Paula Tiessalo: ”Saat uskoa, että porno on totta jos uskot myös joulupukkiin” – Yläkoulussa joka päivä on seksuaalikasvatuspäivä

Seksuaalisuus on läsnä nuoren elämässä koko ajan. Parin tunnin seksuaalikasvatus vuodessa ei riitä, väittää yläkoulun opettaja.

seksuaalisuus
Paula Tiessalo
Yle Uutisgrafiikka

Kännykkäni soi. Soittaja on yläkoulun biologian ja maantiedon opettaja Uudeltamaalta. Kutsutaan häntä tässä vaikka Elinaksi. Hänellä on pari sanaa sanottavana koulujen seksuaalikasvatuksesta – tai paremminkin sen puutteista.

– Minun kokemukseni mukaan seksuaalikasvatus on yläkoulussa jokapäiväistä. Kun kiivaimmassa murrosiässä olevat nuoret viettävät tuntikausia yhdessä, seksuaalisuus on jatkuvasti jollakin tavalla läsnä.

Keskustelu kouluissa tapahtuvasta seksuaalisesta häirinnästä ja seksuaalikasvatuksen tilasta ryöpsähti viime viikolla, kun Ylen MOT kertoi pöyristyttäviä kokemuksia yläkouluissa tapahtuvasta seksuaalisesta häirinnästä.

THL:n kouluterveyskyselyn ja MOTin keräämien tietojen mukaan yläkouluissa jopa joka viides oppilas ilmoittaa kokeneensa seksuaalista häirintää. Siihen ei kouluissa aina osata riittävästi puuttua.

Elina on huomannut saman omassa koulussaan.

– Nuorilla vaan on se seksuaalisuus koko ajan niin pinnalla. Nuorisoryhmissä kuuluu homottelua ja huorittelua ja tapahtuu kaikenlaista pepulle läpsimistä. Moni opettaja ei jaksa puuttua, kun käytävillä v:t lentelevät.

Tytöiltä kysyn ”miksi sinä sitä ihanaa omaa tavaraasi huutelet” ja poikia haastan miettimään ”miltä kuulostaa, jos sanotkin v:n sijaan oman sukupuolielimesi?”

Puuttumattomuus on myös ymmärrettävää. Opettajille sälytetään jatkuvasti lisää nuorten ja jopa heidän perheidensä hyvinvointiin liittyvää työtä. Ylen kolumnisti, äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Tommi Kinnunen huusikin vastikään opettajien avuksi muita koulun ammattilaisia.

Samalla kun vaatimukset kasvavat, ovat opettajien jatkokoulutusmahdollisuudet hyvin pienet. Elinan mukaan vuodessa voi saada sijaisen ehkä kahteen koulutuspäivään. Silloinkin koulutusten pitäisi olla mielellään ilmaisia.

Helsingin yliopiston apulaisprofessori Kristiina Brunila toivoo seksuaalikasvatuksen tuomista kaikkien opettajien ammattikoulutukseen. Tällöin myös seksuaalinen häirintä tunnistettaisiin koulussa paremmin, ja siihen osattaisiin tarvittaessa puuttua.

Liikuntatunnin jälkeen ei käydä suihkussa, koska ei kehdata näyttää omia, pornotähtiin verrattuna pieniä vehkeitä muille.

Elina on niin vakuuttunut laadukkaan seksuaalikasvatuksen tarpeesta, että hän opiskeli työn ohessa seksuaalineuvojaksi. Hän on koulun aikuisista se, joka jaksaa ja osaa puuttua sekä seksuaaliseen häirintään että vastata seksuaalisuuteen liittyviin kysymyksiin vaikka välitunnilla.

– Minä puutun homotteluun ja v…tteluun. Tytöiltä kysyn ”miksi sinä sitä ihanaa omaa tavaraasi huutelet” ja poikia haastan miettimään ”miltä kuulostaa, jos sanotkin v:n sijaan oman sukupuolielimesi?”. Kyllä nuoret ymmärtävät, kun heidän kanssaan puhuu. Asiat pitää vaan jaksaa selittää moneen kertaan. Siihen eivät seksuaalikasvatustunnit riitä.

Elina kutsutaan apuun usein myös silloin, kun seksuaalikasvatusta pitäisi antaa tavallista haastavammalle ryhmälle. Tämä on varsin inhimillistä. Kuinka helppoa itse kullekin meistä olisi mennä luokan eteen pitämään seksuaalikasvatustunti, kun niille kotona oleville omillekin teineille puhuminen tuntuu kiusalliselta?

Kaikkien mielestä seksuaalikasvatus ei kouluihin sovi. ”Mihin maailma on menossa, kun lapsille opetetaan seksiä”, ihmetteli yksikin lukija luettuaan juttuni koulujen seksuaalikasvatuksen tilasta. No, ei todellakaan opeteta. Mutta jos asioista ei puhuta, oppi otetaan esimerkiksi pornosta. Elina uskaltaa puhua oppilailleen suoraan.

– Jos joku puhuu pornosta normaalin seksielämän mallina, saatan sanoa, että saat uskoa pornoon jos uskot myös joulupukkiin. Porno aiheuttaa pojille hirveät suorituspaineet. Liikuntatunnin jälkeen ei käydä suihkussa, koska ei kehdata näyttää omia, pornotähtiin verrattuna pieniä vehkeitä muille.

Keskustelussa sekoitetaan yhteen seksuaalisuus ja seksi. Totta kai ne ovat yhteydessä toisiinsa, mutta ne ovat kaksi eri asiaa.

Seksuaalisuus on jokaisessa ihmisessä syntymästä kuolemaan läsnä oleva ominaisuus. Ihan joka ikinen vastaantulija kadulla on seksuaalinen olento. Ihminen on seksuaalinen, vaikka ei harrastaisi seksiä lainkaan. Tai ei edes ajattelisi sitä.

Ihminen on seksuaalinen, vaikka hän olisi iäkäs, sairas tai harras uskovainen. Seksuaalisuuttaan ei voi muuttaa, se on synnynnäinen ominaisuus. Seksuaalisuutta ei voi myöskään antaa pois.

Seksuaalikasvatuksessa on kyse siitä, miten me olemme ihmisiksi itsemme ja toisten kanssa.

Seksi puolestaan on seksuaalisuuden ilmaisemisen ja toteuttamisen tapa. Seksi on eroottista nautintoa tuottavaa toimintaa tai ajatuksia yksin, kaksin tai useamman ihmisen kanssa. Voit päättää, ettet harrasta seksiä, mutta seksuaalisuus säilyy sinussa silti.

Kun nämä kaksi asiaa ymmärretään saman kolikon eri puoliksi, pääsemme seksuaalikasvatuksen ytimeen. Elina kiteyttää seksuaalikasvatuksen tarkoituksen loistavasti: ”Kyse on siitä, miten me olemme ihmisiksi itsemme ja toisten kanssa.”

Mikä muu voi olla nuorelle tärkeämpää, kuin kasvaa ihmiseksi? Ihmiseksi, joka on sinut itsensä kanssa myös seksuaalisesti. Ihmiseksi, joka kunnioittaa muiden ihmisten seksuaalisuutta ja seksuaalista koskemattomuutta. Mielestäni ei mikään.

Paula Tiessalo

Kirjoittaja on helsinkiläinen terveys- ja hyvinvointiaiheisiin erikoistunut toimittaja, joka yrittää ymmärtää itseään ja muita. Hän arvostaa suuresti kaikkia opettajia, jotka päivästä toiseen jaksavat huolehtia nuoristamme silloinkin, kun vanhemmat itse eivät aina jaksaisi.

Tekstissä mainittu opettaja ei esiinny omalla nimellään, jotta hänen kouluaan ei tunnistettaisi.