Seppo Tiitinen: "Tavoitteena 5 miljoonaa agenttia" – tässä Supon selviytymisstrategia kylmän sodan Suomessa

Muun muassa kotimaan kommunisteja käräyttävät kansalaiset nousivat keskeisiksi pelureiksi kylmän sodan vakoilussa, kun Seppo Tiitinen aloitti Supon päällikkönä.

suojelupoliisi
Seppo Tiitinen.
Seppo Tiitinen.Milla Vahtila / Yle

Verhot heilahtelivat ja tarkkakorvia riitti, kun Suojelupoliisi täydensi 1970-luvun Suomessa hepposia vakoiluresurssejaan valppailla kansalaisilla eli epävirallisilla avustajilla.

– Tavoitteena pitää olla, että Suopolla on Suomessa 5 miljoonaa agenttia, muistelee eduskunnan ex-pääsihteeri Seppo Tiitinen linjaustaan tuoreena Suojelupoliisin päällikkönä keväällä 1978.

Naapurissa oli Neuvostoliitto, mutta Supolla vähän henkilökuntaa, noin sata. Sitä korvasivat tiiviit verkostot ympäri maan.

Aktiivisimpia kansalaistarkkailijoita ja tiedustelijoita sanottiin etappimiehiksi. Yksi heistä oli eduskunnan puhemies, tuleva ministeri Ahti Pekkala (kesk.).

– Ahti Pekkalan olen maininnut prototyyppinä etappimiehestä. Hän oli se, jonka puoleen Suopon Oulun piiritoimisto kääntyi, kun oli alueelta selvitettävä henkilöitä ja taustoja.

Myöhemmin resurssejakin saatiin parannettua, Tiitinen myhäilee. Neuvostoliitto tuki aktiivisesti veljespuolueita eri puolella maailmaa, eikä Kekkoselta tämän mukaan puuttunut tietoja siitä, missä kotimaan puolueessa mennään.

– Kekkonenhan sai SKP:n poliittisen toimikunnan paperit niin hyvissä ajoin, että hyvin valmistautuneena olisi voinut osallistua sen kokouksiin.

Tiitinen toimi Suojelupoliisin päällikkönä 1978–90 sekä eduskunnassa puhemiehenä ja pääsihteerinä 1990–2014. Tiitinen kuvaili uransa tapahtumia keskiviikkona toimittaja Pekka Ervastin kirjan "Tiitinen – vakoilijoita ja veijareita" julkistamistilaisuudessa.

"Hallitus voi hyvin mutta presidentti on vaihdettu"

Suojelupoliisia kutsuttiin presidentin poliisiksi, ja Tiitinen kertoo, miten luottamuksellisesti yhteistyö sujui: puumerkki "UK" paperilapun tai muistion reunassa oli tehokas tapa edistää asioita.

Tiiviistä yhteyksistä huolimatta tieto presidentti Urho Kekkosen siirtämisestä pois virallisesti pois tehtävistään kantautui Tiitisen korviin yllättävällä tavalla.

Elettiin syyskuuta 1981. Kekkosella oli muistisairaus, ja Suomessa oli hallituskriisi. Tiitinen joutui matkustamaan yksin työmatkalle Neuvostoliittoon, Krimille.

Vasta paluumatkalla hän pääsi tiedustelemaan Suomen hallituksen kuulumisia Moskovassa Suomen suurlähetystössä.

– Hallitus voi hyvin, mutta presidentti on vaihdettu, kuului vastaus.

Presidentin tehtäviä hoitamaan ryhtyi Kekkosen sijainen, pääministeri Mauno Koivisto (sd.).

Perustuslakituomioistuimelle ei: "Selkeästi parempaa ei ole"

Takkuisten lakiprosessien, kuten maakunta ja sote-uudistuksen takia perustuslakia ja sen tulkintaa on arvostelultu muun muassa "fundamentalistikseksi". Yhdeksi ratkaisuvaihtoehdoksi on esitetty perustuslakituomioistuinta.

Tiitinen ei sille lämpene.

–Aina kun tulee ongelma, sanotaan tuomiostuin. Se olisi vain jälkikontrollia, kun housussa on jo.

Suomelle paras, tai ainakin vähiten huono tapa on Tiitisen mukaan nykyinen malli: eduskunnan perustuslakivaliokunta varmistaa etukäteen, onko laki perustuslain mukainen vai ei. Liittovaltiot ovat asia erikseen.

– Toimiva systeemi. Selkeästi parempaa järjestelmää ei ole.

Perustuslakikeskusteluun Tiitinen esittää vienon toiveen.

– Ettei joka tyrskyn tullessa huudettaisi että perustuslakia on muutettava. Perustuslain vakaus pitäisi saada aikaiseksi.

Lue myös:

Supon entinen päällikkö Seppo Tiitinen paljasti nimeään kantavalta listalta vain ketä siellä ei ainakaan ole – Muista nimistä ei mitään muistikuvaa