Kuolevien henkiseen tukemiseen koulutetaan lisää vapaaehtoisia: "Julkisen puolen hartiat eivät enää riitä"

Varsinkin yksinäiset kuolevat tarvitsevat kuuntelijoita ja lohduttajia.

vapaaehtoistyö
Kädet
Heikki Haapalainen / Yle

Parantumattomasti sairaiden henkistä tukirinkiä laajennetaan Pohjanmaalla. Myös Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan alueelliset syöpäyhdistykset ovat aloittaneet lisäkoulutukset.

– Julkisen terveydenhuollon resurssit eivät välttämättä riitä psykososiaalisen tuen antamiseen, sillä yksinäisiä saattohoidossa olevia potilaita ja heidän läheisiään on paljon, perustelee Pohjanmaan syöpäyhdistyksen toiminnanjohtaja Markku Suoranta kolmannen sektorin aktivoitumista.

Pohjanmaan Syöpäyhdistys kouluttaa tänä syksynä toistakymmentä vapaaehtoista syöpäsairaille. Tällä hetkellä heitä on kymmenisen Seinäjoella ja Kokkolan lähialueella viisi, mutta tarve kasvaa.

Suomen syöpäjärjestöt ovat jo vuosia järjestäneet parantumattomasti sairaiden saattohoitoa ympäri Suomen. Esimerkiksi Pohjanmaan rannikkoseudulla syöpäyhdistyksen palkkalistoilla työskentelee neljä saattohoitajaa. He ovat kuntien ja sairaaloiden kanssa apuna palliatiivisessa hoidossa.

– Tukiverkosto ei enää riitä. Sekä omaiset että kuolemaa lähestyvät yksinelävät tarvitsevat kuuntelijoita ja auttajia.

Yhteistyö hoitolaitosten, terveyskeskusten, sairaaloiden ja syöpäyhdistysten kesken tekee palvelusta toimivamman. Mikään taho ei Suorannan mielestä pysty pyörittämään kokonaisuutta yksin.

Ole läsnä, kuule mitä toinen toivoo

Kokkolassa tukihenkilötoimintaa järjestävä neuvontahoitaja Maria Heikkilä-Nyman myöntää, että vapaaehtoistyö kuolevien parissa ei sovi kaikille. Parantumattomasti sairaiden tukeminen ei ole helppo tehtävä: vastaan voi tulla kärsimystä, ahdistusta ja hätääkin.

– Pitää olla rohkeutta ja voimakas halu olla tukena. Toista voi lohduttaa puhe arkisista asioista, eivät kaikki halua jakaa lähestyvää kuolemaa. Kun osaa kuulla, mitä toinen toivoo, auttaa jo paljon, kertoo Heikkilä-Nyman.

Vapaaehtoiset valitaankin koulutukseen vasta haastattelujen jälkeen.

– Sillä tavalla varmistetaan, että ihminen pärjää näiden asioiden kanssa, syöpäyhdistyksen toiminnanjohtaja Markku Suoranta sanoo.

Tukihenkilöt ovat kuolevien kuuntelijoita ja lohduttajia tai läheisille hengähdystauon tarjoajia.