Aikuiset nukkuvat nykyään yhdessä päiväunia ja vieläpä maksavat siitä – "Tuskin yhdenkään sukupolven on ollut yhtä vaikea rentoutua kuin meidän nyt"

Ennen työpaikoilla torkuttiin salaa. Nykyään mahdollisuus päiväuniin on osa työhyvinvointia ja merkki siitä, että luottamus on hiljalleen korvaamassa kontrollin.

uni (biologiset ilmiöt)
Ihmiset ottavat ohjattuja päiväunia
Sofia Future Farmissa Senaatintorin kupeessa nukutaan ohjattuja päiväunia joka arkipäivä. Rentoutuksen apuvälineenä torkkujilla on jakkaroita ja joogapalikoita.Antti Kolppo / Yle

Samaan aikaan kun varhaiskasvatuksen ammattilaiset käyttävät kaikki konstinsa saadakseen pikkuväen päivälevolle, joukko kauluspaitoihin pukeutuneita aikuisia jättää kenkänsä eteiseen ja sujahtaa tyytyväisenä vilttien alle.

Senaatintorin kainaloon Helsingin Sofiankadulle juuri avanneen Sofia Future Farmin (siirryt toiseen palveluun) kuudennessa kerroksessa kukaan ei haraa vastaan tai luettele listaa syistä, minkä takia olisi mielekkäämpää jäädä valveille kekkuloimaan. Nyt otetaan päiväunet.

Tästä luksuksesta myös maksetaan.

Joogaopettaja Milja Horneman sytyttää hämärään joogasaliin muutaman tuikun ja laittaa rentouttavaa taustamusiikkia. Jotain samankaltaista, mitä kuulee niillä keskittymiseen suunnitelluilla soittolistoilla.

– Saat ihan rauhassa tulla tähän paikkaan, laskeutua kehon ja mielen kanssa tähän hetkeen. Seuraavan puolen tunnin ajan saat vain olla, hän sanoo rauhallisella äänellä.

Istun salin nurkassa ja harmittelen mielessäni, että joogamatot ehdittiin varata ennen kuin hoksasin, että olisin havainnoinnin sijaan voinut kokeilla tätä itsekin.

Luovan työn kaupunkikeskukseksi itseään kutsuva Sofia Future Farm (siirryt toiseen palveluun) on tarjonnut ohjattuja päiväunihetkiä kolmen viikon ajan.

Puoli tuntia kestäviin "päikkäreihin" kuuluu ohjattu rentoutumisharjoitus, jonka jälkeen voi torkahtaa toviksi. Tupluurien päätteeksi ohjaaja herättelee osallistujat lempeästi takaisin tähän hetkeen ja loppupäivän koitoksiin.

Konseptin takana on keskuksen hyvinvointipäällikkö Tiina Vainio. Idea ohjattuun päiväunihetkeen syntyi Vainion arkisesta havainnosta: tarpeesta aikuisten välitunteihin.

Virikkeiden ja ärsykkeiden kyllästämässä ajassa kun ollaan koko ajan online, ei osata pysähtyä tai edes tehdä yhtä asiaa kerrallaan. Aivot surraavat ylikierroksilla. Liikutaan kiirestä ja keskeytyksestä toiseen.

Tälle itseaiheutetulle keskittymiskyvyn häiriötilalle on nimikin, ADT eli attention deficit trait. Siitä pääsee eroon, kun antaa aivoille mahdollisuuden rauhoittua.

– Ihmiset ovat niin väsyneitä, että rentouttava joogakin voi tuntua liialta, Vainio summaa.

Pysähtymisestä on tullut meille niin vaikeaa, että siihen tarvitaan apua.

Siskonpeti on unimaailman nouseva trendi

Terveys on yksi tämän ajan globaaleista megatrendeistä. Fitness-buumin ja "ruokani on uskontoni" -vaiheen jälkeen valokeilaan ovat nousemassa lepo ja palautuminen.

Tämä tarkoittaa sitä, että erilaiset nukkumiseen, rentoutumiseen ja lepoon liittyvät palvelut ja elämykset ovat kovaa vauhtia kasvava ala. Julkisia tiloja suunnitellaan siten, että niihin tuodaan torkut mahdollistavia rauhallisia soppia. Kuntokeskuksissa tarjoillaan ohjattua pötköttelyä, ja uniturismi nostaa suosiotaan.

Ihmiset ottavat ohjattuja päiväunia
Puoli tuntia kestäviin ohjattuihin päiväuniin kuuluu rentoutumisharjoitus, jonka jälkeen voi torkahtaa toviksi. Puolen tunnin kuluttua ohjaaja toivottaa huomenta.Antti Kolppo / Yle

Johtamisen alan tutkija, professori Anu Valtonen on luotsannut Lapin yliopistossa New Sleep Order -hanketta vuodesta 2011 lähtien. Kansainvälisestikin ainutlaatuisen tutkimushankkeen tarkoituksena on selvittää sosiokulttuurisesta näkökulmasta, mitä unelle ja nukkumiselle on tapahtumassa. Työmaata riittää, sillä nukumme noin kolmasosan elämästämme.

Professori muistuttaa, että kun aiheena on uni ja nukkuminen, keskusteluissa korostetaan aina terveyttä; kuinka paljon olisi hyvä saada unta ja mitä unenpuute voi aiheuttaa. Terveyspuhe kytkeytyy puolestaan taloudelliseen hyötyyn eli siihen, miten ihmisestä saadaan parhaat mahdolliset tehot irti.

Yhdessä nukkuminen on vahva keino luoda suhteita ja jopa elinikäisiä sellaisia. Jos jakaa kollegan kanssa huoneen työmatkalla, on pakko riisua ammatti- ja työroolit.

Anu Valtonen, professori, Lapin yliopisto

– Eli jos nukut huonosti, se on terveyshaitta ja olet huono työntekijä. Nukkumisesta puhutaan harvoin sosiaalisten suhteiden luomisen kautta, Valtonen sanoo.

Hän kysyy provokatiivisesti: Miksi työyhteisöissä luodaan yhteisyyttä siten, että se tapahtuu aina valveaikana? Miksei mennä yhdessä nukkumaan?

– Yhdessä nukkuminen on vahva keino luoda suhteita ja jopa elinikäisiä sellaisia. Jos jakaa kollegan kanssa huoneen työmatkalla, se yhdistää ihan eri tavalla. Silloin on pakko riisua ammatti- ja työroolit. Olla enemmän oma itsensä.

Ehkä tämä on pian muuttumassa, sillä yksi nouseva nukkumistrendi on juuri yhdessä nukkuminen. Ohjatut päiväunet ja työpaikkojen yleistymässä olevat lepohuoneet ovat hiljalleen liikuttamassa nukkumista pois yksityiseltä alueelta, kohti julkista.

Taustalla on nyky-yhteiskunnassa kaiken läpi tunkeva tehokkuusajattelu, mutta myös ihmisen luontainen kaipuu toisen luo. Yhä useampi meistä on yksinäinen ja valmis maksamaan palveluista, jotka saisivat unohtamaan sen edes hetkeksi.

– Nukumme yksin tai todella läheisen ihmisen kanssa. Tähän kasvatamme myös lapsemme. Nykyään on todella vähän paikkoja, joissa nukutaan tuntemattoman ihmisen kanssa. Mieleen tulevat lähinnä autiotuvat ja junien makuuvaunut. Ehkä kaipaammekin näitä mahdollisuuksia, Valtonen pohtii.

Täällä Sofiankadulla yhteisen lepohetken jakaa kymmenkunta torkkujaa, joogaopettaja, kuvaajakollegani ja minä. En kehtaa katsoa kännykästä kelloa. Vilkaisukin rikkoisi tämän poikkeuksellisen rauhan.

Mietin, kuinkakohan moni nukkuu oikeasti. Vaatii luottamusta ummistaa silmänsä kun ei tunne häntä, joka vierellä makaa.

Itse pelkäisin kuorsaavani.

Suomessa päivällä nukkumisella on ollut synnin leima

Japanissa on sosiaalisesti hyväksyttyä torkahdella julkisilla paikoilla. Sana inemuri (siirryt toiseen palveluun) tarkoittaa kirjaimellisesti nukkumista läsnäollessa. Kiinassa tuhatvuotinen päiväuniperinne on yhä voimissaan.

Etelä-Euroopassa, Latinalaisen Amerikan maissa sekä Lähi-idässä on totuttu vetäytymään päivän kuumimpana aikana siestalle lepäämään. Intiassakin maan tapa on nukkua missä ja milloin vain.

Suomessa julkisilla paikoilla nukkuvat lähinnä juopuneet tai reissaajat matkatavaroineen.

Syynä on se, että meidän kulttuurissamme nukkumista – ja varsinkin päiväunia – on kautta aikain moralisoitu. Länsimaisessa yhteiskunnassa nukkuminen liitetään totutusti laiskuuteen ja lorvimiseen. Toisin sanoen se on syntiä.

Kulttuurihistorioitsija Pälvi Rantala kertoo, ettei taustalla vaikuta pelkästään taloudellinen hyötyajattelu ja ilmasto, vaan myös protestanttinen uskonto ja siihen liittyvä työmoraali. Kontrolli.

– On ajateltu, että heräämällä aikaisin, ihminen on Jumalan käytettävissä. Kohtuuttomalla unella koettiin olevan monenlaisia huonoja vaikutuksia. Sen esimerkiksi ajateltiin huonontavan muistia ja vähentävän voimia, Lapin yliopistossa työskentelevä Rantala sanoo.

Käsitykset oikeasta ja hyväksyttävästä tavasta nukkua elävät edelleen yhteiskunnassa syvässä, vaikka nykyään kirkossakin (siirryt toiseen palveluun) järjestetään päiväunitapahtumia.

Uni on identiteetin rakentamista. Kun tuot esiin, miten nukut ja miten tärkeänä sitä pidät, tuot ilmi millainen ihminen olet. Unesta on tullut mitattava suoritus, jota myös jaetaan muille sosiaalisen median kautta.

Anu Valtonen, professori, Lapin yliopisto

Anu Valtonen sanoo, että oikealla tavalla nukkua tarkoitetaan edelleen lähinnä kahdeksan tunnin yhtäjaksoista yöunta, vaikka tutkimukset (siirryt toiseen palveluun) ovat monesti osoittaneet, että on olemassa hyvin erilaisia nukkumisen tapoja.

Siksi nukkumista työpäivän aikana on tähän asti piiloteltu. Väsynyt on kyllä keksinyt keinon oikaista hetkeksi. Tyyny mukaan vessaan, piilopeti hyllyn taakse tai uinumaan pöydän alle.

Henriikka ja Alma
Myyntineuvottelija Henriikka Tapola (vas.) ja opiskelija Alma Zanella osallistuivat ensimmäistä kertaa ohjatulle päiväunitunnille. "Uskon, etten saisi kotona rentouduttua samalla tavalla. Olisi vaikeaa keskittyä. Todennäköisesti alkaisin tiskata", Tapola kertoo.Antti Kolppo / Yle

Ajat ovat muuttumassa, sillä jos aiemmin kehuskeltiin vähäisellä unentarpeella, nykyään pitkistä ja hyvistä yöunista on tullut säännöllisen liikunnan ja terveellisen ruokavalion kylkeen eräänlainen elämänhallinnan ja menestyksen mittari (siirryt toiseen palveluun).

– Uni on identiteetin rakentamista. Kun tuot esiin, miten nukut ja miten tärkeänä sitä pidät, tuot ilmi, millainen ihminen olet. Unesta on tullut mitattava suoritus, jota myös jaetaan muille sosiaalisen median kautta, Valtonen sanoo.

Päiväunien nukkuminen voi olla myös kapinaa

Yhdysvalloissa elää kokonainen lyhyiden tehotorkkujen voimaa ylistävä power nap -kulttuuri (siirryt toiseen palveluun), jolla on omat intomieliset gurunsa ja parempaa elämää lupaavat oppinsa.

Päiväunien tuleminen työpaikoille kertoo Valtosen mukaan ennen kaikkea siitä, että ne on valjastettu talouden tarpeisiin. Torkut oikeutetaan sillä, että tutkimusten mukaan työntekijä on hetken nukuttuaan virkeämpi, luovempi ja kaiken kaikkiaan parempi versio itsestään.

– Jos päiväunet olivat ennen laiskuutta, ovat ne nyt tehokkaan ja hyvän työntekijän merkki, Valtonen sanoo.

Hänen mukaansa riskinä on se, että jos taloudellinen tehokkuusajattelu on ainoa motiivi vakiinnuttaa työpaikoille päiväunimyönteistä kulttuuria, se voi tarkoittaa myös sitä, että paineet olla virkeä ja tehokas lisääntyvät. Yhtälö ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Uneen liittyvät asiat eivät ikinä ole.

– Yhteiskunnassa on voimakas virkeyden ja valppauden vaade. Jos sitä ei muuten pystytä täyttämään, otetaan lääketeollisuus avuksi ja haetaan se pirteys vaikka väkisin. Tämä näkyy jo brittiläisissä unitutkimuksissa.

Jos päiväunista tulee suoritus, josta joku toinen hyötyy, herättää se luonnollisesti myös vastustusta. Tämän huomasi myös Pälvi Rantala, jonka vuonna 2016 julkaistuun Nokkaunia ja tehotorkkuja – Tutkimusmatka päiväunien kulttuurihistoriaan -kirjaan on koottu yli 200 suomalaisen ajatuksia päiväunista.

Tehokkuuden vastapuheeksi nousi se, että päiväunia pidettiin nautintona, omana aikana ja arjen luksuksena.

– Ne saatettiin kokea myös kapinaksi, eräänlaiseksi viimeiseksi rauhoittumisen linnakkeeksi kiireisessä työelämässä, Rantala sanoo.

Tiedän tarkalleen, mitä päiväunikapinallisuus on. Joskus puoli tuntia viltin alla on paras lääke kaikkeen.

Kun puhumme torkuista töissä, puhumme työelämän muutoksesta

Työelämää tutkiva sosiologi Pasi Pyöriä Tampereen yliopistosta kertoo itsekin olevansa päivätorkkujen ystävä. Etänä työskennellessään hän vetää usein iltapäivällä peiton hetkeksi korviin ja on kolmen vartin kuluttua valmis jatkamaan töitään.

Yliopistolla dosentti vain haikailee virkistävien päiväunien perään, sillä hän ei ole vielä löytänyt soppea niiden harrastamiseen.

– On huikean hyvä asia, että joissakin yrityksissä on pyritty kiinnittämään huomiota työntekijöiden hyvinvointiin järjestämällä lepomahdollisuuksia. Se auttaa jaksamaan ja luo positiivista työkulttuuria, Pyöriä sanoo.

Työnteon suvantovaiheet ovat pelkästään hyvä asia. On huolestuttavaa, jos työpaikalla pitää hiljaisinakin hetkinä näyttää ulospäin kiireiseltä.

Pasi Pyöriä, sosiologian yliopiston lehtori, Tampereen yliopisto

Hänen mukaansa puhe päiväunista saa meidät samalla kiinnittämään huomiota järkevään tapaan rytmittää työtä ja pitämään kiinni tauoista. Se myös auttaa näkemään ajoittaisen työhön kuuluvan joutokäynnin positiivisena voimavarana, joka antaa tilaa luovuudelle ja uusille ajatuksille.

– Työnteon suvantovaiheet ovat pelkästään hyvä asia. On huolestuttavaa, jos työpaikalla pitää hiljaisinakin hetkinä näyttää ulospäin kiireiseltä.

Työnantajan näkökulmasta torkut ovat usein osa laajempaa prosessia, jossa yrityksen johto sitoutuu työntekijöiden itsenäiseen työskentelyyn. Totuttua vapaamman ajankäytön odotuksena ja oletuksena on se, että tuntien kyttäämisen sijaan projektin parissa työskennellään kunnes se on valmis.

Ajatuksena on kohdella työntekijöitä kuin aikuisia, vaihtamalla kontrolli luottamukseen.

– Vapaus määritellä tietyissä rajoissa oma työaikansa sekä vaikuttaa työnsä sisältöön ja tehtäviin on hirveän tärkeä työssä jaksamiseen liittyvä tekijä. Se myös kompensoi kuormittavia tekijöitä, kuten kiirettä, Pyöriä sanoo.

Työelämän käytännöt muuttuvat, mutta muutos on hidasta ja asteittaista.

Kuvaavaa on se, että vaikka suomalaisilla on entistä paremmat mahdollisuudet erilaisiin joustaviin työjärjestelyihin – joka viidennellä esimerkiksi mahdollisuus etätyöskentelyyn (siirryt toiseen palveluun) – teemme silti tilastojen mukaan kutakuinkin saman verran työtunteja kotona kuin 1970- ja 1980-lukujen taitteessa, jolloin sanaa etätyö oli tuskin keksittykään.

– Tässä on paradoksi. Meillä on paremmat mahdollisuudet kuin koskaan, mutta emme ole vielä täysimääräisesti tarttuneet niihin, Pyöriä sanoo.

Tulevaisuudessa unta treenataan kuin lihasvoimaa

Oman ajan hallitseminen voi tulevaisuuden työelämässä olla poikkeuksen sijaan aika tavallista.

Se johtuu siitä, että palkansaajien koulutustaso tulee todennäköisesti kohoamaan ja siksi yhä suurempi osa meistä työskentelee senkaltaisissa tehtävissä, jotka eivät ole luonteeltaan tiukasti sidottuja tiettyyn aikaan tai paikkaan.

Professori Anu Valtonen uskoo, että päiväunista ei kuitenkaan tule uutta työelämän normia. Aiempaa hyväksytympää kyllä sitä mukaa, kun levolle omistetut tilat yleistyvät työpaikoilla ja erilaiset uneen liittyvät palvelukonseptit kasvattavat suosiotaan.

– Vielä parikymmentä vuotta sitten naurettiin ajatukselle, että jollakin olisi oma personal trainer. Nyt maailmalla on jo sleeptrainereita eli unikonsultteja, jotka opettavat mittaaman unenlaatua ja nukkumaan oikein, Valtonen sanoo.

Hyvinvointivalmentaja Tiina Vainio
Hyvinvointivalmentaja Tiina Vainio Sofia Future Farmilta sanoo, että moni meistä tarvitsee olemiseen apua. "Olemme tottuneet, että teemme kaikkea samaan aikaan ja olemme kytköksissä nettiin. Emme enää osaa vain olla."Antti Kolppo / Yle

Mutta ennen kuin opettelemme nukkumaan, on meidän on opittava olemaan. Tämä mieltä on helsinkiläisen Sofia Future Farmin hyvinvointipäällikkö Tiina Vainio. Hän uskoo, että seuraava hyvinvointitrendi on ohjattu oleminen.

– Tuskin yhdenkään sukupolven on ollut yhtä vaikea rentoutua kuin meidän nyt. Meidän on vaikea käskeä itse itseämme rauhoittumaan, joten ehkä tarvitsemme sitä, että joku ohjaa meidät pysähtymään, Vainio sanoo.

Tavoitteena on tehdä suorituksesta tapa ja tavasta paremman elämän rakennuspalikka.

Ohjaaja Milja Horneman kehottaa päiväunitunnille osallistuvia kipristelemään varpaitaan ja oikaisemaan selkänsä suoraksi, nousemaan istumaan, sitten kun se tuntuu hyvältä. Puoli tuntia alkaa olla ohi, joten on aika palata tästä hetkestä arkeen.

– Huomenta uudestaan tähän päivään, Horneman sanoo.

Unenpörheät aikuiset nousevat istumaan. Katselevat ujosti hymyillen toisiaan. Näinkö nopeasti aika kului, joku ihmettelee takarivissä.

Tänään osallistujien kasvoilla ei näy kyyneliä. Niitäkin on tässä salissa jo vuodatettu.

Se, että saa vain olla.

Sitä moni meistä nimittäin eniten toivoo.

Juttuun on haastateltu taustaksi myös toimitusjohtaja Pekka Enrothia käytännemuotoilutoimisto Seymour Consulting Oy:stä.