Metsissä saattaa lymytä jopa tuhat löytämätöntä sienilajia – Suurista ruokasienistäkin on Suomessa vähän tutkimustietoa

Tiede tuntee Suomesta tuhansia sienilajeja, mutta niissä riittäisi vielä paljon tutkittavaa.

sienet
Herkkutatti
HerkkutattiRisto Salovaara / Yle

Suomessa on paljaalla silmällä havaittavia sieniä, niin kutsuttuja suursieniä vielä paljon löytämättä ja tutkimatta.

– Satoja, jopa tuhat lajia voi olla vielä löytymättä. Sienitutkijoita on Suomessa aika vähän, joten isoista ruokasienistäkin löydetään uusia lajeja. Lajien tutkimuksen edistyminen on pitkälti kiinni osaajista ja tutkimuksen rahoituksesta, toteaa Luonnontieteellisen keskusmuseo Luomuksen sieni-tiimissä työskentelevä suojelusuunnittelija Tea von Bonsdorff.

Tutkijat ovat tähän mennessä tunnistaneet noin 2000 paljaalla silmällä nähtävää sienilajia Suomesta. Lisäksi tiede tuntee vielä tuhansia suomalaisia hyvin pieniä tai mikroskooppisen pieniä sieniä.

Sienitutkijoilla on apunaan muitakin tunnistuskeinoja kuin sienen ulkonäkö ja rakenne. DNA-tutkimusten ja mikroskoopin avulla esimerkiksi rusakkonuljaskasta erotettiin vastikään viisi lajia.

– Rusakkonuljaskaa kerättiin ja syötiin, mutta ihmeteltiin pitkään, että miten sieni voi olla niin muunteleva. Luonnontieteellisten museonäytteiden ja mikroskoopin avulla sekä DNA-menetelmillä pystyttiin erottamaan, että kyseessä olikin viisi eri lajia. Yleisimmälle niistä jätettiin nimi rusakkonuljaska, muut saivat uudet nimet, kertoo von Bonsdorff.

Uusista lajeista ainakin neljä on suomalaisia: jänönnuljaska, purppuranuljaska, rusojalkanuljaska ja rusakkonuljaska. Ruskonuljaskaa ei suomesta ole vielä tavattu. Mukana hankkeessa oli kaksi suomalaistutkijaa.

Parhaillaan kerätäänkin sieniharrastajien avulla verkossa uutta tietoa sienistä Sieniatlashankkeen (siirryt toiseen palveluun) avulla Suomen lajitietokeskukseen. Siihen on kertynyt jo yli 18 000 havaintoa lähes 1900 lajista. Kuka tahansa kansalainen voi ilmoittaa palveluun (siirryt toiseen palveluun) havaintonsa.

Osa sienistä uhanalaisia

Tea von Bonsdorffin työhön Helsingin yliopiston Luomuksessa kuuluu esimerkiksi sienten uhanalaisuusarvioinnin tekeminen. Arviointi tehdään kymmenen vuoden välein, uusin valmistuu ensi vuoden puolella.

– Iso osa sienistä elää puiden kanssa yhteiselämää. Kun metsiä käsitellään voimakkaasti, jotkut sienilajit kärsivät. Toiset lajit taas kärsivät perinnebiotooppien katoamisesta ja maatalouden muuttuessa. Jotkut lajit puolestaan kärsivät, kun lahopuuta poistetaan metsästä, kertoo von Bonsdorff.

Uhanalaisissa lajeissa on esimerkiksi muutamia tattilajeja. Rusohelttavahakas arvioidaan sen sijaan kokonaan hävinneeksi. Sitä ei ole tiettävästi havaittu (siirryt toiseen palveluun) (Iltalehti) vuoden 1876 jälkeen.

– Mielenkiintoista nähdä, löydetäänkö se joskus vielä Suomesta, sanoo von Bonsdorff.

Von Bonsdorff viihtyy sienimetsässä myös vapaa-aikana, ja on Suomen sieniseuran varapuheenjohtaja.

– Omia lempisieniäni ovat korvasieni, ukonsieni, mustatorvisieni ja mustavahakas.

Mustatorvisieniä metsässä mättäällä
Kalle Purhonen / Yle

Sienisadossa suuria vaihteluita

Alkusyksystä näytti siltä, että sienisato jää tavallista pienemmäksi. Koko maassa sieniä oli harvakseltaan kuivan kesän jäljiltä. Syyskuun puolessa välissä satonäkymät ovat hyvät, vaikka paikallista vaihtelua on edelleen paljon.

– Itä-Suomeen on saatu enemmän sadetta, minkä ansiosta sienisato voi siellä olla muuta maata runsaampi. Itä-Suomessa on totuttu keräämään varsinkin tatteja, ja sinne on noussut paljon erilaisia tatteja. Myös mustavahakasta on Itä-Suomessa paljon, kun se taas täältä pääkaupunkiseudulta lähes puuttuu, arvioi von Bonsdorff.