Koulukiusattu tietokirjailija oppi etiikan ja moraalin tietokonepeleistä ja ravistelee nyt peliasenteita: "Pelaamalla huomasin, että tähän maailmaan vaikutetaan keskustelemalla ja älyn kautta"

Tietokirjailija ja päätoimittaja Juho Kuorikoski nostaa digitaaliset pelit kulttuurituotteiksi perinteisten taiteiden rinnalle. Hän haluaa puhua pelien positiivisista vaikutuksista. Kirjailijalle itselleen tietokonepelit tarjosivat lapsena ja nuorena turvasataman.

pelit
Juho Kuorikoski
Retroilun kuningasluokkaa. Tietokirjailija ja pelintekijä Juho Kuorikoski on rakentanut ja koonnut itse kotiinsa kolikkopeliautomaatin. Tällaisia löytyi 1980-luvulla huoltoasemilta.Päivi Rautanen/Yle

Lappajärveläinen Juho Kuorikoski oli 6-vuotias, kun isä osti hänelle syntymäpäivälahjaksi Commodore 64 -kotitietokoneen. Se oli menoa. Tuon tapahtuman jälkeen digitaaliset pelit ja pelikoneet ovat olleet merkittävästi läsnä lapsen, nuoren ja nyt jo aikuisen, 34-vuotiaan miehen elämässä.

– Oli aika päräyttävä kokemus kuusivuotiaalle, kun omat joystickin liikkeet siirtyivät telkkariruudulle. Siitä tuli ensimmäinen fiilis, että näitä tällaisia tapahtumia pystyy hallitsemaan, Juho Kuorikoski muistelee.

Tietokonepeleistä muodostui pienelle pojalle ja myöhemmin yläkouluikäiselle nuorelle turvasatama, jossa Juho Kuorikoski sanoo oppineensa etiikan ja moraalin säännöt. Samaan aikaan, kun koulussa kiusattiin ja eristettiin.

– Pelit tarjosivat pakopaikan. Pelit olivat maailma, jossa omilla toimilla pystyi vaikuttamaan enemmän kuin normaalissa arjessa.

Ongelmanratkaisua räiskinnän sijaan

Toisinkin olisi voinut käydä. Kiusaamisen keskellä olisi voinut katkeroitua ja oppia vihaamaan. Näin ei käynyt Juho Kuorikoskelle.

Pelaamalla huomasin, että tähän maailmaan vaikutetaan keskustelemalla ja älyn kautta.

Juho Kuorikoski

– Pelimakuni on ollut aina sellainen, jossa painotetaan tarinankerrontaa ja ongelmanratkaisua. Pelaamalla huomasin, että tähän maailmaan vaikutetaan keskustelemalla ja älyn kautta.

Juho Kuorikoski myöntää, että kyllä hänkin tykkää räiskintäpeleistä, mutta graafisia seikkailupelejä hän suorastaan rakastaa.

– Ne menivät samaan kastiin televisiosarja Star Trekin kanssa, joka sekin on lapsuudesta asti ollut mulle tosi rakas. Star Trekissä ja näissä peleissä korostetaan maailmaa, missä etiikka ja moraali ovat tärkeässä asemassa ja pitää pystyä sietämään erilaisuutta. Ongelmat ratkeavat puhumalla sen sijaan, että laitettaisiin aseet laulamaan, Juho Kuorikoski perustelee.

Tietokonepelejä hyllyssä.
Juho Kuorikosken kotiin on kertynyt hyllymetreittäin tietokonepelejä eri vuosikymmeniltä.Päivi Rautanen/Yle

Tarvitseeko lapsen peliaikaa rajata?

Jos lapsi ja nuori kokee arkensa ankeaksi, mutta pelit opettavat hyvän ja pahan erot, tarvitseeko ja kannattaako vanhempien enää rajata lastensa peliaikaa? Viime vuosikymmenet kun on puhuttu elokuvien väkivaltaisuudesta, mutta varsinkin pelien haitat ovat olleet näkyvästi esillä.

– Se on harmillista, sillä väkivaltapelejä on vain pieni osa kaikista niistä peleistä, joita nuoriso pelaa, Juho Kuorikoski tietää.

Kirjallisuudestakin on aikoinaan väännetty, että siellä se nuoriso mädättää aivonsa.

Juho Kuorikoski

Sama keskustelu on Juho Kuorikosken mukaan käyty moneen kertaan aiemminkin.

– Samanlainen polemiikki on ollut rockmusiikista. Ja kirjallisuudestakin on aikoinaan väännetty, että siellä se nuoriso mädättää aivonsa, kun ne vain makaavat sohvalla lukemassa kirjoja, Kuorikoski heittää.

Juho Kuorikosken havaintojen mukaan tiedotusvälineet tarttuvat peleihin lähestulkoon ja ainoastaan kahdesta näkövinkkelistä. Media etsii peleistä niiden haittavaikutuksia tai sitten peliaiheet päätyvät lehtien taloussivuille.

– Kun mediassa päästään moraalipaniikin vauhtiin, puhujina ovat yleensä vanhat ihmiset, joilla ei ole samanlaisia kokemuksia peleistä kuin nuorilla.

Tietokonepelejä taustalla, yksi lähikuvassa.
Kokeneelle pelaajalle käy kuin kirjan lukijalle: joku erottuu aina joukosta ja muodostuu pelaajalle erityisen tärkeäksi peliksi.Päivi Rautanen/Yle

Peliasenteille kyytiä: Pelit ovat taidetta!

Juho Kuorikoski ravistelee vallalla olevia peliasenteita. Hänen kokemustensa perusteella digitaaliset pelit ovat myös taidetta.

– Kyse on kuitenkin luovien ihmisten kulttuurituotteista, Juho Kuorikoski puolustaa.

Tästä näkövinkkelistä tiedekustantamo Gaudeamus julkaisee ensi viikolla Juho Kuorikosken kuudennen tietokirjan. Pelitaiteen manifesti -kirjassaan Juho Kuorikoski peilaa pelejä suomalaisittain aivan uudesta näkövinkkelistä. Hän analysoi pelejä vertaamalla niitä perinteisiin taidemuotoihin.

Innostuksensa uuteen kirjaan ja näkövinkkeliin Juho Kuorikoski sai luettuaan viime vuonna Henry Baconin kirjan Seitsemäs taide, jossa suomalainen elokuva- ja televisiotutkimuksen professori peilaa elokuvaa niin sanottuihin vanhoihin taiteisiin. Lukukokemuksensa innoittamana Kuorikoski päätti soveltaa samaa lähestymistapaa peleihin.

Kuorikoski päätyykin kirjassaan nostamaan digitaaliset pelit vanhempien taiteiden – kirjallisuuden, kuvanveiston, maalaustaiteen, arkkitehtuurin, teatterin, elokuvan ja musiikin – rinnalle.

Pelaaja rakentaa omat merkityksensä

Juho Kuorikosken uudessa tietokirjassa kantava ajatus on se, että pelien oman taidemuodon ydinjuttu on vuorovaikutus.

– Perinteisesti taide on koettu niin, että taiteilija välittää yleisölle omia merkityksiään. Peleissä tilanne kääntyy päälaelleen. Tekijän ohella myös kokija rakentaa omia merkityksiään pelimaailmassa, Juho Kuorikoski korostaa.

Kirjan kustantaja Gaudeamus tiiviistää pelaajan kokemukset esittelyssään: "Pelaaja itkee, nauraa, suuttuu ja liikuttuu tehdessään valintoja pelin mikrokosmoksessa".

Tekijän ohella myös kokija rakentaa omia merkityksiään pelimaailmassa.

Juho Kuorikoski

Juho Kuorikosken aiemmista tietokirjoista neljä on pelialan tietokirjoja. Yhden kirjan hän on kirjoittanut vanhan hirsitalon siirrosta. Kirjailija itse asuu Närpiöstä Lappajärvelle siirretyssä vanhassa hirsitalossa.

Penkomalla oppii uutta

Siviiliammatiltaan Juho Kuorikoski on paikallislehti Järviseudun Sanomien päätoimittaja.

– Toimittaja on utelias eläin ja asioiden penkominen sekä uuden oppiminen on aina mukavaa, Juho Kuorikoski tiivistää innostuksensa tietokirjailijan työhön.

Tietokirjojen lisäksi Juho Kuorikoski on entisten yhtiökumppaniensa kanssa suunnitellut ja toteuttanut seikkailupeli Lydian (siirryt toiseen palveluun), jota Kuorikoski itse kutsuu pahanmielenpeliksi. Pelissä seikkailee pieni Lydia-tyttö ja hirviön roolissa on alkoholi. Kansainvälistä tunnustusta saaneen pelin tekijöiden toiveena on, että peli herättelisi ja että pelaaja tunnistaisi ongelmajuomisensa.

Lydia ilmestyi vuonna 2017 englanninkielisenä pelinä. Alko on julkaissut siitä syyskuussa ilmaisen, suomenkielisen mobiiliversion.

Pelialan tietokirjoja.
Juho Kuorikoski on kirjoittanut kuusi tietokirjaa, joista viisi käsittelee pelialaa.Päivi Rautanen/Yle

Pelit myös aikuisen mielen turvana

Juho Kuorikoski on löytänyt pelien maailmasta turvaa myös aikuisuudessa. Hän kertoi keväällä Journalisti (siirryt toiseen palveluun)-lehdessä avoimesti kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstään, joka oli viedä nuoren miehen hengen. Diagnoosi, tuki ja lääkkeet ehtivät ajoissa. Juhon elämässä vuorottelivat mielettömät toiminnan jaksot ja syvät masennuskaudet. Silloin kun virtaa riitti, mies selviytyi uskomattomista työmääristä. Nyt on aika painaa myös jarrua.

– Sairaus on toki vaikuttanut moneen asiaan, mutta tavallaan pelit ovat auttaneet tämänkin käsittelyssä. Olen sisäistänyt, että tämä on hoidettavissa oleva asia.

Juho Kuorikoski pohtii, että pelimäinen logiikka ja insinöörimieli ovat omiaan auttamaan. Hän on koulutukseltaaan ohjelmistosuunnittelun insinööri ja viestintätieteitä lukenut filosofian maisteri.

– Toki sairaus on pitkäikäinen riesa ja loppuikäni saan syödä siihen lääkkeitä, mutta se ei ole rajoittanut elämääni, niin kuin monet voisivat ajatella. Tässä olen ja tallustelen.