Zalandon Helsingin-toimisto on kuin aikuisten luksuspäiväkoti ja HKL:n ratikkakuskien taukotila taas arkisuuden ylistys – mutta kumpi on parempi?

Parjatut avokonttorit saavat väistyä, kun monitilatoimistot valtaavat alaa. Trendikkäimmät helsinkiläistilat ovat kuin toisesta maailmasta. Juttu on julkaistu syyskuussa 2018.

työelämä
Zalandon taukotila ja HKL:n taukotila rinnakkain
Mårten Lampén / Yle Uutisgrafiikka

Nappi pohjaan, moottori hurahtaa käyntiin ja kahvipavut rouskuvat.

Metallinsävyinen WMF-kahvikone koostaa pavuista, vedestä ja maidosta vaahtohuppuisen cappuccinon.

Tässä taukotilassa kaikki on harkittua.

Pavut tulevat helsinkiläispaahtimolta Punavuoresta. Kaapista löytyy samaan brändiin käärittyä irtoteetä. Pöydillä on isoja kulhoja täynnä hedelmä ja nurkassa kylmäkaappi pullollaan virvoitusjuomia. Keittiön lattialla on tyhjiä laatikollisia Wostokia ja Club-Matea.

Niitä juodaan muun muassa Berliinissä – ellei jokin muu muotijuoma ole ehtinyt tulla tilalle.

Keittiön ympärillä aukeaa avoin loft-tila, joka on täytetty vaikka millä. On led-valoilla varustettuja keinuja, biljardipöytä, pöytäjääkiekkopeli, istuinportaat, oleskeluparvi ja värikkäitä tyynyjä. Mustia kattopalkkeja kiertävät sirkusvalot, ja jalkojen alla on harkitun krouvi betonilattia. Ovea vartioi seinälle maalattu Mustanaamio. Katonrajassa kiipeilee Hämähäkkimies.

Tilojen perusteella voitaisiin ollakin Berliinissä. Mutta ikkunoista näkyy Helsingin Kamppi. Tämä on yksi saksalaisen nettikauppajätti Zalandon konehuoneista eli yhtiön Suomessa sijaitseva kehityskeskus, joka on samalla ehkä Suomen trendikkäin toimitila. Toimistonjohtaja Tuomas Kytömaa istahtaa tyytyväisenä keinuun.

mies istuu riipputuolissa
Tuomas Kytömaa, ison yhteistilan brändivärillä päällystetty biljardipöytä ja led-valoilla varustetut keinut.Mårten Lampén / Yle

– Yhden työntekijän poika sanoi, että tämä on isän toimistoista ainoa, johon hän voisi kuvitella tulevansa töihin, Kytömaa kertoo.

Vierailijoita ja ihmettelijöitä on riittänyt. Kahden kerroksen raakatilat muunnettiin koodarien puuhamaaksi pitkissä remonteissa vuosina 2016–2017. San Franciscon digitaivaasta Suomeen palannut Kytömaa otti työntekijät mukaan suunnitteluun.

– Tämä on työpaikka, joka juhlistaa nörttikulttuuria. Esimerkiksi neuvotteluhuoneiden supersankariteema valittiin äänestyksellä. Meidän keskivertotyöntekijä lukee sarjakuvia, ja mullakin on aika usein Star Wars -paita päällä.

Kampin laitamaista eli Autotalon ympäristöstä on tullut kuuma sijainti. Ulkoapäin vaatimattomat toimistokolossit sisältävät uusia remontoituja mikrokosmoksia, ja erinomaisten yhteyksien äärellä. Aiemmin Zalando sijaitsi Punavuoren perukoilla.

– Kun kerrottiin mihin muutetaan, väki alkoi taputtaa, Kytömaa sanoo.

Samaan aikaan Töölössä: "On hyvä, että täältä näkee ulos"

Edetään kaksi kilometriä pohjoiseen, raitiotiekiskojen päähän Töölöön.

Ihmisenkorkuinen Miofino-kahviautomaatti päästää pöhinää ja pim, muovikupillinen kahvijuomaa on poimittavissa muoviritilältä.

– Maista, niin tiedät miksi se on ilmaista, nauraa ohikulkeva kuljettaja ja astelee ulos.

Ilmainen automaattikahvi on tämän vuoden uutuus Helsingin kaupungin liikennelaitoksen eli HKL:n taukotilassa Töölön-varikolla. Kuljettajat ovat saaneet sen palkinnoksi säästötoimenpiteiden onnistumisesta.

– Entä tee? Automaatista saa kyllä kuumaa vettä, muttei teetä, tauolle tullut kuljettaja Piitu Viittanen huomauttaa työnjohtaja Nora Polttilalle.

– Mä voin kysyä, jos työnantaja voisi tarjota ilmaiset teepussit, Polttila vastaa.

mies kahviautomaatilla
Kuljettaja Antti Hakulinen HKL:n kahviautomaatilla. "Tulisiko sitten pelattua liikaakin ja työt jäisivät tekemättä, jos työpaikka olisi täynnä pelejä", hän pohtii.Mårten Lampén / Yle

Polttila tuli HKL:lle vuonna 2002, ja muistaa että tila oli jo silloin suunnilleen samanlainen. Taulutelevisio on tullut, ja nyt kahviautomaatti. Koruttomassa valkoseinäisessä tilassa on lisäksi sohva, pari nojatuolia, keittiönurkkaus, välipala-automaatti ja päivän sanomalehdet.

– Automaatin kaakao on hyvää, huikkaa Antti Hakulinen ja istuu vaimonsa Jonna Hakulisen seuraan syömään eväitään.

Hakuliset ovat MTK-kuljettajia eli monitoimikuljettajia: he tekevät sekä kuljettajanvuoroja että hallin siivousta. Se tuo vaihtelua raitiovaunun ohjaimissa istumiseen, mikä yleensä täyttää valtaosan kuljettajien päivästä.

– Nämä tilat ovat minusta ihan ok. Omia eväitä tulee yleensä syötyä, vaikka on tässä vieressä lounasruokalakin, Antti Hakulinen sanoo.

– Ja se on hyvä, että täältä näkee ulos. Hakaniemessä taukotilat ovat maan alla, Jonna Hakulinen jatkaa.

Työpaikka vai luksuspäiväkoti?

Asiallisenvaalea konttori á la HKL on valtaosalle suomalaisista arkipäivää, toisin kuin Zalandon hypertrendikäs luomus.

HKL:n tila voisi ilman minkäänlaisia muutoksia olla yhtä hyvin sairaalan taukotila, opettajainhuone tai tehtaan tai verotoimiston taukonurkka. Tällaisilla halvoilla sohvilla ja perustoimistokalusteilla suomalaiset työpaikat on kyllästetty.

Tätä arkikokemusta vasten Zalandon toimistoa on vaikea ottaa vastaan täysin ilman taka-ajatuksia.

Onko työelämästä tullut niin löysää, ettei aikuinen ihminen jaksa kahdeksaa tuntia töissä ilman keinumista, kolajuomaa ja pöytälätkämatseja? Mieleen tulee väkisinkin aikuisten luksuspäiväkoti: on pelit, tyynyt ja välipalat, ja välillä vietetään aikaa ryhmässä tai ratkotaan tehtäviä tietokoneella.

Paitsi että zalandolaisten ratkottavana ei ole leikkejä eikä pelejä, vaan satojen miljoonien eurojen bisnekseen liittyviä raakoja pulmia. Aikuisten oikeita ongelmia.

Mutta lyökö Zalando työtilana HKL:n yksiselitteisesti laudalta? Sitä on hankala sanoa.

kolme työntekijää tauolla keittiössä
HKL:n tilat ovat monen suomalaisen silmään tutunnäköiset. Syömässä Antti ja Jonna Hakulinen, taustalla Piitu Viittanen.Mårten Lampén / Yle
miehet pelaavat pöytätennistä
Peng Zhang ja Zhiqi Lin (selin) ottavat kesken työpäivän matsin pöytätennistä Zalandolla. Varsinaiset työtilat on eristetty lasien taakse.Mårten Lampén / Yle

Työtilojen viihtyisyyden vaikutuksesta työn laatuun ei ole juurikaan tutkimustietoa, sanovat työympäristöjä tutkivat Virpi Ruohomäki Työterveyslaitokselta ja aivotutkija Katri Saarikivi Helsingin yliopistosta.

– Hirveän vähän tehdään kriittistä, aitoa tutkimusta työtilojen vaikutuksesta työkulttuuriin. Enemmän ovat äänessä eri malleja tarjoavat konsultit, sanoo työ- ja organisaatiopsykologi Ruohomäki.

Siitä on kyllä tietoa, millainen on huono työtila: se on epäsopiva työn tekemiseen. Se, että lähes koko Suomesta on 2000-luvulla tehty avointa avokonttoritilaa, on tutkijoiden mukaan ollut jonkinasteinen virhe.

– On surkuhupaisaa, että ihmisille ostetaan kuulosuojaimia, jotta he pystyvät tekemään töitä työpaikalla, aivotutkija Saarikivi sanoo.

Ruohomäen ja kollegoiden tutkimuksissa avokonttorit ovat saaneet käyttäjiltä eniten pyyhkeitä rauhattomuudestaan. Tämä korostuu keskittymistä vaativissa tehtävissä. Avokonttoritila sopii nopeisiin ja kommunikaatiota korostaviin töihin.

Nyt avokonttorin paikan valtaistuimella on ottamassa monitilatoimisto. Se on sekoitus avokonttoria, ryhmätyötiloja ja myös vetäytymiskammioita keskittymistä vaativalle työlle.

– Monitilatoimistot ovat peräisin teknologiayrityksistä, mutta yleistymässä myös muilla työpaikoilla, Ruohomäki sanoo.

Hänen mukaansa on selvästi nähtävissä, että työnantajat pohtivat tiloja aiempaa enemmän. Halu ottaa työntekijöiden tarpeet huomioon on nousussa.

Biljardi irrottaa, mutta aivot raksuttavat

Zalandollakaan ei allekirjoiteta ajatusta siitä, että tilat olisivat vain pehmoaikuisten leikkinurkkaus.

– On tutkittu juttu, että tässä työssä parhaat ratkaisut syntyvät, kun päästää välillä irti töistä. Tulee pelaamaan bilistä tai jotain, ja samalla aivot jatkavat ongelman työstämistä taustalla, Kytömaa kertoo.

Työpisteet ovat Zalandollakin avokonttorimaisessa tilassa. Mutta irtiotot niistä ovat työntekijöiden omassa harkinnassa, riittää kun ottaa kannettavan tietokoneen kainaloon. Harva lähtee talosta pihalle, koska omien seinien sisällä on runsaasti vaihtoehtoja.

– Haluttiin nimenomaan, ettei täältä tarvitse lähteä pihalle. Taukotilasta saa huippukahvia, ja siellä kohtaa muitakin kuin oman tiimin ihmisiä, mikä tuulettaa ajatuksia, Kytömaa kertoo.

Tilaa suunnitellut sisustusarkkitehti Taru Leppäselle kertoo, että toteutustapa oli myös suunnittelijan ihanne.

– Sai todella käyttää luovuutta. Tilaaja oli kiinnostunut työntekijöiden motivaatiota edistävistä jutuista, ja kannusti keksimään ideoita.

mies roikkuu rekkitangossa
"Tykkään, että tilat on disainattu hyvännäköiseksi. On kiva fiilis tehdä töitä, kun työnantaja haluaa tehdä työympäristöstä viihtyisän", sanoo leuanvetotangolle tullut Zalandon tiiminvetäjä Simo Moilanen.Mårten Lampén / Yle

Viihtyminen sitouttaa työntekijöitä, Kytömaa korostaa. Hyvälle työnantajalle tehdään hyvää jälkeä.

Hänen kanssaan tiloja esittelevä toimistoassistentti Essi Marttila kertoo neulomis- ja lautapelikerhosta. Työpaikan jousikvartetti soittelee kerran viikossa yhteistiloissa. Marttila printtailee työpaikan 3D-tulostimella palkintoja säännöllisiin pöytälätkä-, biljardi- ja konsolipeliturnauksiin.

Kytömaa raottaa varovasti vielä yhtä keittiön kaapin ovea, sillä nyt tullaan suomalaisittain aralle alueelle: kaapissa on työpaikkailtamia varten myös ilmaista olutta ja lonkeroa.

Yleisen logiikan vastaisesti ne ovat jokaisesta marketista tuttuja bulkkimerkkejä.

– Omaa olutta on kyllä selvitelty, mutta sopivaa valmistajaa ei ole vielä löytynyt, Marttila sanoo.

HKL:n tauot ovat minuuttipeliä

Siinä missä Zalandolla tehdään tiiviisti töitä sisätiloissa yhtiön verkkosivuston parissa, HKL:n tiloissa vietetään usein vain minuutteja. Kuljettajien tyypillinen tauko on 10–15 minuuttia.

– Siinä ajassa ehtii juosta vessaan, täyttää vesipullon ja ottaa kahvia, nauraa kuljettaja Tuua Taipale.

Hän on juuri lopettamassa päivän pisintä taukoaan, 44-minuuttista lounaspaussia. Kello on puoli yksitoista.

– Kun on kotona perhettä, niin otan usein sieltä tähteitä lounaaksi, Taipale sanoo ja kiiruhtaa ulos. Taskussa kulkee pieni paperi, jolle on präntätty päivän ajovuorot. Sitä kuljettajat vilkuilevat taukotilassa.

paperilappu kädessä
HKL:n kuljettajien päivän raamattu on taskussa kulkeva lista päivän ajovuoroista.Mårten Lampén / Yle

Sohvalla käydään keskustelua "ajosarjavaalista", eli 2–4 kertaa vuodessa toistuvasta kierroksesta, jolla kuljettajat saavat toivoa työvuorojaan. Siinä toimii senioriteettiperiaate: iäkkäämpien kuskien toiveet ajavat edelle.

Työnjohtaja Nora Polttila avaa vielä oven kaikkein pyhimpään, johon on pääsy pukuhuoneista: lepohuoneeseen.

Huoneessa on 60-senttinen sänky, jolla epäsäännöllisiä vuoroja tekevät voivat levätä. Raitiovaunut kirskuvat raiteilla aamuviidestä iltamyöhään, ja osa tekee niin sanottuja ruuhkavuoroja. Silloin ajetaan sekä aamun että iltapäivän ruuhkatunnit, ja välillä on vapaata.

– Aikainen aamutyö on yleistä. Meidän täytyy olla liikenteessä silloin, kun moni vasta heräilee, Polttila kiteyttää.

Paras asiantuntija on työntekijä itse

Raitiovaununkuljettajan työ on perinteistä työtä, jossa toistetaan kutakuinkin samaa työtehtävää päivästä toiseen.

Tutkijat huomauttavat, että yhä useampi on kuitenkin työpäivinään kameleontti, joka käyttää monenlaisia kykyjä.

– Tosi moni tekee vaihtelevaa työtä. Esimerkiksi sinun toimittajana pitää nyt puhua, sitten kirjoitat tätä juttua ja välillä istut ehkä tiimipalaverissa, aivotutkija Saarikivi sanoo.

– Ja työntekijä on yleensä itse paras henkilö sanomaan, millainen tila auttaa häntä työn tekemisessä.

Zalandon toimisto kietoutuu ikäänkuin köynnöksenä työntekijöiden yksilöllisten tapojen ympärille.

Myös HKL:n tilassa on selvästi ajateltu työntekijöitä, mutta heidän tarpeensa tulevat enemmän samasta muotista. Vessa, vesipullo, kahvi. Kun taukoaikaa on muutama minuutti, selkänojan värillä ja sijainnilla ei ole väliä.

Hämähäkkimiehen kuva seinällä
Zalandon seiniltä löytyy nippu supersankareita ja muita fantasiahahmoja.Mårten Lampén / Yle

Zalandon leikkisyys saa tutkijoilta kehuja – omassa paikassaan ja tarkoituksessaan.

– Kannustan kyllä työnantajia ihmislähtöiseen suunnitteluun. Mutta niin, ettei napata vain säkkituoleja suoraan jostain startupista, jos työntekijät ovat iäkkäitä eivätkä pääse säkkituolista edes ylös, Ruohomäki sanoo.

Hänen mukaansa hyvä taukotila elvyttää työsuorituksesta. Siksi se voi olla erilainen kuin varsinainen työtila.

Etenkin luovilla aloilla tauot ja työt menevät välillä suloisesti ristiin. Saarikiven mukaan on vanhanaikaista ajatella, että vain jatkuva keskittyminen ja tavoitehakuinen toiminta olisi tehokasta.

– Yhä enemmän me teemme työtä, jossa hyödytään siitä että vähän laiskotellaan välillä, eikä paineta koko ajan sata lasissa. Sen vuoksi ymmärrän hyvin sen, että luovassa työssä on keinut, Saarikivi sanoo.

Hänen aivojen "joutokäyntiverkostoksi" nimeämänsä default mode network aktivoituu, kun on hetken aikaa jouten, ja sen aktivoituminen lisää ideoiden määrää.

– Voi kysyä myös toisinpäin: miksi työtilan pitäisi olla mieluummin epämiellyttävä kuin miellyttävä?

Wau-efekti houkuttaa työntekijöitä

Mutta paljonko Zalandon tilasta on puhdasta brändinrakennusta, wau-efektin tuottamista?

Ainakin osa. Kilpailu koodareista on kovaa.

– Kyllä tämä on etu rekrytoinneissa. Nyt kun osaajista on pula niin on parempi koko alalle, mitä houkuttelevammalta tilat näyttävät, Kytömaa sanoo.

Pöytäfudispeli
Zalandon saksalaisen jalkapallon neuvottelutilaan on mahtunut myös Jari Litmanen. Pöytäjalkapallopelin toimittaja valittiin huolellisesti, ja huoneessa on myös pelikonsoli ja neuvotteluyhteydet.Mårten Lampén / Yle

Kytömaa kertoo käväisseensä edellisenä päivänä Supercellillä. Kummalla on hienompi konttori?

Sitä Kytömaa ei kommentoi.

Nimikko-oluet, toimistokoirat, kahvikurssit, joogamatot, seinämaalaukset.

Kaikissa näissä Helsingin teknologiayritykset kisailevat vähintään leikkimielisesti. Kaikki haluavat itselleen alan parhaat koodarit. Siinä kisassa tarjotaan kokonaista maailmaa, ei vain palkkaa.

Mutta perusasioistakin täytyy pitää 80-prosenttisesti miesvaltaisella työpaikalla huolta, Kytömaa huomauttaa ja naurahtaa:

– Pitää olla tarpeeksi vessoja. Kun jätkät vetävät limpparia päivät pitkät, niin kyllähän niitä kusettaa.

Hän painottaa, että hienoudet ovat työn tukemista, eivät pois työajasta.

– Kyllä täällä tehdään oikeasti kovasti töitä.