainväliset standardointijärjestöt ISO (siirryt toiseen palveluun) ja IEC (siirryt toiseen palveluun).

Kuten uudet ilmiöt, emojit tuomittiin varsinkin alkuun niiden levitessä kielen köyhdyttäjiksi. Täyttä puppua.

Keski-ikäiset miehet lähettävät nykyisin häpeilemättä sydänemojeja toisilleen.

Ikäluokkani miehet eivät ole kovin hanakoita kirjoittamaan tunteistaan. Emojit kuitenkin auttavat. Keski-ikäiset miehet lähettävät nykyisin häpeilemättä sydänemojeja toisilleen. Samat miehet tuskin ikinä kirjoittaisivat tai sanoisivat toisilleen, että rakastan sinua, futisjoukkuekaverini, tai jos kirjoittavat, se tapahtuu pikkutunneilla saunaillan jälkeen humalassa kello 01.42.

Kuvaviestit ovat käteviä. Miten vaikkapa huutoitkunauru-emojia voisi ryhtyä kuvailemaan?

Voihan sitä toki kirjoittaa viestissä, että ”kertomasi juttu oli niin hauska, että nauran kyynel silmäkulmassa ääneen”. Kaiken saman voi sanoa yhdellä emojikuvalla.

Aivotutkija Katri Saarikivi on todennut haastatteluissa käyttävänsä hymiöitä siksi, että neutraali viestintä ei välitä tunnetta ja se tulkitaan usein negatiiviseksi. Lepyttelyhymiö kertoo, että viesti ei ole vihainen, vaan ihan vaan viesti. Hymiöt palauttavat tunteet, empatian nettiviestintään. (siirryt toiseen palveluun)

Emojien käyttöä on tutkittu.

Runsas vuosi sitten julkaistun tutkimuksen mukaan emojien käyttäminen työmeilissä saa (siirryt toiseen palveluun)ihmisen vaikuttamaan typerältä. Veikkaisin, että tämä muuttuu emojien muuttuessa yhä tavallisemmaksi osaksi viestintää.

Itse lievennän tai tehostan työviesteissä, meileissäkin, sanomaani emojein. Saatan käyttää jopa “hauskoja” giffejä. Saattaa olla, että kollegat pitävät minua typeryksenä.

Psykologi Linda Kayen mukaan tutkimus on vähäistä siihen nähden, kuinka suuri merkitys emojeilla on (siirryt toiseen palveluun). Hän on itse julkaissut kahden muun eri yliopiston tutkijan kanssa tutkimuksen, jossa toteaa, että emojit ovat suuri osa sanallista ja sanatonta viestintää ja kertovat myös käyttäjänsä persoonallisuudesta. Siksi niitä kannattaisi tutkia lisää.

Ehkä emojit ovat taas yksi osoitus siitä, että kuvallinen ilmaisu tunkeutuu nykyään kaikkialle, myös tekstiin.

Pitäisikö siitä olla :‑O vai :‑D

Heikki Valkama

Kirjoittaja vetää Ylen digitalisaatio- ja tulevaisuustoimitusta. Hän on myös Ylen sisältöpäällikkö ja kirjailija.