Miltä tuntuu elämä siviilissä, 22 vuorilla eletyn sissivuoden jälkeen? Kolumbialainen Maricela Flores osaa kertoa

38-vuotias Maricela Flores pahoittelee vasemmistoarmeija FARC:n uhrien kärsimyksiä – ja pelkää, mitä rauhansopimuksen vastustajat saattavat Kolumbiassa tehdä aseistaan luopuneille sisseille.

FARC
Maricela Flores
Maricela FloresAuli Leskinen

Kolumbialaisella Maricela Floresilla ei ole ammattia, ei työpaikkaa, eikä hänellä vähän aikaa sitten ollut edes henkilötunnusta.

Sen sijaan ase hänellä oli yli kaksikymmentä vuotta, kivääri ja välillä pistooli, ja niitä hän osasi myös käyttää.

– Henkilökohtaisesta aseesta luopuminen oli pelottavaa, mutta se piti tehdä, hyvä niin, hän sanoo itsevarmasti.

Maricela Flores oli kaksikymmentäkaksi vuotta Latinalaisen Amerikan suurimman aseellisen sissijärjestön, kolumbialaisen vasemmistoarmeijan FARC:n sotilas.

Hän luovutti henkilökohtaisen aseensa YK:lle Pereiran kaupungissa runsas vuosi sitten. Viime vuoden kesäkuussa YK ilmoitti, että FARC oli luovuttanut järjestölle lähes kaikki aseensa, hieman yli 7 000 asetta.

Kahvikaupungin kapinallinen

On vaikea uskoa, että 38-vuotias kahden lapsen äiti Maricela Flores on ollut mukana aseellisissa taisteluissa. Hän vaikuttaa itsevarmalta ja levolliselta seisoessaan Helsingin Katajanokalla sijaitsevan rakennuksen kiviseinää vasten. Hymy on pidättyväinen, hänen kanssaan on helppo jutella. Hän näyttää erityisen nuorelta.

– Se johtuu vuoristoilmasta, jatkuvasta liikunnasta ja hyvästä fyysisestä kunnosta.

Maricela on kotoisin Etelä-Amerikan luoteisrannikolla sijaitsevan Kolumbian keskiosasta, Pereiran kaupungista, kahviviljelmien rinteiltä kolmesataa kilometriä pääkaupungista Bogotasta länteen.

Köyhän lapsuuden kokenut Maricela halusi muuttaa elämänsä ja tehdä jotain merkittävää. Hän oli 14-vuotias, kun hän päätti liittyä FARC:iin.

– En ole katunut sitä. Se oli hienoa aikaa, jossa olin osa suurta FARC:n perhettä. Me kaikki halusimme tehdä jotain suurta, halusimme tehdä Kolumbiasta oikeudenmukaisen maan. Uskoin utopiaan kansanvallasta, ja jos sitä ei vaaleilla tulisi, ajattelin että se hankitaan asein.

Maricela sai FARC:ssa asekoulutuksen ja erikoistui taisteluissa käytettävien liikkuvien tutkien käyttöön. Sissiarmeijan mukana hän kulki eri puolilla trooppista Kolumbiaa yli kaksi vuosikymmentä eläen viidakossa ja vuorilla. Kaupungissa hän ei käynyt juuri koskaan.

– Se oli minulle liian vaarallista, minut olisi voitu tunnistaa, vangita ja tappaa, hän sanoo.

Ollessaan sissi hän sai kaksi lasta, erosi miehestään ja toimitti lapset äidilleen hoidettavaksi. Toinen lapsista on nyt 20-vuotias ja toinen 15-vuotias.

– Äitini on ollut myös minun lasteni äiti, hän sanoo rennosti hymyillen.

FARC liukui utopioista terroriin

1980-luvun alku, jolloin Maricela syntyi, oli Latinalaisen Amerikan maissa verinen.

Maailma eli kylmän sodan aikaa, Amerikan manner oli sen keskeinen näyttämö. Keski-Amerikan kaistaleella ja Etelä-Amerikassa valtaa pitivät useissa maissa oikeistolaiset sotilashallitukset.

FARC:n vasemmistolainen ideologia houkutti idealistisia nuoria ja nälkään väsyneitä köyhiä autoritäärisiä valtarakenteita vastaan. FARC tarjosi ideologian, yhteisön, romanttisen utopian ja ruokaa.

Taloudellisen ja sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden keskellä FARC syntyi vallankumoukseen uskovien kansallisena vapautusarmeijana, mutta ajan myötä se rappeutui huumekaupalla toimintansa rahoittavaksi terroristijärjestöksi.

FARC-sissejä Pondoresin kaupungissa Kolumbiassa helmikuussa 2017.
FARC-sissejä Pondoresin kaupungissa Kolumbiassa helmikuussa 2017.Mauricio Duenas Castaneda / EPA

Uuden vuosituhannen alussa FARC tienasi rahaa sieppaamalla siviilejä, poliittisia vastustajiaan ja maan armeijan sotilaita.

Kolumbian poliittinen kartta oli repaleinen kuin tähtitaivas. Sisällissodassa ei ollut rintamia, niiden sijaan taistelukentillä oli lukuisia toimijoita, jotka sotivat verisesti keskenään: vasemmistolaisia aseellisia sissijärjestöjä – joista FARC oli suurin – oikeistolaisia puolisotilaallisia joukkoja, palkkatappajia, suurtilallisten yksityisiä armeijoita, Kolumbian valtion väkivaltaisena tunnettu armeija ja lisäksi huumekartellien aseistetut tappojoukot.

Mukaan mahtui kansainvälisiä ihmiskilpiä, ihmisoikeustoimijoita ja järjestäytynyttä rikollisuutta.

Kolumbialla on tärkeä geopoliittinen asema

Kolumbian sisällissodan päättymisellä 2016 on vakauttava merkitys koko Etelä-Amerikan luoteisosan vakaudelle. Kolumbian sota oli läntisen pallonpuoliskon suurin ja pitkäaikaisin aseellinen konflikti.

FARC:n riisuminen aseista oli mahdollista, sillä sissijärjestössä oli tiukka hierarkia ja organisaatio toimi armeijan tavoin. Organisaatio on pääsääntöisesti toteuttanut ja totellut johtajiensa käskyjä.

Sen sijaan Kolumbiassa yhä toimiva, parin tuhannen ihmisen köyhä resupekka-armeija ELN on vaikeampi rauhoittaa. Se ei ole mukana hallituksen ja FARC:n rauhansopimuksessa, eikä sillä organisaationa ole selkeää hierarkiaa. Se toimii toisistaan irrallisina sissisoluina, ei yhden johdon alaisena.

Kun Marciela luovutti aseena vuosi sitten, FARC:ssa oli Maricelan mukaan jäljellä 14 000 sissiä. Viranomaiset ovat sanoneet, että FARC oli jo tuolloin supistunut 7 000 mieheen ja naiseen.

Kolumbian armeijan ajoneuvo ohittaa FARCin pommi-iskussa tuhoutuneen auton jäänteet El Palossa Kolumbiassa helmikuussa 2013.
Kolumbian armeijan ajoneuvo ohittaa FARC:n pommi-iskussa tuhoutuneen auton jäänteet El Palossa Kolumbiassa helmikuussa 2013.Christian Escobar Mora

Rauhanneuvottelut oli käyty Havannassa ja Oslossa. Ne olivat vaikeat ja kestivät neljä vuotta. Marraskuussa 2016 ratifioitu sopimus teki mahdottomasta mahdollisen: Sissit laskeutuivat piilopaikoistaan ja luovuttivat useiden kuukausien ajan aseitaan YK:lle.

Kolumbian aseellinen konflikti oli kestänyt yli viisikymmentä vuotta ja se oli jättänyt kansaan suuret uhriluvut ja syvät traumat.

– Elän nyt Pereisassa kotiseudullani alueella, jossa armeija valvoo entisten sissien turvallisuutta, kertoo Maricela.

– Silti 70 entistä sissiä on ammuttu. Minua pelottaa, mutta en halua jäädä piiloon ja kotiin. Hallituksen maksamat turvatoimet sissien suojelemiseksi ovat vähentyneet viimeisen parin kuukauden aikana.

– Minä pelkään, kuten muutkin sissit, mutta olen mukana järjestämässä tilaisuuksia, joissa me entiset sissit kerromme kolumbialaisille, että olemme pohjimmiltaan samanlaisia kuin he, me haluamme rauhaa, koulutusta ja työtä. Minulla on haave: haluaisin opiskella taloushallintoa ja kirjanpitäjäksi.

Maricela Flores vakavoituu kysyttäessä, mitä hän sanoo FARC:n uhreille. _ _

– Olen pahoillani uhrien kärsimyksestä. Minusta tuli sissi, koska uskoin taistelevani hyvän asian puolesta, mutta sodassa tulee aina uhreja, sivulliset kärsivät, Maricela sanoo.

Kolumbian rauha ei ole yksimielinen eikä se varmasti ole sitä koskaan. Kolumbiassa moni vastustaa rauhansopimusta. Heidän mielestään FARC:n sotilaat pitää tuomita rikoksistaan vankilaan. Kyynisimmät sanovat, että entisistä sisseistä päästään tappamalla heidät kaikki. Rauhansopimus on edennyt hitaasti.

– Mutta rauha – hidas ja kangerteleva rauhakin – on kuitenkin parempi kuin verenvuodatus, sanoo Maricela.

Suomessa hän vierailee Kolumbiassa toimivan Suomen Lähetysseuran kutsusta.

Auli Leskinen

Jutun kirjoittaja on kirjailija ja Ylen entinen avustaja Latinalaisessa Amerikassa. Hän on käynyt Kolumbiassa parikymmentä kertaa toimittajana, tutkijana ja vientitehtävissä.

Lue myös:

Kolumbian takamailta löytyy Finlandia, jossa huumebisnes kukoistaa – "Aseryhmät ovat siellä, missä raha liikkuu"