"Yksi mummo sanoi: sieltähän tuli ihminen" – Sirpa Niskanen on muistisairaan näkymätön avustaja, joka huolehtii, että kotiavain on mukana

Muistiliitto aloitti vapaaehtoisten muistikavereiden kouluttamisen muistisairaille vuonna 2008 Kainuusta. Nykyään kaveritoimintaa löytyy joka maakunnasta.

vapaaehtoistyö
Kaksi naista kävelee sateessa sillalla.
Kajaanilainen Sirpa Niskanen on muistisairaiden vapaaehtoinen kaveri. Hän viettää heidän kanssaan aikaa muun muassa ulkoillen.Timo Sihvonen / Yle

Kajaani"Minä en nouse tänä päivänä", muistisairas mummo tokaisee vuoteensa pohjalta. Kajaanilainen Sirpa Niskanen lähtee kävelemään toiseen huoneeseen. Laulaen.

Vähitellen vanhus nousee ylös ja seuraa Niskasta keittiöön. Kohta he jo keittävät kahvia yhdessä.

Niskanen on ollut muistisairaiden vapaaehtoisena kaverina kymmenen vuoden ajan. Osa kaverisuhteista on kestänyt lyhyemmän aikaa, toiset vuosia.

– Tärkeintä on löytää yhteinen innostuksen kohde. Laulu on usein yhdistävä tekijä, mutta olen vienyt heille myös värityskirjoja ja palapelejä. Yhden papan kanssa pelasin jopa korttia, Niskanen kertoo.

Muistisairas voi kysyä yhtäkkiä, ovatko äiti tai isä elossa, ja miksi he eivät käy täällä.

Sirpa Niskanen

Niskanen vierailee muistisairaan luona yleensä kerran viikossa. Tapaamisella vierähtää aikaa helposti pari tuntia. Niskasen mielestä on tärkeää, että hänellä ei ole kiire pois muistisairaan luota.

– Varsinkin kotona asuva muistisairas on usein hyvin eksyksissä. Hän ei tiedä, missä on, vaan ihmettelee ja kävelee ympäriinsä. Hoitajat piipahtavat 10–20 minuuttia kerrallaan ja pyrähtävät pois. Minä huomaan muutokset hoitajia paremmin, Niskanen sanoo.

Kaveria odotetaan kädet ojossa

Muistiliitto (siirryt toiseen palveluun)aloitti vapaaehtoisten Muisti-KaVeReiden kouluttamisen muistisairaille vuonna 2008 Kainuusta. Sirpa Niskanen oli jäänyt juuri silloin osa-aikaeläkkeelle kuntohoitajan työstään ja muuttanut Kuhmosta Kajaaniin.

– Olin viikon vapaalla ja viikon töissä, joten ajattelin, että täytän vapaan viikon jollakin toiminnalla. Minulla oli pikkuisen kokemusta muistisairaista työelämästä, joten kynnys lähteä mukaan ei ollut korkea, Niskanen kertoo.

Nainen seisoo joen rannassa sateenvarjon alla.
Muisti-KaVeRi Sirpa Niskanen kokee saavansa kaverisuhteesta paljon sisältöä elämäänsä.Timo Sihvonen / Yle

Kun Sirpa Niskanen on muistisairaan ovella, hän sulkee hetkeksi silmänsä ja hengittää rauhallisesti. Vilkkaan ihmisen on hillittävä itseään, koska vastuu on suuri.

– Jos olen hätäinen ja teen asiat liian nopeasti tai hermostun, se tarttuu muistisairaaseen.

– Muistisairas voi myös kysyä yhtäkkiä, ovatko äiti tai isä elossa, ja miksi he eivät käy täällä. Vastausta pitää harkita tarkasti, jotta hänelle ei tule paha mieli, Niskanen sanoo.

Useimmiten Niskanen otetaan iloisena vastaan. Hän on odotettu vieras, vaikka muistisairaan viikonpäivät ja kellon viisarit eivät kulje samassa tahdissa kuin aikaisemmin.

– Kädet ojossa on montakin mummoa ollut vastassa. Muistan parhaiten hetken, kun avasin oven ja yksi mummo sanoi, että "sieltähän tuli ihminen". Silloin minulta pääsi kyyneleet. Hän koki sen niin arvokkaaksi, Niskanen kertoo.

Kaveri on kuin näkymätön avustaja, joka kulkee rinnalla ja katsoo, että muistisairaalla on sään mukaiset varusteet päällä ja kotiavain mukana.

Lea Torvinen

Kainuussa on koulutettu kymmenen vuoden aikana noin 180 kaveria muistisairaille. Vapaaehtoiset voivat olla kaverina muistisairaalle tai hänen omaiselleen, käydä silloin tällöin muistisairaan kanssa asioilla tai osallistua ryhmätoimintaan avustajana.

– Muistikaveri voi itse määritellä antaako hän aikaansa kaksi tuntia viikossa, joka toinen viikko vai kerran kuukaudessa. Vapaaehtoisille järjestetään säännöllisiä tukiohjaustapaamisia, ja he voivat myös aina ilmoittaa, jos eivät voi jatkaa kaverina, sanoo Lea Torvinen Kainuun Muistiyhdistyksestä.

Puhumista tärkeämpää on läsnäolo

Sirpa Niskasen mukaan osa muistisairaista on ajassa mukana: he katselevat televisiota ja muistelevat vanhoja elokuvia tai näyttelijöitä. Toiset eivät jaksa kiinnostua tästä päivästä, mutta heiltä löytyy paljon muuta, kuten vanhoja sanontoja.

– Minulla on yksi vanha lorukirja, jota käytän aika paljon. Lorut ovat vanhuksille tuttuja jo lapsuudesta. He ovat niin onnellisia, kun muistavatkin lorun kokonaan ulkoa. Se ilo näkyy kasvoilta, Niskanen kertoo.

Lea Torvisen mukaan muistoilla on suuri merkitys muistisairaalle.

– Me kaikki rakennumme siitä, mitä elämässä on ollut. Jokaisella hetkellä ja kohtaamisella on joku merkitys. Kun muistelemme niitä asioita, ihmisen arvokkuus ja identiteetti nousevat enemmän esille,Torvinen sanoo.

Aina puhumista ei kuitenkaan tarvita. Tärkeämpää ovat yhdessä tekeminen ja läsnäolo.

– Voin seurata vierestä, kun hän värittää. Näen, miten hän suu mutrussa keskittyy tehtäväänsä, Niskanen sanoo.

Kaksi naista kävelee sateessa sillalla.
Muistisairaan elinympäristö pienenee, koska hänestä voi tuntua, ettei osaa yksin takaisin kotiin. Muisti-KaVeRi tuo turvaa ulkoiluun.Timo Sihvonen / Yle

Vapaaehtoinen ei ole hoitaja eikä esimerkiksi korvaa omaishoitajien vapaapäiviä. Kaveritoiminnan tarkoituksena on mahdollistaa muistisairaalle oman näköinen arki ja kipinän säilyttäminen elämään.

– Pitkälti se on sitä, että muistisairaalla tulisi lähdettyä vielä ulos. Hän voi tuntea, ettei osaa enää takaisin tai aivoista ei yksinkertaisesti tule enää käskyä, että pitäisi mennä ulkoilemaan. Kaveri on kuin näkymätön avustaja, joka kulkee rinnalla ja katsoo, että muistisairaalla on sään mukaiset varusteet päällä ja kotiavain mukana, Torvinen Kainuun Muistiyhdistyksestä kuvailee.

Muistisairailla ei ole tarpeeksi kavereita

Tänä päivänä Muistiliitolla on 18 Muistiluotsi-asiantuntija- ja tukikeskusta (siirryt toiseen palveluun) jokaisessa maakunnassa. Paikallisyhdistykset voivat tehdä esimerkiksi oppilaitosyhteistyötä, jolloin opiskelijat ovat muistisairaan kaverina osana opintojaan. Muistikavereita voidaan kouluttaa myös muiden järjestöjen ja toimijoiden vapaaehtoisista.

Ainoastaan Kainuussa vapaaehtoinen ja muistisairas läheisineen tekevät kirjallisen sopimuksen siitä, milloin vapaaehtoinen käy muistisairaan luona ja mitä toiminta sisältää.

– Sopimuksella vapaaehtoinen saa itselleen vakuutusturvan. Yhteydenotot tapahtuvat vain meidän kauttamme, eli vapaaehtoisen ei tarvitse antaa omia yhteystietojaan. Haluamme näin turvata sen, ettei hänelle tule ylimääräisiä velvoitteita, Lea Torvinen Kainuun Muistiyhdistyksestä kertoo.

Minun ei tarvitse vain pyöritellä peukaloita.

Sirpa Niskanen

Niskasella on ollut parhaimmillaan yhtä aikaa kolme muistisairasta kaverina. Viikko-ohjelma täytyi suunnitella huolella. Kesällä Niskanen jäi toiminnasta pienelle tauolle, koska hän halusi keskittyä lastenlastensa hoitamiseen.

– Muistiyhdistyksestäkin sanottiin, että tauko on välillä paikallaan. Taisivat huomata, että olen vähän liian innokas, Niskanen naurahtaa.

Niskasen on tarkoitus palata takaisin kaveritoimintaa tammikuussa. Hän haluaa jatkaa, koska muistisairailla ei ole tarpeeksi kavereita tukemassa arjessa.

Kaveritoiminta antaa paljon myös Niskaselle itselleen.

– Minun ei tarvitse vain pyöritellä peukaloita. Olen ollut aina touhukas ihminen, joten se antaa minulle paljon sisältöä elämään, Niskanen sanoo.