Luokanopettajat huolestuivat nopeista vihreistä valoista Hämeenlinnassa: "On turvallisuusriski, kun pieni lapsi lähtee juoksemaan ja yrittää ehtiä yli"

Yhdeksän sekuntia on lyhyt aika ekaluokkalaiselle ehtiä kadun yli. Liikennevalojen toiminnasta on kaupungissa hankala saada vastauksia.

liikennevalot
Lapsi liikennevaloissa
Ekaluokkalainen Otso Isotalo kulkee päivittäin yksin Parolantien yli Hämeenlinnassa.Timo Leponiemi / Yle

Vilkas Parolantie Hämeenlinnassa johtaa muun muassa Tiiriön marketeihin ja teollisuusalueille. Väylällä on paljon sekä raskasta että kevyttä autoliikennettä.

Hämeenlinnan Seminaarin koulun oppilaista moni ylittää kadun omalla koulumatkallaan Parolantien ja Torikadun risteyksen liikennevaloissa. Vanhemmat ovat kertoneet koululle olevansa huolissaan risteyksen liian nopeatahtisista jalankulkuvaloista.

Varsinkin juuri nämä valot, mitä tässä äsken ylitettiin, ne ovat aivan liian nopeat.

Eveliina Honkajuuri-Salokannas

Lyhyt tien ylittämisaika näkyy myös syksyisenä aamuna, kun ekaluokkalaiset kävelevät jokaviikkoisella retkellään kohti puistoa. Valot vaihtuvat vikkelästi. Koko oppilasryhmä on ylittänyt kadun vasta kolmansien valojen jälkeen.

— Ison porukan kanssa kun menee, niin valot ehtivät vaihtua hyvin nopeasti, ennen kuin olemme ylittäneet kadun. Meillä on opettajien lisäksi kaksi kouluohjaajaa mukana. Aikuinen jää aina huolehtimaan niistä, jotka jäävät valojen toiselle puolelle, kuvaa luokanopettaja Mira Parikka koululuokan käytäntöä.

— Varsinkin juuri nämä valot, mitä tässä äsken ylitettiin, ne ovat aivan liian nopeat, myöntää luokanopettaja Eveliina Honkajuuri-Salokannas ja viittaa Parolantien ja Torikadun risteykseen.

Yhdeksän sekunnin vihreät

Mittasimme sekuntikellolla Parolantien ja Torikadun vihreiden valojen pituutta. Kymmenkunta mittausta osoitti, että näissä valoissa vihreiden pituus vaihtelee. Lyhimmillään vihreä valo palaa jalankulkijalle vain yhdeksän sekuntia.

Hämeenlinnalaisvanhemmat eivät ole yksin huolensa kanssa. Helsingin kaupungin pitkäaikainen liikennevalosuunnittelija Kari Sane sanoo, että liian nopeasti vaihtuvat vihreät valot ovat tuttu ongelma. Eläkkeelle jäänyt Sane ylläpitää verkkosivustoa (siirryt toiseen palveluun), jossa neuvoo väkeä liikennevaloja käsittelevissä pulmissa.

Kymmenkunta sekuntia on jalankulkijalle minimi vihreässä ja sen alle ei pitäisi mennä.

Kari Sane

– Tähän ongelmaan törmää normaalielämässä päivittäin, koska vihreän pituus on jalankulkijoille hyvin tärkeä asia.

Näkemättä kyseistä valoristeystä Sane kommentoi, että Parolantien ja Torikadun risteyksen liikennevalojen yhdeksän sekunnin pituinen jalankulkijan vihreä valo on juuri sopivan mittaisen rajoilla.

– Kymmenkunta sekuntia on jalankulkijalle minimi vihreässä ja sen alle ei pitäisi mennä. Jos jalankulkijoissa on paljon lapsia, niin silloin vihreän pitäisi olla jopa pikkuisen pitempikin, kertoo Sane.

Jalankulkijalla tulee olla riittävän pitkä kadun ylitysaika

– Jokaisen mielestä punainen on aina liian pitkä ja vihreä liian lyhyt, naurahtaa Sane.

Liikennevalosuunnittelussa on Sanen mukaan lähtökohtana se, että jalankulkijalla tulee olla riittävän pitkä kadun ylitysaika.

– Jos on hyvin kapea suojatie, niin kuin tässä kerrotussa tapauksessa, kymmenkunta sekuntia riittää. Mutta jos on leveä katu, niin silloin tarvitaan 20-25 sekuntia.

Asiantuntija Kari Sane korostaa kuitenkin, että jalankulkijan vihreän valon sammumisen jälkeen liikennevaloihin on aina ohjelmoitu suoja-aika. Sen aikana jalankulkijan on laskettu ehtivän poistua ajoradalta.

– Tässä tapauksessa, kun on kapea suojatie, suoja-aika on noin 5-6 sekuntia, mutta se voi olla jopa 20-25 sekuntia. Joissakin tapauksissa käytetään vähän pidemmillä suojateillä vilkkuvaa vihreää, joka on ennakkomerkki siitä, että kohta alkaa vihreä vaihtua punaiseksi, kertoo Sane.

Pieni koululainen haluaa noudattaa sääntöjä

Teiden ylitykset ovat vaaranpaikkoja verkkaan kulkeville liikkujille, kuten lapsille ja vanhuksille. Hitaasti etenevälle käy usein niin, että valo ehtii vaihtua, kun katua vasta ollaan ylittämässä. Yhteyspäällikkö Leena Piippa Liikenneturvasta pohtiikin, että jalankulkuvalon vaihtuminen punaiseksi kesken kadunylityksen antaa erityisesti lapsille ristiriitaisia signaaleja.

Lapset luottavat aikuisiin, ja etenkin alakouluikäiset haluavat noudattaa oppimiaan sääntöjä.

Leena Piippa

– Lapset luottavat aikuisiin, ja etenkin alakouluikäiset haluavat noudattaa oppimiaan sääntöjä, sanoo Piippa.

Seminaarin koulun ekaluokkalaisetkin ovat juuri oppineet liikennesäännöt. Vihreän valon vaihtuminen kesken tien ylityksen onkin lapsille hämmentävää.

– Tulee vähän kurja olo, kun ei ehdi yli ennen kuin liikennevalot ovat vaihtuneet, kertoo Ellen Korte.

Mitä sitten pitää tehdä, jos valo vaihtuu kesken tien ylittämisen? Vastaus tulee nopeasti:

– Jäädään vaikka sille jutulle, joka on siellä keskellä ja jos sitä ei ole, niin mennään nopeasti tien yli, selittää Aamu Aitasalo.

Hitaat eivät ehdi rauhassa tien yli

Opettajien mukaan nopeasti vaihtuvista vihreistä valoista on keskusteltu myös luokassa.

– Lapset itse ovat kertoneet, että he menevät juoksemalla tien yli, että he ehtivät molemmat pätkät. Se on tietysti itsessään jo turvallisuusriski, kun pieni lapsi kaukaa näkee valon vihreänä ja lähtee juoksemaan ja yrittää ehtiä yli, kertoo luokanopettaja Mira Parikka.

Koululaisia ylittämässä suojatietä
Oppilasryhmien kadun ylityksiin tarvitaan useammat vihreät valot.Timo Leponiemi / Yle

Huoli liian nopeasti vaihtuvista jalankulkuvaloista on varsin yleinen. Liikenneturva kysyi toukokuussa 2017 kansalaisten mielipidettä väittämään ”vihreä valo palaa usein liian lyhyen ajan, niin että hitaat kävelijät eivät ehdi rauhassa tien yli”. Reilusta tuhannesta vastaajasta 66 prosenttia oli täysin tai osittain samaa mieltä. Hitailla kävelijöillä viitataan sekä lapsiin että vanhuksiin.

Ammattiautoilija: ei auta katsoa vain vihreitä

Hämeenlinnalainen ammattiautoilija Simo Vuorenpää käynnistää autonsa möreän moottorin ja kääntyy rauhallisesti tallin pihasta tielle.

Korkean auton kopista liikenteen näkee paremmin kuin matalasta henkilöautosta, mutta tarkkana kuskin on syytä olla. Kuorma-autosta katsellessa jää useita katvealueita.

Autonkuljettaja SImo Vuorenpää
Auonkuljettaja Simo Vuorenpää ajaa 250 km yhden työvuoron aikana.Kati Turtola / Yle

– Kyllähän täältä näkee pidemmälle ja peilit ovat isot ja niistä näkee taaksepäin, mutta peilien kuorien taakse ei näe.

On hyvinkin mahdollista, että jalankulkija on vielä siinä ajoradalla, kun saisi autolla jo mennä.

Simo Vuorenpää

Vuorenpää kritisoi kotikaupunkinsa liikennevaloja vihreän aallon puuttumisesta.

– Kyllä vihreä aalto Hämeenlinnassa on toiveunta. Parit valot pääsee ajamaan läpi, mutta ainakin kuorma-autolla pysähtyy kyllä kolmansiin valoihin. Eivät ne ajat toimi ainakaan kuorma-autolla ajaessa ollenkaan.

Ammattiautoilija on huomannut, että toisinaan jalankulkijat joutuvat ylittämään kadun varsin nopeilla vihreillä. Sellaisissa paikoissa kuorma-autonkuljettaja on automaattisesti erityisen tarkkana.

– Ei auta katsoa vain vihreitä. On hyvinkin mahdollista, että jalankulkija on vielä ajoradalla, kun saisi autolla jo mennä. Kyllä siinä täytyy hereillä olla, pohtii Vuorenpää.

Mitä tehdä, jos on huolissaan lapsensa koulutiestä?

Hämeenlinnassa liikennevalojen tekniikka on ulkoistettu. Kaupunkirakennejohtaja Tarja Majuri kertoo puhelimessa, että konsulttiyrityksen palveluita liikennevaloasiassa ostetaan aina silloin, kun on tarvetta.

Liikennevalojen toiminnasta on Hämeenlinnassa hankala saada vastauksia. Useat virkamiehet kertovat, että parhaillaan kaupungissa eletään ”liikennevalojen suhteen välitilassa” eikä kaupungilla ole tällä hetkellä liikennevalo-osaamista.

Pitkäaikainen liikennevaloista vastannut liikennesuunnittelija on juuri jäänyt eläkkeelle, eikä uusi vielä ole aloittanut työtään, kerrotaan kaupungilta.

Asiantuntija Kari Sanen mukaan liikennevalotekniikan ulkoistaminen on yleistä pienissä kaupungeissa, sillä liikennevalojen suunnittelutyö on vaativa tehtävä.

Liikennettä seurataan erilaisilla ilmaisimilla

Kari Sane kertoo, että autoliikenteen vihreän pituutta säädellään jo nyt lähes kaikissa Suomen liikennevaloissa erilaisilla ilmaisimilla. Autoliikenteen ilmaisimet ovat ajoradan alla olevia induktiosilmukoita.

Lisäksi on olemassa myös infrapuna- ja tutkalaitteita. Esimerkiksi jalankulkijan ilmaisimet ovat tällaisia tutkalaitteita. Ne havaitsevat molempiin suuntiin kulkevat jalankulkijat, mutta eivät havaitse seisahtunutta jalankulkijaa.

Sanen mukaan liian lyhyiden vihreiden valojen pulmaan on olemassa useita erilaisia ratkaisuja.

– Ihan uutta tekniikkaakin voi tuoda mukaan. Myös jalankulkijoita voidaan näillä ilmaisimilla havaita ja meillä Helsingissä on yhä paljon sellaisia risteyksiä, joissa esimerkiksi koululaisillekin pidennetään vihreitä tarpeen mukaan. Kyllä siihen mahdollisuuksia on, vakuuttaa Kari Sane.

Ekaluokkalainen osaa jo odotella

Yksi Parolantien vakituisista ylittäjistä on Otso Isotalo. Hän painaa tottuneesti liikennevalojen jalankulkijan nappulaa, odottaa kumppareissaan rauhassa valon vaihtumista ja astelee sitten ajoradalla.

Otso Isotalo kulkee joka päivä yksin Parolantien yli. Äiti ja isä ovat opettaneet ekaluokkalaiselle liikennesääntöjä, eikä autojen seassa kulkeminen pelota.

Otso on huomannut, että välillä vihreä valo on tosi nopea.

– Se on ärsyttävää, hän tokaisee.

Toisinaan suojatien vieressä on odotettava pitkältä tuntuva aika, ennen kuin vihreä valo antaa ylitysluvan. Poika tietää, että silloin on vain oltava kärsivällinen.

– Mitäs sitten teet, kun odotat?

– No, odotan vaan, toteaa Otso Isotalo.