1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. tanssi

Kiusaajat ja työllistymisvaikeudet olivat viedä Anna Koskelan unelman - Nyt hän tahtoo jakaa tanssin iloa kaikille

Haminan uusi kuntataiteilija tarjoaa ihmisille turvallisen tilan, johon he voivat tulla käsittelemään tunteitaan liikkeen kautta.

Anna Koskela ja Tiina Karppi tanssimassa
Haminan kuntataiteilija Anna Koskela opastaa kuvien tulkintaa liikkeen kautta. Katso video.

Anna Koskela oli ehtinyt tehdä monenlaisia palvelualan pätkätöitä jo miltei kaksikymmentä vuotta, kunnes päätti, että nyt riittää.

Hänellä oli kaksi korkeakoulututkintoa ja unelma, joka ei itse toteuttaisi itseään. Jo vuosia ennen taistelua työllistyä omalle alalleen, hän oli aloittanut taistelun muita yhteiskunnallisia tekijöitä vastaan.

Aluksi hän oli häviöllä.

– Pikkulikkana sain isältäni lahjaksi tupla-LP:n ja päätin, että minusta tulee tanssija. Se oli ihka ensimmäinen toiveammattini, hän kertoo.

Mutta sitten hänelle selvisi, että “lihavat tytöt eivät tanssi”.

– Minua haukuttiin koulussa lihavaksi kahdeksan ja puoli vuotta joka ikinen päivä. Sen myötä sairastuin anoreksiaan ja laihduin rajusti. Lihavaksi haukkumiset jatkuivat kuitenkin edelleen, ja edelleen uskoin sen.

Paranemisprosessi on ollut pitkä. Vaikka edellisestä syömishäiriöoireilusta on nyt kuusi vuotta aikaa, ei hän ole varma, pääseekö siitä koskaan täysin eroon.

Tanssista 36-vuotias Anna Koskela on kuitenkin löytänyt itselleen pohjattoman mielihyvän kaivon. Hän uskoo, että se voisi olla sitä muillekin, ja toivoo voivansa auttaa haminalaisia tutustumaan sisimpäänsä liikkeen kautta.

– Meitä kannustetaan kontrolloimaan kehojamme kovasti, minkä vuoksi minusta on olennaista päästä sellaisten kehollisten kokemusten äärelle, joiden välityksellä voi käsitellä erilaisia tunteita. Keho on näihin suora väylä, mutta se vaatii, että sille järjestetään aikaa ja tilaa.

Tämä on yksi syy hänen innolleen uutta työtä kohtaan. Toinen on se, että ne ovat hänen oman ammattialansa töitä.

Vihdoinkin.

Koulukiusattu Anna Koskela löysi tanssista väylän tunteidensa käsittelyyn. Kuva: Juha Korhonen / Yle

“Oman alan oikeita töitä”

Anna Koskela valmistui nykytanssijaksi lissabonilaisesta Escola Superior de Dançasta vuonna 2016. Kun hän huomasi, että Haminaan haettiin kuntataiteilijaa, kiinnostui hän heti. Turhia toiveita Koskela ei kuitenkaan halunnut herätellä ennen aikojaan, ei edes vastaussähköpostin saavuttua.

– Ajattelin, että siellä kuitenkin taas lukee, että sinua ei ole valittu, hän muistelee.

Kun hän lopulta luki tulleensa valituksi, Anna Koskela tunsi helpotuksen aallon pyyhkäisevän ylitseen.

– Olen onnellinen, että pääsen tekemään oman alan oikeita töitä ja vielä siten, että siitä saatavalla tulolla voin elättää itseni. Tämän päivän taidekentällä tehdään paljon yhden päivän keikkoja ja jopa neljän eri työn tekeminen on joillekin arkipäivää. Tämän lisäksi uusia töitä etsitään jatkuvasti.

Kuntataiteilijana Anna Koskela työskentelee kolmen kuukauden ajan Haminan kaupungin kulttuuripalveluissa suunnittelellen ja järjestäen erilaisia taidetyöpajoja. Hän on Haminan viides kuntataiteilija, ja heistä ensimmäinen ammattitanssija.

Nykytanssin ammattilainen Anna Koskela tuo uusia kulttuurimahdollisuuksia haminalaisten elämään. Kuva: Juha Korhonen / Yle

Kun Anna Koskelan työpäivä kuntataiteilijana päättyy, on hän joko esitysharjoituksissa, opettamassa Helsingissä tai palvelumuotoilukoulutuksessa Kouvolassa. Kiire ei häntä haittaa. Hän kuitenkin toivoisi, että nimenomaan taiteellisen työn valmisteluun käytetty aika otettaisiin paremmin huomioon työstä maksettaessa.

– Ymmärrän, että taiteelliselle työlle on hankalaa laskea arvoa, mutta pitää ymmärtää, etteivät nämä asiat synny viikossa. Taustalla on paljon näkymätöntä työtä, jolle ei anneta tarpeeksi arvoa.

“Tanssi kuuluu kaikille”

Anna Koskela toivoo haminalaisten löytävän hänet apuvälineenä hauskanpitoon ja itsetutkiskeluun, nimenomaan matalalla kynnyksellä.

– Ajattelen, että tanssi kuuluu ihan kaikille. Työskentely täällä Haminassa ei tähtää mihinkään: ei esitykseen, eikä siihen, että jalka nousisi korkeammalle. Mitään vaatimustasoa ei ole.

Kun keho tekee, niin analyyttisellä mielellä ei ole siinä roolia.

Anna Koskela, Haminan kuntataiteilija

Tavoitteita totta kai saa olla, mutta Anna Koskela painottaa niiden olevan ennemminkin sisäisiä, omassa kehossa ja elämässä viihtymisen teemoja.

– Pitää haluta pitää itsestään, muuten siihen tilaan ei voi päästä. Empatiasta puhutaan paljon, mutta jos puhe ei muunnu teoiksi, niin sitten sitä ei kyllä ole olemassa.

Tiloja arjessa taidetyöskentelylle ja kohtaamiselle

Mikä sitten tekee tanssista niin vahvan välineen omien tunteiden käsittelyyn?

Kysymys tuo kyyneleet Anna Koskelan silmiin.

– Se, että kun keho tekee, niin analyyttisellä mielellä ei ole siinä roolia, hän vastaa hetken kuluttua.

Muutokset kohti parempaa minäkuvaa eivät tietenkään tapahdu sormia napsauttamalla, hän myöntää. Eivät ne tapahtuneet hänellä itselläänkään.

– Minulla kesti todella kauan, ennen kuin päädyin tämän oikean asian äärelle, hän huokaisee.

Minuutti koreografina -harjoituksessa tulkitaan kuvia liikkeen kautta, ilman puhetta. Kuva: Juha Korhonen / Yle

Jokainen hänen kuntataitelijana kaavailemistaan tapahtumista on maksuton ja kaikille avoin. Suunnitteilla on reilu parikymmentä tapahtumaa, ja vain muutamaan tarvitsee ilmoittautua etukäteen.

– Onhan se mahdollista, että päädyn olemaan tapahtumissa ihan yksin, mutta ei se haittaa. Koen, että roolini on tarjota ihmisille turvallinen tila tulla ja osallistua. Tila arjessa taidetyöskentelylle ja ihan vain kohtaamiselle.

Tanssi osana identiteettiä

Anna Koskela aloitti työssään perjantaina 14.9.2018 Haminan Valojen yössä.

Ensitöikseen hän järjesti työpajan Minuutti koreografina, joka oli ensimmäinen monesta seuraavan kolmen kuukauden järjestettävästä tilaisuudesta.

Mutta miten siitä eteenpäin, kun sopimus joulukuun puolivälissä päättyy?

– Ei sitä voi tietää, hän henkäisee.

– Teen kaikkeni, että saisin olla oman alani kanssa tekemisissä. Sen lisäksi, että tämä on minulle rakasta ja tärkeää, se on myös valtavan suuri osa sitä, kuka olen ihmisenä.

Anna Koskela tietää, etteivät kaikki koe tanssillista itseilmaisua omaksi jutukseen tai edes vakavasti otettavaksi asiaksi. Hän kuitenkin kannustaa kaikkia ainakin kokeilemaan.

– Ei tarvitse tulla minun kanssani joraamaan, mutta edes jonkun kanssa. Lajillakaan ei ole väliä. Mutta jotain, hän vetoaa.

– Koska kaikessa tanssissa on loppujen lopuksi kyse samasta asiasta: että on ihanaa olla kehossa, ja sitä kautta on ihanaa olla maailmassa.