Tytär ehti hyvästellä kuolevan äitinsä, lapsi mummonsa – "Hän vastasi, että eipä tässä kummempaa, otti minua kädestä kiinni ja kuoli"

Yle haastatteli ihmisiä, jotka ehtivät läheisensä luo juuri ennen heidän kuolemaansa. Osa pelkäsi, ettei kerkeä sanoa hyvästejä rakkaimmalleen.

kuolema
Sydänkäyrä.
Moni on kokenut, että oma läheinen on sinnitellyt kiinni elämässään siihen asti, että on ehtinyt jättää hyvästit.Jyrki Lyytikkä / Yle

Viesti tuli yllättäen.

Noora Hoskosen, 25, paras ystävä oli sairastanut syöpää noin reilun vuoden verran. Ystävä oli viettänyt jo useamman viikon sairaalassa nukkuen.

Hoskonen vietti vapaapäivää kotikaupungissaan Joensuussa, kun hän sai viestin.

Ystävä oli alkanut haukkoa henkeään. Mitä luultavammin kehossa olevat kasvaimet painoivat keuhkoja ja suu turposi niin, että hampaita irtosi.

Hoskonen lähti saman tien ystävänsä luo eri paikkakunnalle. Matka-aika oli noin neljä tuntia. Hoskonen pelkäsi, ettei ehdi ystävänsä luokse ajoissa.

– Kun pääsin perille, menin hänen viereensä. Sanoin, että olen nyt tässä, ei mitään hätää.

Ei mennyt kauaa, kun rahiseva hengitys lakkasi.

Hyvästely helpottaa surutyötä

Sekä läheiselle että kuolevalle on terveystieteiden tohtori, tutkija ja sairaanhoitaja Anja Terkamo-Moision mukaan todella tärkeää, että ehtii sanoa hyvästit.

– Mutta aina se ei onnistu. On myös paljon niitä, jotka eivät valitettavasti ehdi paikalle, Terkamo-Moisio pohtii.

Oulun yliopistollisen sairaalan syöpätautien erikoislääkäri Eeva Rahkon mukaan omaisen surutyö voi olla helpompaa, kun on pystynyt hyvästelemään rakkaan ihmisen. Hänen mukaansa myös kuolevalle itselleen on usein tärkeää, että myös hänen omaistaan tuetaan ja autetaan.

– Myös omaiset ovat tietyllä tavalla hoidon piirissä. Palliatiivisen hoidon filosofiaan kuulu se, että myös omaisia huomioidaan ja heidän surutyötään tuetaan.

tyhjä sairaalasänky
Anja Terkamo-Moisio on tutkinut kansalaisten ja sairaanhoitajien käsityksiä hyvästä kuolemasta. Iso osa ihmisistä toivoo, että kuoleman hetkellä olisi joku itselle tärkeä henkilö läsnä. "Se, ettei tarvitsisi kuolla yksin on osalle ihmisistä hyvän kuoleman kriteeri. Se ei siltikään tarkoitan, että he tavallaan sinnittelisivät johonkin tiettyyn pisteeseen asti" , Terkamo-Moisio sanoo.AOP

Noora Hoskonen koki, että hänen ystävänsä sinnitteli siihen saakka, että he ehtivät hyvästellä toisensa. Hoskonen ei ole ainoa, joka on kokenut näin. Moni kertoi samankaltaisista kokemuksistaan Ylelle.

Äitini kuoli vuonna 2004. Olin siihen aikaan Egyptissä pelaamassa golfia, kun siskoni soitti ja sanoi, että äiti on nyt niin huonona, että saa nähdä, kerkeätkö näkemään häntä. Kun tulin Suomeen siskoni lähti reissuun samana päivänä ja hyvästeli äidin. Minä kiiruhdin sairaalaan. Äidiltä oli jo ruokailu ja nesteytys lopetettu. Hän sinnitteli, että näemme vielä kerran. Hän ei enää reagoinut mihinkään, mutta yhtäkkiä hän sanoi minulle "Raija, Jumalan siunausta sinulle". Sitten illalla hän kuoli. - Raija Kaattari

Asiantuntijoiden mukaan oman kuoleman pitkittäminen on kuitenkin käytännössä mahdotonta.

– On hyvin vaikeaa ajatella, millä tavoin ihminen voisi ajoittaa oman kuolemansa, sillä tahdonvoimalla ei pysy hengissä. Kun kuolema tulee, se tulee, terveystieteiden tohtori, tutkija ja sairaanhoitaja Anja Terkamo-Moisio kertoo.

Terkamo-Moision mukaan läheisen ihmisen kuolema on niin voimakas kokemus, että ihminen voi haluta liittää siihen erilaisia uskomuksia.

– Tässä asiassa on kuitenkin toive ja totuus ristiriidassa.

Hoitaja pitelee vanhuksen kättä.
Jos potilas on teho-osastolla hengityskoneessa ja toipuminen osoittautuu mahdottomaksi, omaisten kanssa keskustellaan ensin ja hengityskonehoito lopetetaan vasta sen jälkeen. Näissäkin tilanteissa oirelievityksestä huolehditaan.AOP

Vaikka Anja Terkamo-Moision mukaan ihminen ei pysty sinnittelemällä pitkittämään elämäänsä, on hänelläkin asiasta omakohtaista kokemusta. Hän on itse ehtinyt juuri ja juuri hyvästelemään kuolevan läheisen.

– Itselläni on ollut lähipiirissä kuolema, jossa olisin halunnut ajatella ja uskoa, että tämä kyseinen ihminen tavallaan sinnitteli, kunnes oli tavannut lapsenlapsensa. Mutta minulla ei ole minkäänlaista näyttöä siihen.

Terkamo-Moisio kiiruhti lapsensa kanssa sairaalaan, kun läheinen teki kuolemaa.

– Hän jaksoi skarpata. Vähän sen jälkeen, kun lähdimme pois, hän vaipui tajuttomuuden tilaan ja seuraavan yönä kuoli. Vaikka emme olisi käyneet siellä, hän olisi todennäköisesti kuollut juuri seuraavan yönä.

Kuolemaa helpotetaan lääkkeillä

Ukkini oli pari vuotta sitten todella heikossa hapessa. Hän oli huolissaan perheeni raha-asioista ja minullakin meni vähän huonosti silloin. Ukkini huolehti aina perheen hyvinvoinnista omalla tavallaan. Hän kuitenkin sinnitteli, kunnes sai tietää juteltuaan äitini kanssa, että perheelläni on asiat kunnossa. Samana päivänä hän kuoli sairaalassa. - Antti Jäske

Kuolema tulee, kun se on tullakseen.

Joitain tilanteita voidaan kuitenkin ennakoida. Esimerkiksi palliatiivisen sedaation aloittaminen tai hengityskoneesta irrottaminen voidaan ajoittaa. Sedaatiossa kuolevalle annetaan lääkitystä, joka vaivuttaa hänet kevyeen uneen, jos muilla keinoilla oireita ei ole voitu lievittää riittävästi.

Oulun yliopistollisen sairaalan syöpätautien erikoislääkäri Eeva Rahko kertoo, että tämän tyyppisiä tilanteita pyritään ennakoimaan niin, että myös omaiset ehtisivät paikalle.

– Esimerkiksi jos on tarpeen aloittaa palliatiivinen sedaatio, mutta se ei ole aivan kiireinen, nukuttaminen aloitetaan vasta, kun omainen on päässyt paikalle, Rahko sanoo.

Lääkitys itsessään ei kuitenkaan aiheuta kuolemaa, vaan se tapahtuu omalla ajallaan.

Tajunnan taso voi aaltoilla

Mummoni joutui sairaalaan kaaduttuaan palvelukodissa. Hänet leikattiin viikon alussa ja hän nukkui koko viikon, mummoon ei saanut mitään yhteyttä. Loppuviikosta sairaalasta soitettiin, että mummo on huonossa kunnossa, nyt kannattaa tulla paikalle. Kun pääsin paikalle, mummo olikin hereillä ja yritti puhua minulle. Menin hänen lähelleen ja kysyin, että mitä mummo, niin hän vastasi, että eipä tässä kummempaa, otti minua kädestä kiinni ja kuoli. - Johanna Liimatainen

Joskus kuoleva, jo poissaoleva ihminen saattaa virkistyä juuri ennen kuolemaansa. Tällaisia tapauksia myösOulun yliopistollisen sairaalan syöpätautien erikoislääkäri Eeva Rahko on nähnyt. Hänen mukaansa kuolevan ihmisen tajunnan taso voi aaltoilla.

– Voi myös olla, että potilas ei reagoi välttämättä vieraisiin ääniin, mutta kun lähelle tulee ihminen ja kuulee tutun äänen, niin potilas jaksaakin pinnistää ja reagoida.

Rahkon mukaan omaisia usein kehotetaan juttelemaan kuolevalle.

– Vaikka potilas näyttää siltä, ettei hän kuule, voi olla että hän kuuleekin.

Myös Terkamo-Moisio on kohdannut työssään tilanteita, joissa ihminen on piristynyt hetkellisesti ennen kuolemaansa.

– Mutta tämäkin on hyvin yksilöllistä, eikä voi ennustaa kenelle näin käy ja kenelle ei, Terkamo-Moisio kertoo.

"Minä rakastan sinua"

Kuolevalta ihmiseltä tulee olla aina lupa siihen, saako omaiset kutsua paikalle. Jos kuolemaa tekevä ihminen ei kykene antamaan asiaan vastausta, asia katsotaan hänen henkilötiedoistaan.

Rahkon kokemuksen mukaan on todella harvinaista, että kuoleva ihminen olisi kieltänyt läheistensä kutsumisen paikalle.

Anja Terkamo-Moisio on tutkinut kansalaisten ja sairaanhoitajien käsityksiä hyvästä kuolemasta. Hänen mukaansa aineistossa ilmenee vahvasti se, että iso osa ihmisistä toivoo, että kuoleman hetkellä olisi joku itselle tärkeä henkilö läsnä.

– Lisäksi se, ettei tarvitsisi kuolla yksin on osalle ihmisistä hyvän kuoleman kriteeri. Se ei siltikään tarkoitan, että he tavallaan sinnittelisivät johonkin tiettyyn pisteeseen asti.

Joidenkin kohdalla ehditään sanoa hyvästit, toisten kohdalla ei.

Anja Terkamo-Moisio

Noora Hoskoselle jäähyväisten jättäminen oli ehdottoman tärkeää. Hän oli elänyt parhaan ystävänsä sairautta siitä asti, kun syöpä ensimmäisen kerran todettiin.

– Minusta tuntuu, että hän odotti ja sinnitteli siihen saakka, että ehdin paikalle. Sitten hän luovutti. Hengitys oli ollut aamusta saakka todella vaikeaa ja pahan näköistä. Koko keho liikkui, kun hän veti henkeä.

Viimeisenä asiana Hoskonen sanoi ystävälleen kolme sanaa.

– Minä rakastan sinua.